![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2024/02/13/3.jpg\")
Rafahiin tällä viikolla tehtyjen Israelin ilmaiskujen seuraukset.
\nNeljä kuukautta Gazaan kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen Israelin armeija on pakottanut yli miljoona pakolaista Egyptin rajan reunalle ja pommittaa heitä ja uhkaa samalla käynnistää maahyökkäyksen heitä vastaan. Seuraavassa tekstissä Jonathan Pollak, joka on osallistunut pitkään Anarchists Against the Wall -järjestön toimintaan ja muihin kolonialismin vastaisiin solidaarisuuspyrkimyksiin, selittää, miksi meidän ei pitäisi odottaa kansainvälisten instituutioiden tai Israelin yhteiskunnan protestiliikkeiden lopettavan kansanmurhaa Gazassa, ja kehottaa tavallisia ihmisiä ryhtymään toimiin.
\n\nLiberaali israelilaislehti Haaretz hylkäsi tekstin lyhyemmän version, mikä on osoitus siitä, että toisinajattelun tila Palestiinassa ja Israelin yhteiskunnassa pienenee.
\n\nIsraelin ennennäkemätön hyökkäys Gazaan on kestänyt yli 120 päivää. Sen hirvittävät seuraukset ja kyvyttömyytemme lopettaa se pitäisi pakottaa meidät arvioimaan uudelleen näkökulmamme valtaan, käsityksemme siitä ja ennen kaikkea sen, mitä meidän on tehtävä taistellaksemme sitä vastaan.
\n\nVerenvuodatuksen, loputtomien kuoleman ja tuhon päivien, sietämättömän puutteen, nälän, janon ja epätoivon, taivaalta summittaisesti satavien tulen ja tulikiven ja valkoisen fosforin loputtomien öiden keskellä meidän on kamppailtava todellisuuden paljaiden ja rumien tosiasioiden kanssa ja muokattava strategioitamme uudelleen.
\n\nVirallisesti ilmoitetut kuolonuhrit — niiden monien palestiinalaisten lisäksi, jotka ovat edelleen hautautuneina raunioiden alle ja joita ei ole vielä otettu mukaan viralliseen laskentaan — merkitsevät jo nyt lähes 1,5 prosentin tuhoa Gazan kaistaleen kaikesta ihmiselämästä. Israelin kiihdyttäessä hyökkäyksiään Rafahiin näyttää siltä, että loppua ei ole näkyvissä. Pian joka viideskymmenes Gazan asukas on kuollut.
\n\n Rafahiin tällä viikolla tehtyjen Israelin ilmaiskujen seuraukset.
\nIsraelin armeija aiheuttaa Gazan 2,3 miljoonalle asukkaalle ennennäkemättömän määrän kärsimystä ja kuolemaa, joka ylittää kaiken Palestiinassa tai muualla 2000-luvulla koetun. Nämä huikeat luvut eivät kuitenkaan ole läpäisseet niitä paksuja eristäytyneisyyden ja irrallisuuden kerroksia, jotka leimaavat israelilaista yhteiskuntaa ja Israelin länsimaisia liittolaisia. Tämän tragedian pelkistäminen tilastoihin näyttää pikemminkin haittaavan kuin edistävän ymmärrystämme. Se muodostaa kokonaisuuden, joka peittää alleen yksityiskohdat: luvut peittävät alleen niiden lukemattomien yksilöiden persoonallisuuden, jotka ovat kuolleet tuskallisen ja erityisen kuoleman.
\n\nSamaan aikaan Gazan verilöylyn käsittämätön laajuus tekee sen ymmärtämisen yksittäisten uhrien tarinoiden kautta mahdottomaksi. Toimittajat, katusiivoojat, runoilijat, kotiäidit, rakennustyöläiset, äidit, lääkärit ja lapset — liian suuri joukko, jotta siitä voisi kertoa. Jäljelle jäävät kasvottomat, nimettömät hahmot. Heidän joukossaan on yli 12 000 lasta. Luultavasti paljon enemmän.
\n\nPysähtykää ja sanokaa tämä ääneen, sana sanalta: yli kaksitoista tuhatta lasta. Tapettu. Voimmeko jotenkin ottaa tämän vastaan ja siirtyä tilastojen ulkopuolelle ja ymmärtää kauhean todellisuuden?
\n\nKylmät ja tylyt luvut peittävät alleen myös sadat tuhotut perheet, joista monet on pyyhitty kokonaan pois — joskus kolme, jopa neljä sukupolvea, jotka on pyyhitty pois maan päältä.
\n\nNäiden lukujen varjossa on yli 67 000 loukkaantunutta, joista tuhannet halvaantuvat loppuelämäkseen. Gazan terveydenhuoltojärjestelmä on tuhoutunut lähes täysin, ja hengenpelastavia amputaatioita tehdään ilman nukutusta. Gazan infrastruktuuri on tuhoutunut laajemmin kuin Dresdenin pommituksissa toisen maailmansodan lopussa. Lähes kaksi miljoonaa ihmistä — noin 85 prosenttia Gazan kaistan väestöstä — on joutunut siirtymään kotiseudultaan, ja Israelin pommitukset ovat tuhonneet heidän elämänsä, kun he suojautuvat kaistan vaarallisen ahtaaseen eteläosaan, jonka Israelin hallitus on valheellisesti julistanut ”turvalliseksi”, mutta jota se edelleen pommittaa sadoilla 2000-kiloisilla pommeilla. Nälkä Gazassa, jonka Israelin valtion politiikka loi jo ennen sotaa, on niin vakava, että se on kuin nälänhätä. Epätoivossaan ihmiset ovat turvautuneet rehun syömiseen, mutta nyt sekin on loppumassa.
\n\nNoin kuukausi sitten eräs tuttavani, joka pakeni Rafahiin Gaza Citystä sen jälkeen, kun hänen kotiaan pommitettiin siellä, kertoi minulle, että hän ja hänen perheensä olivat joutuneet muuttamaan väliaikaisesta turvapaikasta toiseen jo kuusi kertaa yrittäessään paeta pommeja. Hän sanoi epätoivoissaan: ”Ei ole ruokaa, ei vettä, ei ole paikkaa, missä nukkua. Olemme jatkuvasti janoisia, nälkäisiä ja märkiä. Olen joutunut kaivamaan lapseni esiin raunioista jo kahdesti — kerran Gazassa ja kerran täällä Rafahissa.”
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2024/02/13/4.jpg\")
Joulukuussa 2023 Israelin armeija nimesi Al-Mawasin yhdeksi Gazan kaistan ainoista ”turvallisista alueista”. Sadattuhannet pakolaiset pakenivat sinne ja löysivät vain kaistaleen karua maata ilman ruokaa, vettä tai sanitaatiota. Nyt Israelin armeija hyökkää myös niin sanottuja ”turvavyöhykkeitä” vastaan. Tässä kuvassa näkyy pakolaisleiri 9. helmikuuta 2024.
\nNäiden verivirtojen on murrettava apatiamme seinät. Kunpa aika pysähtyisi niin pitkäksi aikaa, että voisimme käsitellä suruamme. Mutta se ei voi. Se jatkaa kulkuaan, kun Gazaan putoaa lisää pommeja.
\n\nVuosikymmeniä jatkunut epäoikeudenmukaisuus on tasoittanut tietä tälle. Nakbasta on kulunut noin 75 vuotta — 75 vuotta Israelin siirtokuntakolonialismia — mutta sen puolustajat kieltävät edelleen tosiasiat. Jopa sen jälkeen, kun Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) totesi, että on todellakin syytä pelätä, että Gazassa tehdään kansanmurhaa, Yhdysvallat ja monet muut Israelin länsimaiset liittolaiset ovat tosiasiassa pysyneet hiljaa.
\n\nIsraelin pääministeri Benjamin Netanjahu kutsui tuomioistuimen pelkkää halukkuutta keskustella tapauksesta ”häpeäksi, jota ei voida poistaa sukupolvien aikana”. Tuomio on todellakin häpeällinen. Huolimatta siitä, että kaikki oli paljain silmin nähtävissä, tuomioistuin ei määrännyt Israelia lopettamaan tulitusta. Tämä on häpeäksi tuomioistuimelle itselleen ja sille ajatukselle, että kansainvälisen oikeuden pitäisi suojella niiden ihmisten elämää ja oikeuksia, joita kansakuntien sotilaallinen voima murskaa.
\n\nEpäilemättä sanotaan, että laki on luonteeltaan pikkutarkka ja että se ei tarkastele metsää kokonaisuutena vaan yksittäisiä puita. Tähän meidän on vastattava, että todellisuuden, tosiasioiden ja terveen järjen on oltava lain yläpuolella, ei sen alapuolella. Israel käyttää huomattavia voimavaroja taistelukentän legalismiin, jonka tarkoituksena on antaa suojaa sen murhaaville teoille. Tähän lähestymistapaan kuuluu todellisuuden pilkkominen ohuiksi viipaleiksi, jotka koostuvat itsenäisesti laillisesti hyväksytyistä havainnoista ja toimista. Kerrostalossa X oli sotilaskohde, mikä oikeuttaa yli kahdenkymmenen siviilin kuoleman; kerrostalossa Y asui Hamasin palkkaama palomies, mikä oikeuttaa suhteellisuusperiaatteen mukaisesti päätöksen tuhota kolme naapuriperhettä. Tällä käytännöllä ei kuitenkaan voida muuttaa kansanmurhavettä lailliseksi viiniksi. Kyse on oikeudellisesta kaasuvalotuksesta, joka pilkkoo todellisuuden palasiksi peittääkseen mielivaltaisen joukkomurhan.
\n\nJos teurastus 1,5 prosenttia väestöstä neljässä kuukaudessa ei ole kansanmurha; jos Israelin tekoja ei pidetä niin vakavina, että tuomioistuin voisi määrätä sen välittömästi lopettamaan tappamisen, ei edes sen valossa, että tunnetut israelilaiset poliitikot ja lehdistön jäsenet, puhumattakaan Israelin presidentistä ja pääministeristä, yllyttävät avoimesti palestiinalaisten tuhoamiseen; kun rangaistuksen puuttuminen tällaisesta yllytyksestä ja tällaisista teoista hyväksytään sen sijaan, että ne leimattaisiin kansanmurhaksi yksinkertaisimmilla termeillä — silloin sanat, joita käytämme todellisuuden kuvaamiseen, ovat menettäneet kaiken merkityksensä, ja tarvitsemme kipeästi uutta kieltä, joka ei rajoitu vain juridiseen kielenkäyttöön.
\n\nTeurastajan veitsen jättäminen teurastajan käteen — Israelin jättäminen koskemattomaksi, häiritsemättömäksi — tarkoittaa sitä, että teurastuksen annetaan jatkua Gazassa. Tämä on kansainvälisen oikeuden ja sen noudattamisesta vastaavien instituutioiden jatkuva epäonnistuminen.
\n\nTämä epäonnistuminen siirtää vastuun käynnissä olevan katastrofin lopettamisesta kansalaisyhteiskunnan harteille. Tämän pitäisi pakottaa meidät ylittämään tyhjät liberaalit ihmisoikeusparadigmat, jotka ovat korvanneet vapautuksen vasemmistopolitiikan hallitsevana diskurssina.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2024/02/13/2.jpg\")
Seuraukset Israelin hyökkäyksestä al-Zawaidan pakolaisleiriin 7. helmikuuta 2023.
\nViime vuosikymmeninä poliittisen vasemmiston kaapannut ihmisoikeuskeskustelu on vetänyt meidät pois vapautumisen ja tehokkaan toiminnan kehyksestä. Nyt on selvää, että meidän on palattava pois liberaalista ajattelusta, jotta voimme luoda uudelleen strategioita, jotka riisuvat aseista ja purkavat valtaa. Moraalinen osallisuus Israelin rikoksiin, jota edustaa kansainvälisen tuomioistuimen kieltäytyminen määräämästä välitöntä tulitaukoa, pakottaa meidät tekemään näin. Se tarjoaa vakuuttavan perusteen sille, että meidän kaikkien on irtauduttava nykyisestä epäonnistuneesta järjestelmästä.
\n\nToisaalta todellisuus ei odota, että saamme asioista selvää. Emme voi vain odottaa, että ryhdymme toimiin ennen kuin olemme kehittäneet ja tehneet tunnetuksi uusia narratiiveja ja käsitteellisiä kehyksiä. Meidän on käytettävä kaikkia käytettävissämme olevia keinoja toimiaksemme juuri nyt.
\n\nTarjoaako kansainvälinen tuomioistuin meille välineitä, joita voimme käyttää? Kansainvälistä tuomioistuinta pidetään kansainvälisen oikeuden korkeimpana oikeusasteena. Vaikka sillä ei ole itsenäisiä täytäntöönpanomekanismeja YK:n turvallisuusneuvoston lisäksi, sen päätöksiä ja oikeuskäytäntöä pidetään kansainvälisen oikeuden oikeuskäytännön perustana, ja ne sisällytetään usein kansallisten tuomioistuinten päätöksiin näissä asioissa. Huolimatta siitä, että tuomioistuin määräsi hyvin vähän toimenpiteitä Israelia tai käynnissä olevaa kansanmurhaa vastaan, se totesi, että on huomattavia syitä uskoa, että kansanmurha on käynnissä.
\n\nKoska tuomioistuin ei ryhtynyt mihinkään todellisiin toimiin Israelia vastaan, pitäisi olla selvää, että vastuu toimista kuuluu meille ja liikkeillemme. Onneksi tuomio saattaa myös antaa meille joitakin välineitä, joita voimme käyttää tässä ja nyt, kun kehitämme uusia vapautumisen puitteita. Yksi tällainen esimerkki on Kalifornian liittovaltion tuomioistuimessa äskettäin nostettu kanne, jonka tarkoituksena on määrätä Yhdysvaltain hallinto lopettamaan sotilaallinen tuki Israelille. Juttu hylättiin sillä perusteella, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikka ei kuulu tuomioistuimen toimivaltaan, mutta se kuitenkin totesi, että Israel syyllistyy uskottavasti kansanmurhaan Gazassa kansainvälisen tuomioistuimen tuomion perusteella.
\n\nOikeudellinen peruste sille, että hallitusten on pidättäydyttävä osallisuudesta kansanmurhaan, on perusteltu Yhdysvaltojen ja monien muiden maiden lainsäädännössä. Alankomaalainen tuomioistuin määräsi hiljattain Alankomaiden hallituksen pysäyttämään osien toimittamisen F-35-hävittäjiin, joilla Israel pommittaa Gazan aluetta. Nyt saattaisi olla uskottavaa pakottaa useampia hallituksia määräämään asevientikieltoja, pakotteita tai muita toimenpiteitä kansallisten tuomioistuinten kautta.
\n\nTällaiset strategiat johtavat kuitenkin siihen, että joudumme turvautumaan niin sanottuihin asiantuntijoihin, eivätkä ne auta meitä rakentamaan liikkeitä. Kansanmurhaa ei pysäytetä Israelin yhteiskunnan sisältä käsin. Paineen on tultava ulkopuolelta. Nyt on aika ryhtyä suoriin toimiin ja alhaalta ylöspäin suuntautuviin toimiin, kuten yhteisölähtöisiin boikotteihin, jotka kohdistuvat israelilaisiin tuotteisiin, niitä myyviin myyjiin, Israelin kulttuuri- ja propagandavientiin ja kaikkeen muuhun, mikä tukee maailmanlaajuista boikotti-, divestointi- ja pakoteliikettä. Tacoman sataman saarto tai niiden satamatyöläisten toimet eri puolilla maailmaa, jotka kieltäytyvät lastaamasta israelilaisia laivoja ja rahtia ja kuljettamasta aseita Israeliin, ovat esimerkkejä siitä, miten voimme ehkä edetä ja rakentaa ennakoivaa ruohonjuuritason liikettä.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2024/02/13/6.jpg\")
Mielenosoittajat saartoivat tehtaan, joka valmistaa osia F-35-koneisiin, joita Israelin armeija on käyttänyt hyökkäyksessään Gazaan.
\nMeidän on tehtävä kaikki voitavamme pysäyttääksemme nyt tapahtuva kansanmurha, mutta on tärkeää, että lähestymme sitä askeleena kohti palestiinalaisten vapauttamista ja Israelin siirtokuntakolonialismin purkamista. Palestiinalaisten esittäminen pelkkinä uhreina, jotka ovat Israelin sorron armoilla, on joskus hyvää tarkoittava, mutta se pyyhkii pois heidän persoonallisuutensa ja toimijuutensa. Samalla kun pyrimme pysäyttämään Israelin sotakoneiston, meidän on ilmaistava, että tämä on osa taistelua Israelin kolonialismin lopettamiseksi, ja keskitettävä palestiinalaiset tämän tarinan päähenkilöiksi.
\n\nIsrael on jo ennen Israelin valtion perustamista ollut rasistinen ja kolonialistinen yhteiskunta, jonka lähtökohtana on ajatus, että israelilaiset ovat pohjimmiltaan palestiinalaisia parempia. Tämä on Israelin poliittisen ajattelun valtavirta sekä sen oikealla että niin sanotulla vasemmalla siivellä. Tämä ajattelutapa on ollut syynä valtion perustamista edeltäneeseen palestiinalaisten joukkokarkotukseen, vuoden 1948 Nakban etniseen puhdistukseen sekä apartheidin ja sotilashallinnon eri muotoihin siitä lähtien. Itse asiassa Israelin historiassa on ollut vain yksi vuosi — vuosi 1966 — jolloin se ei ole asettanut sotilasdiktatuuria ainakin osaan palestiinalaisväestöstään.
\n\nPalestiinalaisten päivittäinen elämä Israelin vallan alla on jo kauan ennen nykyistä hyökkäystä Gazaan ollut jatkuvaa terroria väkivallan ja epävarmuuden keskellä. Palestiinalaisena oleminen tarkoittaa sitä, että kulkee tarkastuspisteen läpi tietämättä, vedetäänkö sieltä ulos ja pidätetäänkö läpitulija; se tarkoittaa siirtokuntalaisten väkivaltaa; se tarkoittaa sitä, että joutuu vankilaan hallinnolliseen pidätykseen tietämättä miksi tai kuinka pitkäksi aikaa; se tarkoittaa sotilaallista hyökkäystä keskellä yötä. Se on kaikkea tätä ja vielä pahempaa, päivästä toiseen, koko eliniän ja sukupolvien ajan. Yksi monista 7. lokakuuta tapahtuneista asioista oli se, että myös israelilaiset kokivat lyhyen aikaa yhteiskuntana tällaista eksistentiaalista kauhua, levottomuutta aiheuttavaa epävarmuutta ja turvattomuutta.
\n\nLokakuun 7. päivän tapahtumilla on ollut niin suuri vaikutus Israelin yhteiskuntaan, että vielä tänäkin päivänä useimmat israelilaiset pitävät itseään narratiivin pääuhreina. Yksi seuraus tästä on se, että Israelilla on pakkomielle suhteuttaa Gazan kansanmurha lokakuun 7. päivän väkivaltaisuuksiin. Israelilaiset valittavat usein ICJ:n päätöksestä, että tuomioistuin ei maininnut 7. lokakuuta päätöksessään (itse asiassa se mainitsi sen). Samalla tällä kontekstivaatimuksella pyritään peittämään laajempi asiayhteys. Monet ihmiset, myös niin sanotussa vasemmistossa, ilmaisevat närkästyksensä, kun nykytilanne asetetaan Nakban, vuoden 1967 miehityksen tai meneillään olevan piirityksen yhteyteen. Tämän nurinkurisen logiikan mukaan kontekstin tarjoaminen koetaan israelilaisten kansanmurhaksi.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2024/02/13/5.jpg\")
Palestiinalaiset lääkärit yrittävät epätoivoisesti pelastaa Israelin hyökkäyksessä loukkaantuneiden palestiinalaisten, myös lasten, henkiä.
\nIsraelilainen rasismi oli yleistä ennenkin, mutta lokakuun 7. päivän jälkeen peittelemättömistä kansanmurhapuheista ja avoimista kehotuksista varsinaiseen kansanmurhaan on tullut normi. Israelin yhteiskunnassa ei ole mitään merkittävää liikettä kansanmurhaa vastaan. Protestiliikkeet, joita on olemassa, ovat kooltaan ja vaikutukseltaan mitättömiä, tai ne keskittyvät lähinnä vaatimaan panttivankien vaihtosopimusta tai Israelin sisäisiin asioihin, jotka muistuttavat ennen lokakuun 7. päivää vallinnutta oikeuslaitosta kannattavaa liikettä.
\n\nGazan hyökkäyksen ja Israelin hallinnon laajempien näkökohtien vastarinnan pikkuruiset yksittäiset saarekkeet ovat niin pieniä, että ne olisi ymmärrettävä pyöristysvirheeksi, ei todelliseksi voimaksi. Ajatus siitä, että Israelin yhteiskunnassa on olemassa kolonialismin vastainen ja palestiinalaisten vapauttamista ajava liike, on harhakuvitelma. Jotta siirtokuntayhteiskunnan sisältä tulevat voisivat osallistua todellisen vapauden tulevaisuuteen vievän tien raivaamiseen, heidän on torjuttava Israelin kolonialismi perusteellisesti. Meidän on pidettävä mielessä, että vaikka haluaisimmekin olla osa ratkaisua, pysymme luonnostaan myös osana ongelmaa.
\n\nKun lähestymme kansanmurhan jälkeistä tulevaisuutta, meidän on kysyttävä, miten tasa-arvoiset ajatukset säilyvät sodan, kuoleman ja tuhon runtelemassa todellisuudessa. Ei ole selvää miten voimme kuvitella ja luoda tulevaisuuden, joka voi ylittää lähimenneisyyden trauman, varsinkin kun otetaan huomioon, että vaikka raunio ja väkivalta saattavat vähentyä, kun hyökkäys on loppunut, Israelin sorto jatkuu.
\n\nMikään ei ole vielä selvää kansanmurhan jälkeisestä tulevaisuudesta, ei myöskään se, miten palestiinalaisten vapautusliike kehittyy. Se on palestiinalaisten itsensä päätettävissä. Selvää on — ja sen olisi pitänyt olla selvää jo kauan ennen tätä — että kolonialismia vastustavat eivät saa paistatella sen antamissa etuoikeuksissa. Vapauteen johtavan tien tarkat yksityiskohdat ovat epävarmoja, mutta on kiistatonta, että ne, jotka haluavat auttaa sen tasoittamisessa, voivat osallistua siihen vain palestiinalaisliikkeen sisällä. Vastuu siitä, että löydetään keinoja tehdä niin ja ylittää pakotetun kansallisen identiteetin rajat, jotka on asetettu juuri sen estämiseksi, kuuluu niille, jotka haluavat tukea palestiinalaisia ja irrottautua kolonialismin rajoista.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2024/02/13/1.jpg\")
\nLokakuun 7. päivänä Gazan kaistaa hallitseva Hamas-puolue rikkoi sitä ympäröivän piiritysmuurin ja teki useita iskuja. Israelin hallitus on vastannut täydellä sotilasoperaatiolla. Molemmat osapuolet ovat kohdistaneet hyökkäyksiään siviileihin ja sotilaisiin, mutta näitä tapahtumia voidaan ymmärtää vain vuosikymmeniä kestäneen sorron ja etnisen puhdistuksen kontekstissa.
\n\nTuolloin olimme juuri lopettamassa Jonathan Pollakin haastattelua, joka oli anarkisti Jaffasta — palestiinalaisesta kaupungista, jossa oli vielä viime aikoihin asti enemmistönä arabeja. Pitkään Anarchists Against the Wall -ryhmään ja muihin siirtomaavastaiseen solidaarisuuteen liittyviin toimiin osallistunut Jonathan tällä hetkellä odottaa vankilatuomiota aiemmin tänä vuonna tapahtuneesta mielenosoitustoiminnasta. Seuraavassa haastattelussa hän kuvailee, miten hän näkee tämänhetkisen eskalaation. Hän kertoo myös, miten Israelin oikeusjärjestelmä sortaa rakenteellisesti palestiinalaisia, selittää, miten palestiinalaisvankeja voidaan tukea, ja arvioi solidaarisuusponnistelujen tehokkuutta vuosien varrella.
\n\nJos haluat lisää taustatietoa Israelin ja Palestiinan tilanteesta, voit aloittaa Israelin nykyajan anarkismin historiasta, tai raportistamme Haifan kansannoususta vuonna 2021 ja raportistamme Israelin yhteiskunnan sisäisestä poliittisesta konfliktista aiemmin tänä vuonna.
\n\nToivomme voivamme kertoa Gazan antiauktoriteettien näkökulmista heti, kun onnistumme olemaan yhteydessä heihin. Tarjoamalla tämän tilan israelilaisessa yhteiskunnassa kasvaneelle henkilölle emme tarkoita Israelin kansalaisten näkökulman ja persoonallisuuden keskittämistä, vaan pikemminkin sen osoittamista, että tilannetta ei voi pelkistää binääriseksi etniseksi konfliktiksi, aivan kuten olemme tehneet julkaistessamme venäläisten anarkistien näkökulmia Ukrainan hyökkäykseen. Yllä olevassa kuvassa, jonka on ottanut Oren Ziv/ActiveStills, mielenosoittajat polttavat renkaita Beitan kaupungissa.
\n\nLauantaina 7. lokakuuta, kun valmistauduimme julkaisemaan tämän haastattelun, Hamas teki koordinoidun iskujen aallon. Israelin hallitus on vastannut täydellä sotilaallisella hyökkäyksellä. Miten näet nämä tapahtumat sieltä, missä olet?
\n\nTämä on historiallinen tapahtuma palestiinalaisten vastarinnassa Israelin kolonialismia vastaan, joka jatkuu edelleen. On liian aikaista sanoa, mitä seuraavaksi tapahtuu, joten puhun mieluummin tilanteen yleisestä kontekstista kuin analysoin kehittyvää tapausta, kun yksityiskohdat ovat vielä epäselviä. Kaikki, mitä voisin sanoa nyt, voi olla vanhentunutta jo muutamassa tunnissa.
\n\nVarmaa on kuitenkin se, että karmeat päivät ovat käsillä.
\n\nLyhyt versio tästä erityisestä tarinasta on, että Hamasin joukot onnistuivat murtautumaan Israelin Gazan kaistalle julmasti asettaman piirityksen läpi ja pääsemään muurin toisella puolella sijaitseviin israelilaisiin siirtokuntiin tai joissakin tapauksissa valtaamaan ne kokonaan. Kuolonuhrien määrä Israelin puolella on monissa sadoissa, ja monet tiedotusvälineissä, erityisesti sosiaalisessa mediassa, esiintyvät kuvat ovat karmeat ja järkyttävät. Mutta menen asioiden edelle.
\n\nJotkin tässä yhteydessä käyttämäni termit saattavat hämmentää ihmisiä, jotka hieman seuraavat Palestiinaa ja ovat tottuneet siihen, että termi Israelin siirtokunnat on varattu niille alueille, jotka Israel miehitti vuonna 1967. Minusta on kuitenkin välttämätöntä ymmärtää Israel kokonaisuudessaan siirtokuntahankkeena ja sionismi juutalaisten ylivaltaa tavoittelevana siirtomaaliikkeenä. Olisi huolimatonta jättää huomiotta Israelin etnisen puhdistuksen pitkä historia, joka johti vuonna 1948 Israelin suorittamaan palestiinalaisten etniseen puhdistukseen, joka tunnetaan nimellä Nakba. Gazan kaistalla, joka on nykyään vain murto-osa vuotta 1948 edeltäneestä Gazan alueesta, asuu pakolaisia 94:stä historiallisen alueen kylästä ja kaupungista, jotka tyhjennettiin kokonaan. Nykyään 80 prosenttia kaistan asukkaista on pakolaisia, jotka ovat piiritettyinä maailman suurimmassa ulkoilmavankilassa. Kaupungit, jotka palestiinalaiset valtasivat tai joihin he hyökkäsivät nykyisten taistelujen alussa, ovat niitä tyhjennettyjä kaupunkeja, joista osa näistä pakolaisista joutui pois.
\n\nKansainvälisissä tiedotusvälineissä tarina kuvataan useimmiten joko Israelin ja Gazan kahdenvälisenä sotana tai yksipuolisena, järjettömänä palestiinalaisten hyökkäyksenä, jolla ei ole minkäänlaista kontekstia. Puuttuva asiayhteys on tietysti se, että Palestiinan kansa, erityisesti Gazan kaistan palestiinalaiset, on kärsinyt vuosisatoja kolonialistisesta alistamisesta.
\n\nKuten sanoin, kuvat ovat kammottavia ja kauhistuttavia. On mahdotonta olla vaikuttumatta niistä. Ne eivät kuitenkaan kestä yksinään. Edellä mainitun historiallisen kontekstin lisäksi Gaza on kahden viime vuosikymmenen aikana tuhoutunut kerta toisensa jälkeen Israelin ilmahyökkäyksissä ja sotilasoperaatioissa. Nyt pommitukset ovat jälleen kerran jo alkaneet — ja Israelin yhteiskunnan valtavirran ja sen tiedotusvälineiden piirissä keskustellaan avoimesti kansanmurhan toteuttamisesta Gazassa. Jos sitä ei estetä, se voi todellakin tapahtua.
\n\nJos pyydämme palestiinalaisia olemaan turvautumatta väkivaltaan, emme saa unohtaa heidän kohtaamaansa todellisuutta. Kun Gazan palestiinalaiset marssivat vuosina 2017-18 Israelin muuria vastaan, joka vangitsee heidät, heitä ammuttiin satoja. Nyt leviävät kuvat ovat karmeat ja järkyttävät. En aio kaunistella, oikeuttaa tai suvaita — mutta taistelun aikana tie vapautumiseen ottaa lähes aina irvokkaita käänteitä.
\n\nAfrikan kansalliskongressia [yksi tärkeimmistä kattojärjestöistä, jotka taistelivat apartheidia vastaan Etelä-Afrikassa] pidetään usein tietämättään vertailukohtana niille, jotka pyrkivät väittämään, että väkivallalla ei ole merkitystä taistelussa. ANC ei kuitenkaan koskaan luopunut väkivallasta sen jälkeen, kun sen sotilaallinen siipi MK [uMkhonto we Sizwe, ”Kansakunnan keihäs”] perustettiin. Nelson Mandela [ANC:n jäsen ja MK:n perustajajäsen] kieltäytyi siitä vuosikymmeniä kestäneen vankilatuomion jälkeenkin. Vuonna 1985 ANC:n silloinen puheenjohtaja Oliver Tambo kertoi Los Angeles Timesille,
\n\n\n\n\n“Aiemmin sanoimme, että ANC ei tahallaan riistä viattomia ihmishenkiä, mutta nyt, kun katsoo mitä Etelä-Afrikassa tapahtuu, on vaikea sanoa etteivät siviilit kuole.”
\n
Taistelu käydään ydinaseita käyttävän sotilaallisen suurvallan ja riistetyn kansan välillä. Kolonialismi ei anna periksi. Siirtomaavalta ei peräänny omasta tahdostaan, ei edes silloin, kun sitä pyytää kauniisti. Kolonialismin purkaminen on jalo asia, mutta tie sen saavuttamiseksi on usein ruma ja väkivallan saastuttama. Koska realistista vaihtoehtoa vapautuksen saavuttamiseksi ei ole, ihmiset joutuvat tekemään epäoikeutettuja tekoja. Se on vallan epätasa-arvon perustavanlaatuinen todellisuus. Vaatimus, että sorretut toimivat aina puhtaasti, on vaatimus siitä, että he pysyvät ikuisesti orjuudessa.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2023/10/08/7.jpg\")
Mielenosoittaja evakuoi lasta, joka haavoittui Israelin tulituksessa mielenosoituksessa Beitassa. kuva: Oren Ziv/ActiveStills.
\nJonathan, olet parhaillaan keskellä oikeudenkäyntiä Israelin hallituksen toimesta, koska sinua syytetään kivien heittelystä mielenosoituksessa Länsirannalla. Voitko selittää, missä yhteydessä sinut pidätettiin?
\n\nMinut pidätettiin Beitassa, joka on lähellä Nablusin kaupunkia Länsirannalla.
\n\nBeita on perinteisesti vastustanut Israelin kolonialismia. Se oli vastarinnan keskus ensimmäisen intifadan aikana (1987-1993). Vuoden 1988 alussa Israelin armeija pidätti noin 20 miestä Beitasta ja naapurissa sijaitsevasta Huwarasta sen jälkeen, kun Israelin pahamaineinen salainen poliisi Shin Bet oli tunnistanut heidän osallistumisensa kivien heittelyyn. Heidät sidottiin vetoketjullisilla käsiraudoilla, ja sotilaat murskasivat heidän luitaan kivillä ja pampuilla. Sotilaat toteuttivat silloisen puolustusministerin Itzhak Rabinin suoraa käskyä, sillä hän oli julkisesti ilmoittanut vaativansa, että ”heidän kätensä ja jalkansa katkaistaan.”
\n\nMyöhemmin samana vuonna Beita oli yhden Intifadan ratkaisevan tapahtuman näyttämönä, kun ryhmä israelilaisia siirtokuntanuoria, joita johti siirtokuntanuorten ääriliikkeen edustaja Romam Aldube, hyökkäsi kaupunkiin sillä varjolla, että se järjestäisi pääsiäisretken sen läpi. Kun Aldube oli ampunut kylän asukkaan kaupunkia ympäröivillä oliivilehdoilla, ryhmä jatkoi matkaansa itse Beitaan, jossa paikalliset asukkaat tulivat heitä vastaan ja puolustautuivat. Ihmiset siellä saivat lopulta riisuttua siirtokuntalaiset aseista, mutta ei ennen kuin siirtokuntalaisten tulituksessa kuoli kaksi muuta palestiinalaista sekä 13-vuotias siirtokuntalaistyttö, jonka Aldube ampui erehdyksessä itse yhteenoton aikana.
\n\nVälikohtauksen jälkeen israelilaisessa yhteiskunnassa esitettiin laajalti kehotuksia ”pyyhkiä Beita pois kartalta”. Israelin armeija tuhosi kostotoimena kylän viisitoista taloa, pidätti kaikki kylän miespuoliset asukkaat ja karkotti myöhemmin kuusi heistä Jordaniaan, vaikka sotilaat olivat jo selvillä tapauksen yksityiskohdista operatiivisten selontekojen perusteella.
\n\nViime vuosina Beita on ollut jatkuvien kiistojen kohteena Israelin armeijan ja siirtokuntalaisten kanssa, jotka yrittävät perustaa siirtokuntia kaupungille kuuluvalle varastetulle maalle. Protesti, jossa minut pidätettiin 27. tammikuuta, oli osa paikallista kansannousua, joka alkoi toukokuussa 2021 sen jälkeen, kun Israelin siirtokunta oli perustettu Jabel Sabihin alueelle kaupungin laitamille. Näiden mielenosoitusten aikana yksitoista ihmistä on saanut surmansa Israelin tulituksessa, joista osa tarkka-ampujien tulituksessa. Tuhannet ovat loukkaantuneet vakavasti ja satoja on pidätetty. Kansannousu on onnistunut pakottamaan siirtokuntalaiset evakkoon, mutta vain väliaikaisesti ja hallituksen luvalla, että he saavat palata takaisin jossain vaiheessa. Siirtolaisten poistamisen jälkeen paikkaa käytettiin sotilastukikohtana; äskettäin siirtolaiset palasivat asuttamaan sinne hallituksen tuella pystytettyjä taloja.
\n\nMinut pidätettiin, kun Israelin rajapoliisi (Israelin poliisin puolisotilaallinen yksikkö) ratsasi kylän mielenosoituksen jälkeen. Poliisiasemalla kuulin kahden minua pidättäneen poliisin sovittelevan lausuntojaan; sen jälkeen minua syytettiin poliisin törkeästä pahoinpitelystä (kivenheitto), poliisin estämisestä ja mellakoinnista. Minua pidettiin vankilassa kolme viikkoa, minkä jälkeen minut vapautettiin kotiarestiin heikentyneen terveydentilani vuoksi.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2023/10/08/2.jpg\")
Palestiinalaisvankien perheet odottavat pääsyä Oferin sotilastuomioistuimeen Ramallahin lähellä. kuva: Oren Ziv/ActiveStills.
\nOlet vaatinut, että sinut tuomitaan sotilastuomioistuimessa eikä siviilituomioistuimessa, kuten palestiinalaiset. Voitko selittää tämän vaatimuksen merkityksen?
\n\nEn selvästikään ole valtion, minkään valtion, kannattaja. Mutta niin sanotuissa demokratioissa käsitys valtion väkivallan oikeutuksesta — joka on oikeus- ja lainvalvontajärjestelmien perusta — juontaa juurensa väärästä oikeudenmukaisuuden eetoksesta ja harhaanjohtavasta käsityksestä, jonka mukaan nämä järjestelmät edustavat niiden kollektiivisia etuja, jotka ovat sen vallan alaisia.
\n\nIsraelin apartheidin ainutlaatuinen mekanismi, jota ei ollut edes Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmässä, on se, että Länsirannalla on kaksi rinnakkaista oikeusjärjestelmää: yksi palestiinalaisille ja yksi juutalaisille siirtokuntalaisille. Kun minua syytetään samanlaisista rikoksista — vaikka ne tapahtuisivat täsmälleen samassa paikassa, samaan aikaan ja täsmälleen samoissa olosuhteissa — minua vastaan nostetaan syyte ja minua vastaan käydään oikeudenkäyntiä Israelin rikosoikeudellisessa järjestelmässä, kun taas palestiinalaistovereitani vastaan sovelletaan Israelin valtion sotilasoikeudellista järjestelmää, joka kuvastaa täydellisen sotilasdiktatuurin todellisuutta. Palestiinalaisten pidättämiseksi hallitus lähettää aseelliset joukkonsa, jotka usein pidättävät heidät keskellä yötä, väkivaltaisesti ja aseella uhaten. Kestää jopa 96 tuntia ennen kuin he näkevät tuomarin (minulla 24 tuntia), ja silloinkin kun he vihdoin näkevät tuomarin, tämä tuomari on sotilas univormussa, aivan kuten syyttäjä. Heidät tuomitaan Israelin ankaran sotilaslainsäädännön mukaisesti, heiltä todennäköisesti evätään takuut, ja heidän tuomionsa annetaan tuomion jälkeen järjestelmässä, jossa ei vapauteta edes yhtä henkilöä 400:sta.
\n\nTähän kaksoisoikeusjärjestelmään viitataan usein yhtenä parhaista esimerkeistä Israelin harjoittamasta apartheidista. Se on niin räikeä apartheidin ilmentymä, etteivät edes jotkut pehmeät sionistit voi jättää sitä huomiotta, mutta he eivät kuitenkaan tunnusta sitä sionismin perustavanlaatuiseksi piirteeksi siirtokuntaliikkeenä, sillä he keskittyvät vain vuoden 1967 miehitykseen ja Israelin Länsirannan ja Gazan hallintaan. Usein kuulee ihmisten sanovan, että järjestelmä on huono, mutta ei rasistinen; että ero tehdään kansalaisuuden perusteella. Tämä väite on väärä. Israelin vuonna 1948 miehittämillä alueilla asuu 20 prosentin palestiinalaisvähemmistö, jolla on Israelin kansalaisuus (toisin kuin Länsirannan ja Gazan alueen palestiinalaisilla, jotka elävät Israelin valvonnassa alamaisina ilman kansalaisuutta). Sotilastuomioistuimiin liittyvä heikosti tunnettu tosiasia on se, että jopa niitä palestiinalaisia, joilla on Israelin kansalaisuus, tuomitaan joskus Länsirannan sotilastuomioistuimissa. Totuus on yksinkertainen: Minua syytettiin maistraatissa, koska valtio pitää minua juutalaisena. Jos olisin ollut palestiinalainen, jolla on Israelin kansalaisuus, olisin todennäköisesti joutunut sotilastuomioistuimen eteen. Järjestelmä toimii etnisin ja uskonnollisin perustein.
\n\nMyös itse lait ovat erilaisia, ja sotilaslaki ei itse asiassa ole lainsäädäntöä vaan pikemminkin valikoima alueen sotilaskomentajan antamia asetuksia. Eräs tällainen asetus, määräys 101, kieltää kaikki vähintään kymmenen hengen poliittiset kokoontumiset (esimerkiksi ryhmälounaat, joissa keskustellaan politiikasta), vaikka ihmiset kokoontuisivat yksityisalueella. Tästä rikoksesta voidaan langettaa jopa kymmenen vuoden vankeusrangaistus. Samoin kaikki poliittinen järjestäytyminen ja yhdistyminen voidaan kieltää, ja usein se kielletäänkin.
\n\nNäen anarkismin ideologiana — tai pikemminkin taistelun liikkeenä. Olen yleisesti sitä mieltä, että aktivismin ei pitäisi olla moralistista (eli itsekeskeistä ja holhoavaa), vaan pikemminkin muutokseen tähtäävää. Sinänsä ei ole mitään myönteistä tuhlata aikaa vankilassa sen sijaan, että yrittäisi tehdä hyödyllisiä asioita ulkopuolella. Vaatimukseni siirtää oikeudenkäyntini sotilastuomioistuimeen johtui siitä, että halusin valottaa järjestelmää, josta hyvin harvat ovat tietoisia, ja samalla pyrkiä heikentämään sitä. Esitimme melko vahvan oikeudellisen argumentin, kun otetaan huomioon Israelin lain rajat, mutta tuomioistuin jätti sen huomiotta keksittyjen teknisten seikkojen perusteella — se oli melko vaikuttavaa juridista jongleerausta. Päätökseni kieltäytyä tunnustamasta tuomioistuimen laillisuutta sen jälkeen, kun hakemukseni hylättiin, oli myös osa strategiaani.
\n\nMinulla on myös perustavanlaatuisempi syy kieltäytyä yhteistyöstä tuomioistuimen kanssa ja noudattamasta menettelyjä, mikä johtuu ymmärryksestäni vallasta ja omista henkilökohtaisista kokemuksistani koskien sekä oikeus- että vankilajärjestelmää. Nämä järjestelmät on viritetty niin, että ihminen on aina anelemassa, aina odottamassa, aina vallan armoilla, vailla todellista toimijuutta.
\n\nYhteistyöstä kieltäytyminen kääntää koko tämän valvontajärjestelmän päälaelleen. Sen avulla voit ottaa takaisin vallan ja toimijuuden tilanteessa, jossa sinulla ei ole tarkoituskaan olla valtaa ja toimijuutta. Siitä on varmasti maksettava hinta, ja sitä on harkittava joka kerta olosuhteiden mukaan. En suosittele tätä yleiseksi strategiaksi, kun on tekemisissä oikeusjärjestelmän kanssa, mutta olen havainnut sen olevan äärimmäisen voimaannuttava.
\n\nMahdollisuuteni tulla vapautetuksi ja välttää vankilatuomio olivat alun perin olemattomat, joten menetettävää ei ollut paljon.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2023/10/08/1.jpg\")
Näkymä Oferin sotilastuomioistuimesta ulkopuolelta. kuva: Oren Ziv/ActiveStills.
\nEihän tämä ole ensimmäinen kerta, kun sinua odottaa vankilatuomio?
\n\nEi… Luulen, että se on ehkä kuudes, mutta en ole sataprosenttisen varma. Palestiinalaiset toverini joutuvat kuitenkin koko ajan vankilaan ja vankilasta pois, ja on hyvin vaikea kuvitella elämää ilman vankeuden uhkaa, kun otetaan huomioon olosuhteet, joissa elämme. Jos jotain, olen onnekas (tai etuoikeutettu) siinä, miten vähän aikaa olen istunut kiven sisässä viimeisten parinkymmenen aktivistivuoden aikana. Tämäkin on osoitus Israelin apartheidista.
\n\nMainitsit, että sinut vapautettiin vankilasta aiemmin tänä vuonna terveydentilan vuoksi. Voitko kuvailla olosuhteita eri vankiloissa, joissa olet istunut?
\n\nKuten oikeuslaitos, myös vankeinhoito on eriytynyt. Palestiinalaisille poliittisille vangeille (Israel kutsuu heitä ”turvallisuusvangeiksi”) ja kaikille muille on omat osastot ja vankilat. Poliittisten vankien olot ovat paljon ankarammat, vierailuja on rajoitettu, puhelimia ei saa käyttää ja muita rajoituksia on asetettu. Järjestäytymistä ja solidaarisuuden tunnetta on kuitenkin paljon enemmän, toisinaan jopa vastarintaa. Huolimatta siitä, että minua vastaan nostetaan poliittisia syytteitä, joiden vuoksi palestiinalaiset luokitellaan ”turvallisuusvangeiksi”, ja huolimatta siitä, että olen pyytänyt, että minua pidettäisiin toverieni kanssa, minut on aina luokiteltu ”tavalliseksi” vangiksi.
\n\nIsraelin järjestelmässä on kolme erillistä vangitsemisen oikeudellista vaihetta: pidättäminen ennen syytteen nostamista, pidättäminen syytteen nostamisen jälkeen ja vangitseminen tuomion jälkeen. Pidätys ennen syytteen nostamista on vaihe, jossa olosuhteet ovat kaikkein huonoimmat ja jossa pääsy ulkomaailmaan on kaikkein rajoitetuin. Tässä vaiheessa on kielletty puhelinyhteys ja pääsy televisioon tai radioon, samoin kuin tavaroiden ostaminen ruokalasta. Myöskään kirjoja tai lukemista ei sallita, lukuun ottamatta Raamattua tai Koraania. Lain mukaan sinulla on oikeus vähintään tuntiin piha-aikaa päivässä, mutta harvoin saat edes muutaman minuutin. Osa näistä asioista paranee vähitellen, kun sinut on asetettu syytteeseen tai tuomittu, riippuen siitä, mistä vankilasta tai vankilasta löydät itsesi, miltä osastolta.
\n\nFyysiset olosuhteet vaihtelevat paljon. Sellissä voi olla kahdesta kahteenkymmeneen ihmistä, ja olen istunut tämän asteikon molemmissa päissä. Yleisesti ottaen pidän enemmän siitä, että minulla on mahdollisimman paljon yksityisyyttä, mutta se riippuu siitä, keitä sellitoverit ovat. Sellissä oleminen vain yhden ihmisen kanssa voi olla melko raskas sosiaalinen taakka, varsinkin kaltaiselleni, joka ei ole paras keskustelija.
\n\nHuumeet ja riippuvuus ovat myös ongelma, ja niitä on paljon liikkeellä. Kipulääkkeet, opiaatit, opioidiagonistit, katuhuumeet, mitä tahansa. Niitä ei kuitenkaan ole koskaan tasaisesti saatavilla tai riittävästi, joten usein joutuu istumaan sellissä narkomaanien joukon kanssa, jotka vaihtelevat edestakaisin ilman hoitoa totuttelun ja pilveen pääsemisen välillä. Aina tapellaan siitä vähästä, mitä on. Tupakoimattomilla vangeilla on teknisesti oikeus olla savuttomissa selleissä, mutta se on vain teoriassa. Todellisuudessa ainoa savuton selli, jossa minua on koskaan pidetty, oli eristysselli. Minulle ei edes myönnetty savutonta selliä, kun sairastuin akuuttiin keuhkoputkentulehdukseen.
\n\nYleisimmät muut vankien väkivallan muodot kuin pahoinpitelyt ovat ihon polttaminen tupakalla (poltetut ja tumpatut savukefiltterit ovat laajalle levinneitä ja helposti saatavilla) ja sokeriin sekoitetun kiehuvan veden roiskiminen.
\n\nOlen ollut vegaani jo lähes 30 vuotta. Minulla on tyypin 1 diabetes sekä gluteeniyliherkkyys (keliakia); minulla on myös epilepsia, joka johtui siitä, että minua ammuttiin päähän kyynelkaasuammuksella mielenosoituksessa. Tämä tekee ruoasta jatkuvaa taistelua vankilassa, sillä en voi periaatteessa syödä mitään, mikä on valmistettu vankilan keittiössä. Kestää yleensä viikosta kahteen, ennen kuin jotain ruokaa on saatavilla, ja vielä kauemmin saada kaikki se, mitä tarvitsen ja mihin minulla on oikeus. Sillä välin ruokavalioni koostuu pääasiassa kurkuista ja jos hyvin käy, porkkanoista.
\n\nViimeisimmän vankilakäyntini aikana laihdutin kolmessa viikossa noin 12 kiloa — noin 15 prosenttia ruumiinpainostani. Sairastuin akuuttiin keuhkoputkentulehdukseen, joka sai verensokerini nousemaan hengenvaaralliselle tasolle.
\n\nOlin onnekas, kun minut vapautettiin kotiarestiin, lähinnä terveyteni vuoksi. Se on onnea, jota palestiinalaisilla ei ole. Se oli kokemus, joka jätti minuun jonkin verran epäilyksiä siitä, miten hallita tapauksen oikeudellis-poliittista strategiaa, ja ehkä jopa hieman murtuneena. Kesti jonkin aikaa toipua fyysisesti, mutta vielä kauemmin palata henkisesti ja emotionaalisesti. Minun oli tehtävä päätöksiä siitä, miten tapaus hoidetaan; mikään vaihtoehdoista ei ollut hyvä, enkä ollut hyvässä tilanteessa tekemään niitä. Lopulta tajusin, että edessäni oli binäärinen valinta: joko minun olisi purettava sopimus, jonka tein itseni kanssa teini-ikäisenä, kun löysin vegaani-anarkismin peilimaailman ja tajusin, miten vinoutunut ja vittumainen tämä maailma on, tai sitten minun olisi tehtävä siitä totta ja… tiedäthän, jatkettava eteenpäin. Ja oikeasti, se on aika helppo valinta, eikö? Melkein ei ole mitään valinnanvaraa.
\n\nSyytetäänkö sinua jostain muusta?
\n\nEdellä mainittujen syytteiden lisäksi on myös muutamia avoimia tapauksia — syytteitä, joihin minua ei ole vielä pantu, mutta joista minua saatetaan vielä syyttää. Tärkein niistä on ”väkivaltaan ja terrorismiin yllyttäminen”, joka johtuu artikkelista, jonka julkaisin vankilassa ollessani vuonna 2020 ja jossa kehotin ihmisiä tukemaan Palestiinan vastarintaa Israelin kolonialismia vastaan ja liittymään siihen.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2023/10/08/6.jpg\")
Beitan mielenosoittajat käyttivät siirtokuntien ahdistelemiseen ”yöllisen hämmennyksen” taktiikkaa, vilauttivat siirtokuntaa suuritehoisilla laserosoittimilla ja valoilla, marssivat sitä kohti palavien soihtujen kanssa ja ohjasivat palavien renkaiden savua sitä kohti. kuva: Oren Ziv/ActiveStills.
\nSaatteko tukea israelilaisilta, palestiinalaisilta ja kansainvälisiltä ryhmiltä? Miten ihmiset voivat tukea sinua ja muita siellä järjestäytyviä?
\n\nMinulla on tukipiirini anarkistiyhteisössä ja palestiinalaisten keskuudessa. Mielestäni arvokkainta, mitä ihmiset voivat tällä hetkellä tehdä, on tukea Israeliin kohdistuvia boikotti-, luopumis- ja pakotekampanjoita. Niitä on liikkeellä melko paljon, ne ovat suhteellisen tehokkaita ja niihin pitäisi olla melko helppo osallistua.
\n\nMitä tulee minun tukemiseeni, minusta tuntuu, että taistelun ja palestiinalaisvankien tukeminen yleensä on paras tapa tukea myös minua henkilökohtaisesti.
\n\nIsraelin vankiloissa ja vankiloissa on tällä hetkellä yli 5000 palestiinalaista vankia. Noin neljäsosa Israelin vankiloissa olevista on niin sanottuja hallinnollisia vankeja, joita voidaan pitää määräämättömän ajan ilman syytettä tai oikeudenkäyntiä ja ”salaisen todistusaineiston” perusteella.”
\n\nArviolta joka viides Israelin sotilashallinnon alaisuudessa elävä palestiinalaismies on ollut vähintään kerran Israelin vangitsemana.
\n\nParhaiten palestiinalaisvankeja tukeva järjestö on Addameer Prisoner Support and Human Rights Association1, joka on palestiinalainen valtiosta riippumaton kansalaisjärjestö, joka toimii Israelin ja palestiinalaisten vankiloissa olevien palestiinalaisten poliittisten vankien tukemiseksi. Ihmisoikeuksista kiinnostuneiden aktivistien vuonna 1991 perustama keskus tarjoaa ilmaista oikeusapua poliittisille vangeille, puolustaa heidän oikeuksiaan kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ja toimii kidutuksen ja muiden vankien oikeuksien loukkausten lopettamiseksi seurannan, oikeudellisten menettelyjen ja solidaarisuuskampanjoiden avulla.
\n\nAddameer on yksi kuudesta merkittävästä palestiinalaisesta kansalaisyhteiskunnan järjestöstä, jotka Israel nimesi vuonna 2021 ”salaisiin todisteisiin” perustuen terroristijärjestöiksi ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä. He tekevät ratkaisevaa työtä sekä Israelin että palestiinalaishallinnon pidätettynä olevien palestiinalaisten poliittisten vankien tukemiseksi, ja on elintärkeää tukea heitä.
\n\nSamidoun on kansainvälinen organisaattorien ja aktivistien verkosto, joka pyrkii rakentamaan solidaarisuutta palestiinalaisvankien kanssa heidän vapaustaistelussaan. Se pyrkii lisäämään tietoisuutta ja tarjoamaan resursseja palestiinalaisista poliittisista vangeista, heidän oloistaan, vaatimuksistaan ja taisteluistaan vapauden puolesta itselleen, vankitovereilleen ja kotimaalleen. Samidoun pyrkii myös järjestämään paikallisia ja kansainvälisiä kampanjoita poliittisen muutoksen aikaansaamiseksi ja palestiinalaisvankien oikeuksien ja vapauksien puolustamiseksi.
\n\nVoit seurata tapaukseni päivityksiä täällä paikallisen tukiryhmäni ansiosta. Siihen on luultavasti vielä muutama kuukausi aikaa, mutta kunhan pääsen takaisin vankilaan, olisi mukavaa saada kirjeitä. Helpoin tapa olisi lähettää sähköpostia osoitteeseen, jota käytin viimeksi vankilassa ollessani, support.jonathan@proton.me, ja se välitetään minulle. Teen parhaani vastatakseni, vaikka parhaani ovatkin melko rajalliset, sillä postimerkit ovat vähissä. Kuten aina vangeille kirjoittaessa, on tärkeää muistaa, että kaikkea kirjeenvaihtoa seurataan.
\n\nOlit mukana perustamassa Anarchists Against the Wall -ryhmää, joka sai melko paljon kansainvälistä tunnustusta 2000-luvun alussa. Mitä siitä hankkeesta on seurannut? Ja miltä anarkistiliike näyttää nykyään Israelissa?
\n\nEn oikein pidä siitä, että sitä esitetään ”auttamisena perustamaan AAtW:a”, enimmäkseen siksi, että minusta se on vääristynyt kuvaus siitä, miten tämä ryhmä — ja useimmat suoran toiminnan ryhmät — ovat saaneet alkunsa. Ei ollut mitään tiettyä hetkeä. Vuosituhannen alussa toinen intifada oli huipussaan, ja me olimme pieni ryhmä ihmisiä, jotka liittyivät palestiinalaisten vastarintaan ja harjoittivat suoraa toimintaa. Asiat saivat vauhtia ja kehittyivät, mutta emme koskaan ”perustaneet” ryhmää. Edes nimi ei ollut tarkoituksellinen valinta. Lähetimme lehdistötiedotteita aina eri nimellä. Oli puhdas sattuma, että käytimme tätä nimeä sinä päivänä, kun armeija ampui yhtä meistä elävillä ammuksilla. Sitä seuranneessa mediakohussa hyödynsimme tunnettuuttamme ja pysyimme nimessä.
\n\nKaksikymmentä vuotta myöhemmin AAtW-hanke on kuollut, mutta mielestäni siitä voidaan ottaa opiksi sekä kielteisiä että myönteisiä asioita. AAtW ei kadonnut tiettynä hetkenä, vaan se kuihtui pois. Anarkistit elävät yhteiskunnassa, jota vastaan he taistelevat, eivätkä he ole immuuneja sen sairauksille. Vallan dynamiikka on aina ylämäkitaistelu, ja luulen, että loppua kohden vesi oli vain liian samentunutta. Puhumme melko pienestä ihmisryhmästä, jonka poliittinen side syntyi pitkälti henkilökohtaisen toveruuden ja luottamuksen kautta. Toinen tärkeä osatekijä, johon voin viitata AAtW:n hajoamisessa, oli palestiinalaisten kansanvastarinnan väheneminen 2010-luvun lopulla.
\n\nKun olin jo lähtenyt, ryhmä hajosi perustavanlaatuisiin erimielisyyksiin koskien väkivaltaa ja väkivallattomuutta. CrimethInc:n vuonna 2013 julkaisema historia nykyajan anarkismista Israelissa kertoo mielestäni melko hyvin tämän puolen tarinasta, vaikka olenkin eri mieltä joistakin muista tekstissä käsitellyistä asioista.
\n\nAnarkistit ovat edelleen mukana vastustamassa sionismia ja Israelin kolonialismia. ”Alkuperänsä” mukaisesti Israelin anarkistiliike on myös edelleen hyvin vahvasti sitoutunut eläinten oikeuksiin. Liikkeen jäsenet ovat mukana tukemassa pakolaisia ja paperittomia ihmisiä, kulttuuri- ja vastakulttuuripyrkimyksiä, radikaalia koulutusta ja niin edelleen.
\n\nVaikka anarkistit ovat läsnä aina, kun radikaalia aktivismia ilmenee, minusta tuntuu kuitenkin, että tällä hetkellä ei ole olemassa erillistä anarkistista liikettä — ehkä siksi, että täällä ei ole vahvaa anarkistista perinnettä.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2023/10/08/3.jpg\")
Jonathan Pollak pidätettynä mielenosoituksessa Länsirannan Nabi Salehin kylässä vuonna 2011. kuva: Oren Ziv/ActiveStills.
\nMitä voit sanoa tästä näkökulmasta, mitä Anarchists Against the Wall -järjestö saavutti? Mitä oppeja — tai ainakin hypoteeseja — välittäisitte kokemustenne perusteella anarkisteille muualla?
\n\nLuulen, että AAtW:n suhteellisen suuren näkyvyyden vuoksi ihmiset tekevät siitä enemmän kuin se todellisuudessa oli. Alkuaikoina se ei ollut paljon enempää kuin pieni joukko hyvin omistautuneita ihmisiä, oikeastaan laajennettu affiniteettiryhmä. Lopulta se kasvoi hieman suuremmaksi, ja sen ydinaktivistipohja muodostui muutamasta tusinasta ihmisestä ja ehkä parista sadasta muusta, jotka harrastivat sitä satunnaisesti.
\n\nMinun silmissäni AAtW:n tärkein piirre oli se, että se luopui vääristä kansallisista sidonnaisuuksista ja jopa identiteeteistä ja vaihtoi puolta liittyäkseen suoraan Israelin kolonialismia vastaan taistelevien palestiinalaisten taisteluun. Israelin kaltaisessa yhtenäisessä ja militaristisessa yhteiskunnassa tämä ei ollut pieni poikkeama vasemmiston perinteistä. Ei ehkä mullistavaa, mutta poikkeuksellista. Tavoitteenamme oli tunnistaa etuoikeutettu asemamme, käyttää sitä ja kääntää se päälaelleen suhteessamme palestiinalaisten vastarintaan. Emme halunneet esiintyä valkoisten pelastajina vaan pikemminkin voimavarana. Periaate liittymisestä palestiinalaisten taisteluun ja palestiinalaisten ohjeiden noudattamisesta oli juurtunut ryhmän toiminnan jokaiseen osa-alueeseen.
\n\nMielestäni AAtW:n tärkein panos ja pitkäaikaisin vaikutus, myös sen lähipiirin ulkopuolella, oli se, että katsoimme itsemme pikemminkin taisteluun osallistuviksi liittolaisiksi kuin israelilaisen yhteiskunnan kannattajiksi.
\n\nKoska kyseessä oli aluksi pieni ja tiivis ryhmä, aluksi ei tarvinnut tuoda esiin monia asioita. Tietyt asiat olivat useimmille mukana olleille hyvin selviä, kun taas ne olivat hyvin tabuja Israelin politiikassa, jopa sen radikaalimmissa äärilaidoissa — esimerkiksi suhtautumisemme väkivaltaan, paikkamme taistelussa ja antagonistinen asemamme Israelin yhteiskuntaan nähden. Ryhmän kasvaessa tämä laimeni ja ehkä sekoittui. AAtW oli niin sanotusti kaupungin ainoa toimija, kun kyse oli palestiinalaisten kansanvastarinnan suorasta tukemisesta Länsirannalla tuohon aikaan, mikä tarkoitti sitä, että ajan myötä ryhmään liittyi ihmisiä, jotka jakoivat joitakin perusperiaatteita mutta eivät välttämättä olleet täysin yhdenmukaisia alkuperäisen poliittisen suunnan kanssa. Jälkikäteen ajateltuna, aloittaessamme pienenä, homogeenisena, ”action first” -ryhmänä, meillä ei ollut välineitä tai perspektiiviä käsitellä sitä, mitä oli tulossa.
\n\nOlen melko varma siitä, että tiukka puoluekanta ei ole ratkaisu, mutta näen erimielisyydet, joita syntyi muun muassa militanttiudesta ja israelilaisesta vs. Israelin vastaisesta näkökulmasta, pääasiallisena syynä siihen, että henkilökohtaisesti lähdin ryhmästä. Ehkä se on oppitunti järjestäytymisestä yleensä, joka osoittaa, miten ikivanha anarkistinen affiniteettiryhmärakenne on paras tapa mahdollistaa laajamittainen järjestäytyminen säilyttäen samalla autonomia ja monimuotoisuus pakottamatta tukahduttavaa poliittista kompromissia. On selvää, että mitään hopealuotia ei ole olemassa, ja jotkin AAtW:n kohtaamista ongelmista lähtöni jälkeen eivät liittyneet siihen, mutta minusta tuntuu, että tämä voisi olla tärkeä opetus.
\n\nMiten uusi hallitus on muuttanut Israelin yhteiskunnan ja koko Palestiinan tilannetta? Miten korkeimman oikeuden toimivaltuuksia rajoittava uusi lainsäädäntö voi vaikuttaa tilanteeseen sekä sinun että poliittisten aktivistien kannalta? [Huomaa, että tämä kysymys ja seuraava vastaus on laadittu ennen lokakuun 7. päivän tapahtumia.]
\n\nNykyinen hallitus on yksi Israelin kaikkien aikojen huonoimmista ja vaarallisimmista — ja se on korkea rima. Se on räikeästi ilmaissut ja toteuttaa etnisen puhdistuksen politiikkaa. Sen aiheuttamat uhat ovat todellakin valtavat, mutta merkittävin uhka on ehkä vähiten ainutlaatuinen: se, että tämä hallitus edustaa aidosti koko Israelin politiikan jatkuvaa kilpajuoksua yhä kauemmas ja kauemmas äärioikeistoon. Israelin yhteiskunnan keskeinen kiistakohta, joka saa eniten huomiota kansainvälisesti, on hallituksen hyökkäys oikeuslaitosta vastaan, mutta se on esteettinen eripura, joka on verhottu taisteluksi demokratian puolesta. Todellisuudessa kyse on sisäisestä kiistasta siitä, miten parhaiten hallita ja ylläpitää juutalaista ylivaltaa, joka nauttii lähes muurilta muurille tukea Israelin yhteiskunnassa, myös niin sanottujen liberaalien keskuudessa.
\n\nErityiset muutokset, joita nykyinen koalitio pyrkii toteuttamaan, tekevät todennäköisesti tuomioistuimista heikompia ja hieman vähemmän liberaaleja, mutta tuomioistuimet eivät ole koskaan puolustaneet oikeuksiamme, puhumattakaan palestiinalaisten oikeuksista, eivätkä estäneet hallituksen politiikkaa. Ei edes vähän. Israelin oikeuslaitos on ja on aina ollut joen ja meren välisen israelilaisen kolonialismin perustavanlaatuinen kulmakivi; se on ollut välttämätön siionistisen politiikan mahdollistamisessa ja sen ympärillä olevan järjestelmän varustamisessa hyvämaineisella liberaalilla oikeudellisella verukkeella. Israel on riippuvainen kyvystään esittää ja markkinoida itseään niin sanottuna elinvoimaisena demokratiana. Heikommasta oikeuslaitoksesta voi olla haittaa, mutta uskon, että mahdollisuus, että protestiliike näkee sen voittaneen, on vielä suurempi vaara kolonialismin ja apartheidin vastaiselle kokonaisvaltaiselle taistelulle.
\n\nMielenosoitusliikettä hallitsee sotilasreserviläisten, Israelin pahamaineisen salaisen poliisin, Shin Betin [Israelin sisäinen turvallisuuspalvelu] entisten johtavien virkamiesten, talousliberaalien ja monien muiden siionististen ja kansallismielisten ryhmien yhteenliittymä. Mukana on joitakin radikaalimpia elementtejä, mutta niiden rooli ja vaikutusvalta on surkea. Israelin lippu koostuu juutalaisista symboleista, ja se on juutalaisen yksinoikeuden ja ylivallan tunnus, eikä ole sattumaa, että se on protestiliikkeen näkyvin symboli. Nämä ryhmät ovat kiintyneitä ajatukseen, että Israel on demokratia ja että juutalainen ylivalta ei ole ristiriidassa sen kanssa. Yleisesti ottaen tämä on myös vallitsevin tunne mielenosoituksiin osallistuvien massojen keskuudessa. Tämän liikkeen mitä tahansa voittoa käytetään vahvistamaan sitä harhaanjohtavaa ja vaarallista käsitystä, että Israelin demokratia on menestynyt, mikä viittaa virheellisesti siihen, että alun perin oli olemassa Israelin demokratia.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2023/10/08/4.jpg\")
Mielenosoittajia Beitassa. kuva: Oren Ziv/ActiveStills.
\nOnko anarkisteilla ollut jokin rooli mielenosoituksissa?
\n\nKysymys mielenosoituksiin osallistumisesta on jakanut paikallisia anarkisteja. Vaikka monet tuntevat itsensä vieraantuneiksi, jotkut anarkistit ovat osallistuneet ”radikaaliblokkiin”, joka on nimensä mukaisesti mielenosoituksiin osallistuvien radikaalien löyhä koalitio. Ymmärtääkseni he näkevät itsensä enemmänkin vastamielenosoittajina päätapahtumissa.
\n\nVaikka kunnioitankin valintaa yrittää mobilisoitua Israelin yhteiskunnan sisällä ja siihen käytettyjä ponnisteluja, uskon silti kunnioittavasti, että se on nykyisissä olosuhteissa väärin. Yleinen protestiliike on niin valtava — ja niin ylivoimaisesti juurtunut käsitykseen, että Israel on demokratia, joka on pelastettava — että se imaisee sisäänsä, pakottaa tai huuhtoo pois kaikki sen sisällä olevat poikkeavat suuntaukset. Edellä esitetyistä syistä uskon, että nykyinen liike on ehkä suurin uhka Israelin kolonialismin vastaiselle taistelulle Oslon sopimusten jälkeen ja että Israel todennäköisesti käyttää sitä kansainvälisen asemansa palauttamiseen samalla tavalla kuin sopimuksia käytettiin 1990-luvun alun ensimmäisen intifadan jälkeen. Tuolloin tapahtui lopulta vain palestiinalaisten sorron lujittaminen ja heidän riiston lisääminen.
\n\n1990-luvulla Israelin äärioikeisto, joka lyhytnäköisesti piti Oslon sopimuksia tappiollisena kompromissina, vastusti niitä ja lähti massiivisesti kaduille. Myös me vastustimme sopimuksia, koska oli selvää, miten Israel käyttäisi niitä oman kunnostautumisensa hyväksi ja, mikä vielä pahempaa, palestiinalaisten kansannousun hävittämiseksi. Emme kuitenkaan missään vaiheessa harkinneet liittymistä massiivisiin oikeistomielenosoituksiin, joiden tarkoituksena oli estää sopimusten täytäntöönpano. Uskon, että tilanne on nykyään jokseenkin samanlainen. Ehkä tutumpi esimerkki olisi se, että monet natsit ja fasistit vastustavat globalisaatiota. Voisiko kukaan edes kuvitella liittoutuvansa heidän kanssaan?
\n\nEn kuitenkaan halua osallistua millään tavalla näennäisdemokratian mielenosoituksiin, mutta se on syvemmällä. Minusta tuntuu, että Palestiinan kaltaisessa siirtokuntakolonialistisessa tilanteessa meillä ei ole eikä meillä pitäisi olla maltillinen rooli siirtokuntayhteiskunnassa. Meidän on hylättävä tämä yhteiskunta, sen näkökulma ja sisäpolitiikka kokonaan. Meidän on ymmärrettävä, että valtaerojen vuoksi muutos ei voi tulla Israelin yhteiskunnan sisältä. Meidän tehtävämme on heikentää sitä, luoda jakolinjoja, kylvää eripuraa ja suoranaista vastustusta. Kiistan aikana meidän ei pidä yrittää löytää tietä Israelin yhteiskuntaan, vaan pois siitä ja taisteluun sitä vastaan.
\n\nUlkopuolelta katsottuna koko alue näyttää ruutitynnyriltä, joka on valmis räjähtämään. Mitä tarvittaisiin, jotta jotain myönteistä kehittyisi? Mikä antaa sinulle toivoa?
\n\nEn haluaisi käydä kauppaa toivolla, sillä kuten kaikki kauppa, se on petoksen näyttämö. Kasvoin 1990-luvun puolivälin ja lopun eläinaktivismiliikkeessä, alkuperäisen Green Scare -kauhun aikana. Muistan lukeneeni kirjeen, jonka Free (Jeff Luers) lähetti vankilasta jostain zine-lehdestä, ehkä vuosi tai kaksi tuomionsa jälkeen, ja joka vaikutti minuun pysyvästi. Siitä on kauan aikaa, enkä löydä sitä nyt, vaikka internet muka tuo harvinaisimmat asiakirjat saatavillemme, joten olen varmasti hieman väärässä, mutta yli 20 vuoden vankeustuomion saanut Free toi esiin Varsovan gettokapinan esimerkkinä siitä, että toivo tai menestyksen mahdollisuus ei ole taistelun ja vastarinnan kriteeri. Se osui silloin ja osuu yhä.
\n\nTulevaisuutta ei voi ennustaa. Hyvä ystäväni, joka oli mukana Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon vastaisessa maanalaisessa vastarinnassa, kertoi minulle, että 1980-luvun loppu oli synkintä aikaa. [Presidentti Pieter Willem] Botha oli vallassa, Yhdysvallat tuki edelleen voimakkaasti valkoista Etelä-Afrikkaa tärkeänä Neuvostoliiton vastaisena linnakkeena, eikä apartheidin loppua ollut edes etäisesti näkyvissä. Sitten Neuvostoliitto kaatui, ja geopoliittinen tilanne muuttui dramaattisesti, käytännössä yhdessä yössä. Aluksi kaikki luulivat, että se oli loppu, koska Neuvostoliitto oli ANC:n tärkein tukija. Vähemmän ilmeinen sivuvaikutus oli kuitenkin se, että Etelä-Afrikan länsimielinen apartheid-hallitus ei ollut enää kovin tärkeä kylmän sodan jälkeisenä aikana; poliittinen muutos ja apartheidin (epätäydellinen) kaatuminen johtuivat siitä, että oli olemassa vahva liike, joka pyrki hyödyntämään näitä geopoliittisia muutoksia.
\n\nTarinan opetus on, että vastarintaliikkeitä on organisoitava ja rakennettava silloinkin, kun kaikki näyttää olevan menetetty. Näkemykseni anarkismista ei ole utopistinen. Minun silmissäni jokainen voitto, jokainen menestys, on välittömästi nähtävä epäonnistumisena, valtarakenteena, jota vastaan on taisteltava ja joka on kaadettava. Sanotaan, että täydellinen on hyvän vihollinen, mutta se johtuu vain siitä, että heillä ei ole mielikuvitusta ja että hyvä ei ole koskaan tarpeeksi hyvä. Epätäydellisyys on jatkuvaa, mutta me vain jatkamme taistelua ja muutamme voiton tappioksi ja taistelun joka käänteessä.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2023/10/08/5.jpg\")
Jonathan Pollak saatetaan tutkintavankeuskuulusteluun Jerusalemin tuomaristuomioistuimessa jalkahihnoissa kahlehdittuna. kuva: Oren Ziv/ActiveStills.
\nIsraelin sotilaat ovat ampuneet kymmenen mielenosoittajaa Länsirannan Beita-kylässä lähellä Nablusia sen jälkeen, kun mielenosoitukset alkoivat siellä toukokuussa 2021. Tämän vuoden tammikuun 27. päivänä Israelin rajapoliisi pidätti minut, kun olin matkalla kotiin kylässä järjestetyn mielenosoituksen jälkeen, jossa vastustettiin Israelin kolonialismia ja kylän maa-alueiden varastamista uuden, vain juutalaisille tarkoitetun siirtokunnan perustamiseksi. Minua syytettiin kivien heittelystä, ja nyt seison tässä tuomioistuimessa vastatakseni näihin syytteisiin. Juttu perustuu yksinomaan kolmen minua pidättäneen rajapoliisivirkamiehen valheellisiin todistajanlausuntoihin. Poliisi kieltäytyi suorittamasta mielekästä tutkimusta, joka ei koskisi vain rajapoliisin todistajanlausuntoja, eikä myöskään minun nimenomaista kertomustani siitä, että kuulin rajapoliisien koordinoivan todistajanlausuntojaan keskenään. Toisin kuin poliisi, joka ei viitsinyt vaivautua, minulla on todisteita, jotka kumoavat poliisien kertomukset ja osoittavat, että ne ovat täynnä valheita. Normaalioloissa tämä olisi oikeudenkäynti, jonka antaisin mielelläni käydä loppuun.
\n\nOlosuhteet ovat kuitenkin kaukana normaalista. Tämä tapaus jatkuu epätavallisena sen jälkeen, kun vastaaja oli hakenut tuomion siirtämistä Israelin rikostuomioistuimesta paljon ankarampaan sotilastuomioistuinjärjestelmään, jossa palestiinalaisia syytetään vastaavista rikoksista. Vaadin oikeudenkäyntiä sotilastuomioistuimessa, koska juuri siellä palestiinalaiset toverini, jotka pidätetään säännöllisesti pidätykseni kaltaisissa mielenosoituksissa, tuomitaan ankariin rangaistuksiin vähäisten ja usein tekaistujen todisteiden perusteella. Ei ollut yllättävää, että syyttäjä vastusti tätä pyyntöä, ja tuomioistuin hylkäsi sen. Valtionsyyttäjän huono (eikä täysin oikea) perustelu oli, että elämäni keskus ei ole Länsirannalla. Länsirannalla asuvia ja työskenteleviä israelilaisia siirtokuntalaisia ei kuitenkaan myöskään syytetä sotilastuomioistuimissa. Missä on heidän ”elämänsä keskus”? Tuomioistuin perusteli hakemukseni hylkäämistä pääasiassa sillä, että rikoksia, joista minua syytetään, ei luokitella turvallisuusrikoksiksi.
\n\nEn ole lakiasiantuntija, eikä minulla ole välineitä — enkä pidä sitä tärkeänä — arvioida tuomioistuimen päätöksen laillisuutta. Yksi asia on kuitenkin kiistaton: Palestiinalaisia, eikä ainoastaan niitä, jotka elävät suoraan Israelin Länsirannalla harjoittaman sotilasdiktatuurin alaisuudessa, tuomitaan tuhansittain Israelin sotilastuomioistuimissa samanlaisista tai samankaltaisista syytteistä. Minä säästyn tällaiselta kohtalolta vain siksi, että valtio pitää minua sekä kansalaisena että hallitsevan juutalaisen uskonnon jäsenenä. Ystäväni Tareq Barghouth — Jerusalemissa asuva palestiinalainen ja entinen Israelin asianajajayhdistyksen jäsen — joutui syytteeseen ja tuomittiin israelilaisen sotilaan univormussa sotilastuomioistuimessa Länsirannalla. Samaan aikaan Länsirannalla sijaitsevan israelilaisen siirtokunnan etuvartioaseman asukas ja Dawabshehin perheen murhaaja Amiram Ben Uliel, joka oli tuomittu paljon vakavammista terrorismirikoksista, joutui oikeuteen siviilirikosoikeudessa Jerusalemissa.
\n\nVain kaksi kuukautta sitten israelilaiset siirtokuntalaiset ampuivat Qussai Ma’atanin kuoliaaksi Länsirannan Burqan kylässä. Kaksi siirtokuntalaista pidätettiin murhasta epäiltynä. Samaan aikaan myös joitakin Burqan asukkaita pidätettiin paljon lievempien epäilyjen vuoksi osallistumisesta yhteenottoihin, jotka seurasivat siirtokuntalaisten tunkeuduttua heidän kyläänsä. Israelin siviilirikostuomioistuimessa käsiteltiin siirtokuntalaisten tapausta useaan otteeseen ennen kuin palestiinalaisten tapausta käsiteltiin kertaakaan sotilastuomioistuimessa. Syynä tähän on se, että palestiinalaiset on saatettava tuomioistuimen eteen vasta 96 tunnin kuluttua — neljä kertaa pidempään kuin Israelin rikoslaissa säädetään.
\n\nTätä syrjivää politiikkaa voidaan toki pitää Israelin lainsäädännön mukaan laillisena, mutta pohjimmiltaan se ilmentää selvästi Israelin apartheid-hallintoa joen ja meren välissä.
\n\nLaki ei kuitenkaan ole oikeutta. Etelä-Afrikan apartheidia suojeltiin aikanaan paikallisella lailla, samoin kuin Ranskan kolonialismia Algeriassa, Rhodesian valkoista ylivaltaa ja lukemattomia muita selvästi epäoikeudenmukaisia siirtomaahallintoja, jotka kukistettiin. Itse asiassa laki on varsin usein suunniteltu oikeudenmukaisuuden vastakohdaksi.
\n\nVallitsevan tilanteen epäoikeudenmukaisuus on niin itsestäänselvää ja kiistatonta, että jopa Israelin pahamaineisen Mossadin entinen johtaja Tamir Pardo joutui hiljattain myöntämään, että ”alue, jossa kahta kansaa tuomitaan kahden oikeusjärjestelmän mukaan, on apartheid-valtio”.
\n\nVaikka syytteestä voisi päätellä, tässä tapauksessa ei ole kyse mellakoista tai poliisien estämisestä ja pahoinpitelystä vaan pikemminkin Israelin kolonialismin ja apartheid-hallinnon vastaisen vastarinnan tukahduttamisesta ja syyllistämisestä. Vastaukseni syytteessä kuvattuihin syytteisiin ja tosiseikkoihin on epäolennainen. Koska itse tapa, jolla tämä oikeudenkäynti käydään, on osoitus Israelin apartheidista, yhteistyö olisi omahyväisyyttä. Olen yli kahdenkymmenen vuoden ajan omistanut aikani Israelin siirtomaavallan vastustamiselle, enkä halua enkä pysty nyt tekemään yhteistyötä sen kanssa, vaikka päätökseni merkitsisi sitä, että joudun jälleen telkien taakse.
\n\nVaikka en aio myöntää mitään, mitä en ole tehnyt, en aio kuulustella syyttäjän todistajia, kutsua ketään omasta puolestani tai todistaa itse; en aio kyseenalaistaa syyttäjän niin sanottuja todisteita enkä esitä mitään omia todisteita, jotka kumoaisivat syytteeni. Israelin kolonialismi ja sen apartheid-hallinto ovat pohjimmiltaan laittomia. Tämä tuomioistuin on laiton. Tämän tapauksen menettelyt, jotka täydentävät muita menettelyjä, joita käydään rinnakkaisessa ja laittomassa sotilastuomioistuimessa, jonka olemassaolon tarkoitus on vastarinnan tukahduttaminen, ovat kaikki laittomia. Ainoa järkevä vastaus tähän syytteeseen, tähän todellisuuteen, on taistelu vapauden ja vapautuksen puolesta. Mikään ääni ei ole kovempi kuin kansannousun ääni!
\n\nAddameer is Arabic for conscience. ↩
\nThis statement appeared in Russian on avtonom.org, a media project that grew out of the libertarian communist network Autonomous Action.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2022/02/22/1.jpg\")
Graffiti Moskovassa: Ei sotaa kansojen välille, ei rauhaa luokkien välille.
\n21. helmikuuta pidettiin hyvin epätavallinen Venäjän federaation turvallisuusneuvoston kokous. Osana tätä teatteria Putin pakotti lähimmät palvelijansa julkisesti “pyytämään” häntä tunnustamaan Itä-Ukrainan Luhanskin sekä Donetskin niin sanottujen “kansantasavaltojen” itsenäisyyden. (Luganskaja Narodnaja Respublika sekä Donetskaja Narodnaja Respublika, lyhenteet LNR ja DNR).
\n\nOn selvää, että tämä on askel kohti näiden alueiden liittämistä Venäjään, riippumatta siitä kuinka valloitus virallistetaan (tai ei virallisteta). Itseasiassa Kreml lakkaa näkemästä LNR:n ja DNR:n Ukrainan osina ja tekee niistä viimein suojelualueitaan. “Ensin itsenäisyyden tunnustus, sitten liittäminen”: nämä askeleet kehitettiin jo vuonna 2014 Krimillä. Tämä tulee selväksi mhyös Naryškinin esittämistä typeristä kommenteista (“Kyllä, tuen näiden alueiden liittymistä Venäjän federaatioon”).1 Koska kokousta ei esitetty suorana lähetyksenä vaan videoituna, kompurointi oli jätetty lähetykseen tarkoituksella, ja sen oli tarkoitus lähettää selkeä viesti.
\n\n“Vedotessaan kansaan” tuona samana iltana Putin oli kovasti samaa mieltä pyyntöjen kanssa ja ilmoitti tunnustavansa LNR:n ja DNR:n itsenäisiksi tasavalloiksi. Tarkalleen ottaen hän sanoi seuraavasti: “Me otamme palan Donbassia, ja mikäli Ukraina keinuttaa venettä, niin syyttäkööt itseään, Me emme näe sitä valtiona, joten tulemme ottamaan vielä enemmän.” Putinin julistuksen mukaan Venäjän sotilaat ovat jo marssimassa LNR:n ja DNR:n alueille. Tämä on selvä uhkaus muulle Ukrainalle, erityisesti niille Luhanskin ja Donetskin alueille jotka ovat yhä Ukrainan hallussa. Tämä on se todellinen miehitys -tähän saakka Luhanskia ja Donetskia on miehitetty pääosin välikäsien kautta.
\n\nEmme halua puoltaa yhtäkään kansanvaltaa tai valtiota. Olemme anarkisteja ja olemme kaikkia kansojen välisiä rajoja vastaan. Mutta vastustamme tätä liitosta, sillä se vain luo uusia rajoja, ja päätös tästä on yksin autoritäärisen johtajan tekemä — Vladimir Putinin. Kyse on Venäjän imperialistisesta aggressiosta. Meillä ei ole harhakäsityksiä Ukrainan valtiosta, mutta meille on selvää ettei se ole tämän tarinan päähyökkääjä. Tämä ei ole kahden yhdenvertaisen pahan mittelö. Ensinnäkin, tämä on yritys Venäjän autoritääriseltä hallitukselta ratkaista omat sisäiset ongelmansa “pienellä voitokkaalla sodankäynnillä ja maa-alueiden kerryttämisellä”.
\n\nOn hyvin todennäköistä että Kremlin hallinto tulee järjestämään jonkinnäköisen spektaakkeliomaisen “kansanäänestyksen” liitetyillä alueilla. Tällaiset näytökset järjestettiin DNR:ssä ja LNR:ssä jo vuonna 2014, mutta edes Moskova ei tunnustanut niiden tuloksia. Nyt Putin on ilmeisesti päättänyt tehdä toisin. Näillä alueilla ei voi voida puhua mistään “vapaista ja salaisista vaaleista” — ne ovat täysin Moskovasta riippuvaisten sotilaallisten rikollisjengien hallinnassa. Kaikki jotka vastustivat jengejä tai integraatiota Venäjään joko tapettiin tai pakotettiin muuttamaan maasta. Mikä tahansa “kansanäänestys Donbassin paluusta kotisatamaansa” tulee olemaan valheellista propagandaa. Donbassin asukkaat voivat muodostaa päätöksensä vasta kun kaikkien maiden sotilaat, ja ennen kaikkea Venäjän federaation sotilaat poistuvat alueilta.
\n\nDNR:n ja LPR:n tunnustaminen ja liittäminen eivät tuo mitään hyvää Venäjän itsensä asukkaille.
\n\nEnsinnäkin, tämä tulee johtamaan kaikkien elämän osa-alueiden militarisaatioon, yhä tiukempaan Venäjän kansainväliseen eristäytymiseen, sanktioihin sekä yleisen hyvinvoinnin laskuun. Tuhoutuneen infrastruktuurin korjaaminen sekä “kansantasavaltojen” liittäminen Venäjän budjettiin ei myöskään tule olemaan ilmaista — molemmat tulevat maksamaan miljardeja ruplia jotka muuten voitaisiin käyttää koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Ei ole epäilystäkään, että Venäjän oligarkkien huvipursien pienenemisen sijasta kaikkien muiden elämä tule huononemaan.
\n\nToiseksi, todennäköinen pyrkimys Ukrainan kanssa aseelliseen konfrontaatioon tulee tarkoittamaan lisää kuolleita ja haavoittuneita sotilaita ja siviilejä, lisää tuhottuja kaupunkeja ja kyliä, lisää verenvuodatusta. Vaikka tämä konflikti ei eskaloituisikaan maailmansodaksi, eivät Putinin imperialistiset haaveet ole yhdenkään elämän arvoisia.
\n\nKolmanneksi, tämä tulee tarkoittamaan niin sanotun “Venäläisen maailman” levittäytymistä yhä laajemmalle: se on mielipuolinen sekoitus uusliberaalia oligarkiaa, tiukan keskitettyä valtaa ja patriarkaalista imperialistista propagandaa. Tämä vaikutus ei ole yhtä silmiinpistävä kuin älypuhelimiin kohdistuvat sanktiot tai makkaran hinnan nousu — mutta pitemmän päälle se on paljon vaarallisempi.
\n\nKannustamme teitä vastustamaan Kremlinin aggressiota kaikilla sopiviksi näkemillänne tavoilla. Vastustakaa alueiden haltuunottoa mistä syystä tahansa, vastustakaa Venäjän armeijan lähettämistä Donbassiin, vastustakaa militarisaatiota. Ja viime kädessä vastustakaa sotaa. Menkää kaduille, levittäkää sanaa, puhukaa ympärillänne oleville ihmisille — tiedätte mitä tehdä. Älkää vaietko. Tarttukaa toimeen. Pienikin kivi voi jumiuttaa kuoleman koneiston rattaat.
\n\nKaikkia rajoja, imperiumeja ja sotia vastaan!
\n\n\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2022/02/22/2.jpg\")
\nSergey Naryshkin, head of Russian foreign intelligence, stumbled in response to a question from Putin, accidentally proposing to absorb the DPR and LPR into Russia when he was not supposed to say that part aloud yet. ↩
\n30 joulukuuta 2021 Sudanin valtion sotajoukot ampuivat kohti mielenosoittajia maanlaajuisessa armeijan diktatuuria vastustavassa mielenosoituksessa. Vähintään 4 ihmistä kuoli ja useita haavoittui. Sudanin armeija kaappasi vallan 25. lokakuuta ja sen jälkeen maan turvallisuusjoukot ovat tappaneet lukemattomia mielenosoittajia. Paikallisiin vastarintakomiteoihin ja mielenosoituksiin perustuva diktatuurin vastainen liike on siitä huolimatta onnistunut kasvamaan vahvaksi. Seuraava anarkistimielenosoittajien haastattelu koittaa valottaa Sudanin tilannetta ulkopuolisille.
\n\nJoulukuussa 2018 alkoivat valtavat maanlaajuiset mielenosoitukset Omar Al-Bashiria vastaan. Maata kolme vuosikymmentä hallinnutta diktaattori Al-Bashir pakeni huhtikuussa 2019, mutta mellakat, tiesulut ja protestit jatkuivat. Hallitukselta vallan ottanut väliaikainen sotilashallinto joutui protestien kohteeksi. Maan pääkaupunki Khartoumin keskustassa sijaitseva Al-Qyadan aukio vallattiin ja massiivinen mielenosoittajien joukko piti sitä hallussaan. Väliaikaisen hallinnon yhteydessä toimivat sotilaalliset voimat jatkoivat hyökkäyksiään mielenosoittajien kimppuun ja tilanne kärjistyi 3. kesäkuuta 2019, kun sotilasvoimat alkoivat häätää mielenosoittajia voimakeinoin. Erityisesti Al-Qyadan aukion häätö muuttui raa’aksi verilöylyksi.
\n\nVastaukseksi protestien väkivaltaisille tukahduttamisille Sudanissa alkoi yleislakko, joka kesti 9-11. kesäkuuta 2019. Samaan aikaan protestiliikkeen edustajat osallistuivat useisiin neuvotteluihin, joiden tavoitteena oli muodostaa tilapäinen hallitus, joka koostuisi sekä armeijan edustajista että siviiliedustajista, ja joka luotsaisi Sudanin siirtymän uuteen hallintoon. Neuvottelut tulivat päätökseen sotilasvallankaappauksessa 25. lokakuuta 2021.
\n\nHaastattelun ensimmäinen osa tehtiin 28. joulukuuta 2021 Sudanin pääkaupungissa Khartoumissa. Toinen osa tehtiin välittömästi joulukuun 30. päivän mielenosoitusten jälkeen. Lisätietoja Sudanin anarkistiryhmästä löytyy facebookista.
\n\nAlkuperäinen haastattelu on tehty arabiaksi, josta se on käännetty englanniksi. Suomenkielinen käännös on tehty englanninkielisen käännöksen pohjalta.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/12/31/1.jpg\")
\nKertokaa hieman ryhmästänne ensialkuun.
\n\nRyhmä perustettiin Khartoumissa vuoden 2020 lopussa, kun kokosimme yhteen kaikki Khartoumin anarkistit. Olemme olleet yhdessä joulukuun 2018 vallankumouksesta lähtien, ja jotkut meistä ovat tunteneet toisensa jo lukiossa ja yliopistossa.
\n\nAnarkisteina olemme mukana ”vastarintakomiteoissa”, marsseilla nostamme lippumme yhdessä muiden vallankumouksellisten kanssa, levitämme anarkian sanomaa graffitein.
\n\nVastustamme kaikkia autoritaarisuuden muotoja. Kannatamme ilmaisun vapautta ja yksilön autonomiaa.
\n\nOnko teillä yhteyksiä anarkisteihin Sudanin ulkopuolella?
\n\nSinä olet ainoa anarkisti, jonka tunnemme Sudanin ulkopuolelta.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/12/31/2.jpg\")
\nOnko Sudanissa tietääksenne muita anarkisteja tai anarkstiryhmiä lisäksenne?
\n\nSudanissa on muita anarkisteja Port Sudanin kaupungissa ja aiomme ottaa heihin yhteyttä. Toivottavasti myöhemmin saamme yhteyden anarkisteihin kansainvälisesti, ja voimme levittää anarkismin yhdessä koko maailmaan.
\n\nOnko Sudanilla anarkistista historiaa, vai onko liike täysin uusi?
\n\nAnti-autoritaarisuus ideana ja käytäntönä sai alkunsa ensimmäisessä vuoden 2018 vallankumouksen protestissa, mutta media ei ollut aiheesta silloin kovin kiinnostunut, se jäi vähälle huomiolle.
\n\nMiten ihmiset ovat suhtautuneet anarkisteihin? Minkälainen suhde anarkisteilla on laajemman protesti- ja yhteiskunnallisten liikkeiden kanssa?
\n\nIhmisten mielipiteet ovat hyvin jakaantuneita anarkistiliikettä kohtaan. Meille kuitenkin tärkeintä on se, että saamme vallankumouksellisten kumppaneidemme tuen. Olemme yhdessä samassa taistelussa fasistista järjestelmää vastaan, luomassa sen sijaan horisontaalista organisoitumisen muotoa ja sosialistista järjestelmää. ”Yleisen vallankumouksen” vaatimukset ovat hyvin samanlaisia omiemme kanssa.
\n\nVoitteko kertoa enemmän Sudanin tämän hetkisestä tilanteesta? Olemme ymmärtäneet, että protestit ovat jatkuneet yhtäjakoisesti ainakin vuodesta 2019 lähtien, ensin Omar Al-Bashiria ja sitten sotilasjunttaa vastaan. Minkälaisia repression muotoja valtion voimat tai muut harjoittavat tällä hetkellä?
\n\nVallankumous on jatkunut joulukuusta 2018 lähtien. Kun vallankumous alkoi, protesteja tukahdutettiin väkivaltaisesti Muslimiveljeskunnan ja Omar Al-Bashirin johtaman hallituksen toimesta. Kaadoimme hallituksen 11. huhtikuuta 2019, kun valtasimme Sudanin armeijan pääesikunnan ja aloitimme siellä istumaprotestin. Valitettavasti valtaus myöhemmin kuitenkin nujerrettiin, 500 vallankumouksellista tapettiin, ja vallankumous ryöstettiin meiltä armeijan komentajien toimesta sekä ”pehmeän” ratkaisun nimissä. 17. elokuuta 2019 väliaikainen sotilashallinto (Transitional Military Council) ja siviiliryhmät (Forces of Freedom) sopivat 39 kuukautta kestävästä siirtymäajasta, jonka tavoitteena oli palata demokraattiseen hallintoon. Me vallankumoukselliset emme kuitenkaan luovuttaneet, vaan jatkoimme protesteja armeijaa vastaan siinä toivossa, että voisimme saada väliaikaisen hallinnon siirtymään ”teknokraattiseen” siviilihallintoon (hallitukseen, joka koostuu siviileistä, ei ammattipoliitikoista).
\n\nSitten tapahtui sotilasvallankaappaus, armeija hajotti siviilihallituksen ja pidätti sen jäsenet.
\n\nMutta me emme anna periksi. Kadut täyttyvät vastalauseista ja uhmasta siitäkin huolimatta, että sotilashallinto on vallankaappauksen jälkeen murhannut 47 ja vahingoittanut 1200 ihmistä kyynekaasulla, tainnutuskranaatein ja luodein. Me jatkamme silti protesteja tavoitteenamme kaataa sotilashallinto.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/12/31/4.jpg\")
\nMinkälainen on suhteenne ei-anarkistisiin ryhmiin Sudanissa? Teettekö yhteistyötä? Jos teette, minkälaista yhteistyönne on?
\n\nEmme tee yhteistyötä siirtymäajan hallinnon edustajien kanssa. Muodostimme vastarintakomiteoita kaikkien muiden vallankumouksellisten ryhmien kanssa ja aloimme johtaa vallankumousta kaduilla, huolimatta meihin kohdistetusta väkivallasta. Kohtaamme väkivallan ja luodit suojattomin rinnoin ja väkivallattomin aikein. Olemme käyttäneet esimerkiksi kiviä ja tiesulkuja suojaamaan mielenosoittajia pidätyksiltä ja hallituksen voimankäytöltä. Käytämme polttopulloja tarpeen vaatiessa. Toisinaan otamme yhteen poliisin tai armeijan kanssa, jolloin sytytämme heidän autonsa palamaan tai hakkamme jonkun heistä.
\n\nJa he ampuvat meitä, mikä johtaa haavoittumisiin tai kuolemaan.
\n\nTuleeko mieleenne vielä jotain, mitä meidän pitäisi tietää? Onko teillä toiveita kansainväliselle anarkistiliikkeelle?
\n\nOlemme suunnitelleen useita marsseja ja protesteja torstaille. Olemme jo päättäneet reitit muiden vallankumouksellisten kanssa, ennen kuin virkavalta ehtii blokata internetin: kaikki marssit suuntaavat kohti presidentin linnaa (Republican Palace). Tulemme kohtaamaan silmitöntä väkivaltaa, minä saatan kuolla. Me anarkistit järjestämme mielenosoitukset ja olemme aina etulinjassa.
\n\nPyydämme materiaalista tukea, koska meillä ei ole sponsoreita. Käytämme omia rahojamme, eikä se riitä kattamaan tarpeitamme, sillä hinnat Sudanissa ovat nousseet kohtuuttomasti, eikä meillä nuorilla ole paljoa rahaa. Toivomme, että kaikki anarkistit maailmassa tukevat meitä.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/12/31/5.jpg\")
\nKaksi päivää haastattelun jälkeen, joulukuun 30. päivän mielenosoitusten jälkeen, saimme seuraavanlaisen viestin kontaktihenkilöltämme:
\n\nEmme saavuttaneet presidentin linnaa. He olivat tukkineet tiet valtavilla konteilla ja sulkeneet Omdurmanin ja Bahrin kaupungit (kellään ei ollut lupaa kulkea noista kaupungeista Khartoumiin). He suorittivat hirmutekoja meitä kohtaan Khartoumissa.
\n\nHe ampuivat meitä, heillä oli jopa raskaita konekiväärejä, jotka aiheuttivat vammoja ja kuolemantapauksia. He myös pahoinpitelivät toimittajia sekä hyökkäsivät Al-Arabiyan ja al Hadathin (TV-uutiskanavia) rakennuksiin ja pidättivät työntekijät (jotka on nyt vapautettu). He ratsasivat myös sairaaloita, hyökkäsivät henkilökunnan kimppuun ja pidättivät lääkäreitä sekä loukkaantuneet toverimme.
\n\nHe eivät anna meille marttyyriemme ruumiita haudattavaksi. Olemme tähän mennessä saaneet vasta kaksi. Yritämme tällä hetkellä saada takaisin ja haudata loputkin.
\n\nPuhelimemme eivät ole riittävän uusia, jotta voisimme kuvata kohtaamiamme julmuuksia, mutta jotkut ihmiset onnistuivat kuvaamaan tapahtumia.
\n\nNeljä martyyria kohtasivat kuoleman ja moni muu vahingoittui luodeista. Kunnia martyyreille ja kuolema armeijalle sekä vallanpitäjille.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/12/31/3.jpg\")
Ahmed Alaamin Alkununa, Mustafa Mohammed Musa, Mohammed Majed Muhammad “Bebo,” Mutawakil Yousef Saleh.
\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/12/31/9.jpg\")
\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/12/31/8.jpg\")
\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/12/31/7.jpg\")
\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/12/31/6.jpg\")
\n”Joulukuun vallankumouksen ja sotilasvallankaappauksen martyyrit.”
\n\nAhmed Alaamin Alkununa
\nKuolinpäivä: December 30, 2021
\nKuolintapa: Luodin osuma päähän
\nPaikka: Omdurman
Mustafa Mohammed Musa
\nKuolinpäivä: December 30, 2021
\nKuolintapa: Luodin osuma rintaan
\nPaikka: Omdurman
Mohammed Majed Muhammad “Bebo”
\nKuolinpäivä: December 30, 2021
\nKuolintapa: Luodin osuma päähän
\nPaikka: Omdurman
Mutawakil Yousef Saleh
\nKuolinpäivä: December 30, 2021
\nKuolintapa: Luodin osuma rintaan
\nPaikka: Omdurman
Chilen hallituksen nimellisesti hallitsemalla alueella on lokakuusta mielenosoituksia asti ollut valtavia kapitalismia ja valtiota vastaan. Tilanne on nostanut esiin jännittäviä yhteiskunnallisen muutoksen uusia mahdollisuuksia. Kapinallinen liike on osoittanut ennennäkemätöntä pitkäikäisyyttä sekä sinnikkyyttä raa’an repression ja rekuperaatio-yritysten edessä. Nyt kesälomien päättyessä tässä tarinassa on alkamassa uusi luku. Toverimme Chilessä esittelevät meille tilanteen yleiskuvat sekä käännöksiä viimeaikaisista teksteistä joita ovat kirjoittaneet anarkistit suoraan kapinan tiimellyksestä käsin. Käännöstekstit keskittyvät anarka-feminismiin, vaalien vastustamiseen sekä valtiovallan kaatamisen strategiointiin.
\n\nKääntäjän huomio: Kalinov Most -kollektiivin kirjoittamasta tekstistä (“Yli kaksi kuukautta kapinaa Chilen valtiota vastaan: ensivaikutelmia, vaistonvaraisia ennustuksia sekä asioita joista ei neuvotella”) on suomennettu tähän vain ensimmäinen kappale. Kääntäjällä loppui jaksaminen metakääntää tekstiä joka oli varmasti jo alkuperäiskielellään vivahteikasta ja monimutkaista. Teksti on kuitenkin myös kääntäjän mielestä erinomainen ja suositeltava pohjustus viime kuukausien tapahtumiin, ja sen englanninkielisen käännöksen voi lukea alkuperäisen CrimethIncin artikkelin puolivaiheilta.
\n\nKääntänyt Takku.
\n\nRikas tai köyhä, kaupungissa tai maaseudulla, uutta perustuslakia puolustaen tai vastustaen, kaikki Chilessä ovat toistaneet jo kuukauden verran samaa lausetta: “maaliskuu tulee.” Sen näkee uutisissa. Sen kuulee kaduilla. Se on jokaisen kapinasta käydyn keskustelun päättävä lopetusmerkki.
\n\nJa nyt maaliskuu on tullut.
\n\nAlla esittämämme käännökset selittävät miksi Chilessä alkava syksy vaikuttaa olevan täynnä konfliktia, ja miksi anarkistien ympäri maailmaa kannattaa kiinnittää siihen huomiota. Ensimmäinen teksti, “Kapinallisen, anarka-feministisen ja queerin maaliskuun puolesta” katsoo eteenpäin, asettaen tunnelman tulevalle vastarinnan kaudelle ja julistaa samalla tinkimätöntä anarkismia. Toinen teksti, “Yli kaksi kuukautta kapinaa Chilen valtiota vastaan: ensivaikutelmia, vaistonvaraisia ennustuksia sekä asioita joista ei neuvotella,” tekee yhteenvetoa kapinan kulusta tammi-helmikuussa alkaneisiin kesälomiin saakka, ja käsittelee tapoja miten se on ollut anarkisteille sekä lupaava että haastava toimintaympäristö.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/02/1.jpg\")
\nTammi-helmikuun kesälomien aikana valtion ja kapinallisten väliset yhteenotot ovat käyneet pienemmiksi ja lyhyemmiksi. Lomat eivät kuitenkaan jääneet vaille merkittäviä tapahtumia. Tammikuun 28. päivä, keskellä opiskelijoiden toimintaviikkoa yliopiston pääsykokeita vastaan, poliisi yliajoi ja murhasi jalkapallohuligaani Jorge “El Neco” Moran. Aivan kuin lokakuussa, tämäkin poliisiväkivalta sai myös laajemmat sorrettujen joukot nousemaan yhdessä opiskelijoiden kanssa, ryöstellen supermarketteja ja hyökäten pelkästään Santiagossa yli 40 poliisiaseman kimppuun.
\n\n\nhttps://twitter.com/nobodypays/status/1222756978767933441\n\n\n
Latinalaisen Amerikan vanhin, suurin ja kenties arvostetuinkin musiikkifestivaali Viña del Mar International Song Festival koki merkittäviä häiriöitä mellakoiden riehuessa sen porttien ulkopuolella ja solidaarisuudenosoitusten näkyessä festivaalilla. Chilen hallitus on perunut lokakuun jälkeen lukuisia kansainvälisia jättitapahtumia kuten COP 25:n, APEC-huippukokouksen, jalkapallon Copa Libertadores -mestaruusottelut sekä Chilen jokavuotuisen Teletónin. Se on melkoinen saavutus, että ensimmäisen lokakuun jälkeisen kansainvälisen jättitapahtuman yhteydessä nähtiin solidaarisuudenosoituksia lavalla, mellakoita ulkopuolella ja kansainvälisiä julkkiksia ja artisteja hengittämässä kyynelkaasua ylellisessä Hotel O’Higginsissä. Se on myös merkki siitä, että maaliskuu tulee olemaan tulta.
\n\n\nhttps://twitter.com/crimethinc/status/1233024887347957760\n\n\n
\nhttps://twitter.com/_PuebloInforma/status/1232114076207271936\n\n\n
\nhttps://twitter.com/GatoDelPueblo/status/1232131750274502656\n\n\n
\nhttps://twitter.com/nobodypays/status/1231730323785965568\n\n\n
Syksy maaliskuusta toukokuuhun tunnetaan Chilessä jo valmiiksi sarjastaan kamppailullisia vuosipäiviä. Kaiken lokakuusta lähtien tapahtuneen valossa monilla on syksylle paljon odotuksia tänä vuonna. Kalenteri on täynnä:
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/02/11.jpg\")
\n Maaliskuulle tähtäävien lukemattomien toimintakutsujen joukossa yksi merkittävimmistä on eräs kutsu anarka-feministiseen ja queeriin militanttiin toimintaan.
\n\nVisuaalisella tasolla anarkismi-anarkismina on näkynyt huomattavan vähän useimmissa viimeaikaisissa mielenosoituksissa Chilessä. Ympyrä-A on levinnyt laajalle seinillä ja välillä myös kylteissä, mutta kuten yksi haastateltava sanoi Radio Evasión 3:ssa: “Myös mustia ja anarkistisia lippuja näkyy, mutta ne ovat harvassa. Ihmiset välittävät enemmän muista asioista kuin lippujen kantamisesta koska yhteenotot ovat… no, sanotaanko vaikka näin, että jos kannat etulinjassa lippua kädessäsi jonkin muun sijaan, niin kerjäät vain ammutuksi tulemista.” Chilestä löytyy kourallinen anarkistisia avoimia joukkokokouksia, mutta (myönnettäköön että meiltä puuttuu tarkat numerot väitteen todentamiseksi) arvelisimme useampien anarkistien osallistuvan naapurustojen joukkokokouksiin (joista monet ovat muodoltaan anarkkisia) kuin erityisesti anarkistisiksi itse-identifioituviin joukkokokouksiin.
\n\nSe, että tämän kapinan ensimmäinen laajalle kantautunut kiistattomasti anarkistinen toimintakutsu on nimenomaan anarka-feministien julkaisema kertoo siitä, miten yleisesti varteenotettava joskin radikaali Chilen feministi-liike on. Kenties selkein merkki tästä on Las Tesis -feministikollektiivin tekemän, raa’an valtionvastaisen “Un Violador En Tu Camino” -tanssibiisin saama laaja suosio. Tämä kutsu anarka-feministiseen toimintaan on merkittävä edistysaskel anarkistien osallistumisessa tähän yhteiskunnalliseen kapinaan ylipäätään.
\n\nAikana jolloin monet Pohjois-Amerikkalaisessa vasemmistossa vaikuttavat vaihtavan identiteettipolitiikan luokka-reduktionismiin, tämä anarka-feministien toimintakutsu on muistutus siitä miten vastarinta millä tahansa sorron akselilla tarjoaa lähtöpisteitä myös sorron ja hierarkian kokonaisvaltaista purkamista varten. Huhtikuun 26. päivän perustuslaki-kansanäänestyksen lähestyessä on erityisen tärkeää että anarkistit painottavat visioita ja tekoja jotka ylittävät demokratiaan osallistumisen. Kansanäänestyksen tulokset tulevat tuottamaan liikkeen osallistujille pettymyksen ennemmin tai myöhemmin, eikä fasisteille ja äärioikeistolle kannata antaa mahdollisuutta esiintyä ainoina perustuslaki-prosessia johdonmukaisesti vastustaneina voimina. Tämä prosessi tulee määrittämään Chilessä kokonaisen tulevan sukupolven. Anarkistien täytyy osoittaa luokkaerojen kurjuuden, poliisin ja vankiloiden väkivallan sekä hallinnan puutteen omasta elämästä johtuvan sisäsyntyisesti valtiosta itsestään, ei niinkään yhdestäkään yksittäisestä perustuslaista tai hallituksesta.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/02/2.jpg\")
“KAPINALLISEN, ANARKA-FEMINISTISEN JA QUEERIN MAALISKUUN PUOLESTA. Patriarkaatti on kapitalistisen ylivallan ja sorron, sekä niistä syntyvän kuoleman, raiskausten ja tuhon kulmakivi. Kutsumme eskaloimaan entisestään jo perinteisesti kamppailullista maaliskuuta. Kutsumme tukemaan tätä taistelua kaikissa muodoissaan, kaikkia patriarkaalisen ylivallan instituutioita ja symbolisia sekä materiaalisia ilmentymiä vastaan. Kannatamme suoraa hyökkäystä, ilman välittäjiä, johtajia tai edustajia. KAIKKEA YLIVALTAA VASTAAN.”
\nAlkuperäinen espanjankielinen teksti löytyy täältä.
\n\nYhteiskunta muodostuu erilaisista päällekkäisistä ja risteävistä sorron ketjuista, ja ymmärrämme niiden hävittämisen olevan mahdollista ainoastaan radikaalin yhteenoton kautta. Yksi näiden ketjujen tärkeimmistä ankkureista on patriarkaatti, ja siksi kutsummekin toimintaan kapinallisen, anarka-feministisen ja queerin maaliskuun puolesta. Maaliskuu on perinteisesti ollut kamppailullinen kuukausi ja me aiomme pitää yllä tätä perinnettä.
\n\nPakkovallan lukemattomien ulottuvuuksien tuhoamista ei voida erottaa cis-miehisen ylivallan eri muotojen ja vaikutusten kyseenalaistamisesta, haastamisesta ja vastustamisesta. Tämän takia emme näe patriarkaatin vastustamista yhden asian kamppailuna.
\n\nOlemme kriittisiä liberaalin feminismin hegemonisia näkemyksiä kohtaan jotka marginalisoivat ja ulossulkevat epä-normatiivisia kehoja sekä seksuaalisuuksia. Sukupuoli on väkisin asetettu sosiaalinen konstruktio johon osallistuminen ei meitä kiinnosta. Me kannatamme omakuviemme ja ihmissuhteidemme kokonaisvaltaista dekonstruktiota, ilman sääntöjä jotka hallinnoivat sitä kuka me saamme olla.
\n\nEmme myöskään näe patriarkaatin vastaisen kamppailun olevan erillään anti-rasistisesta tai anti-spesistisestä käytännöstä. Ylivallan käyttö läpäisee kaikkia kehoja ja lajeja, ja siksi myös minkä tahansa vapautuksen on oltava täydellinen.
\n\nMe kutsumme kaikkia anti-autoritäärisiä yksilöitä ja kollektiiveja liittymään maaliskuussa hyökkäykseen cis-miehistä ylivaltaa ylläpitäviä tai edustavia instituutioita ja symbolisia sekä materiaalisia ilmentymiä vastaan. Me aloitamme tämän anti-patriarkaalisen ja anarkistisen kamppailun kuukauden lähtemällä kaduille—ei juhlimaan, eikä myöskään vaatimaan “oikeuksiamme” tai “tasa-arvoa.”
\n\nOlemme vapaasti yhteenliittyneitä anti-autoritäärejä, ja olemme irrallaan kaikista nykyistä ylivallan järjestelmää uudistamaan pyrkivistä ryhmistä, kollektiiveista sekä kampanjoista. Emme vaadi yhtään mitään miltään instituutiolta. Emme ole kiinnostuneita “inhimillisestä” kapitalismista. Vallan ja väkivallan monopolin haltijoilta haluamme vain heidän tuhonsa. Haluamamme muutokset elämissämme tapahtuvat vain omien pyrkimystemme seurauksena tukiessamme toisiamme vertaisina. Emme ole kiinnostuneita sellaisesta siskoudesta jossa sympatisoidaan ketä tahansa pelkän naiseuden perusteella. Jaamme solidaarisuutemme niiden tovereiden kanssa jotka kulkevat samalla puolen barrikaadeja kanssamme. Sukupuoleen perustuva yhteiskunnallinen ja psykologinen determinismi ei ole kaikki mitä toveruuteen kuuluu. Tunnistamme välittömästi ne, jotka päättävät käyttää ylivaltaa millään tavalla – kuten naiskytät ja naistuomarit – vihollisiksemme. Siinä eivät merkitse sosiaaliset, yhteiskunnalliset, biologiset eivätkä psykologiset seikat.
\n\nTänä maaliskuun 8. päivänä kutsumme kaikkia marginalisoituja, kaikkia joita vieraannuttavat reformistiset, pasifistiset ja liberaalit näkemykset, osallistumaan queeriin ja anarka-feministiseen mustaan blokkiin. Otetaan kadut haltuun, täytetään ne anti-autoritäärisellä toiminnalla ja propagandalla sekä puolustetaan kauniita ja tietoisia voimankäyttöjä.
\n\nValtiota, pääomaa ja patriarkaattia vastaan.
\n\nTäydellisen vapauden puolesta, kauan eläköön anarkia!
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/02/4.jpg\")
Anarkistista propagandaa Alameda-pääkadulla.
\nOlit sitten seurannut kaikkia näitä kehityskulkuja tiiviisti, tai vasta juuri tutustunut tähän kuukausien mittaiseen yhteiskunnalliseen kapinaan, tarjoaa seuraava Kalinov Most -lehden teksti erinomaisen analyysin siitä, mitkä kapinan piirteet ovat anarkisteille lupaavia ja haastavia. Kalinov Most -kollektiivi kuvailee julkaisuaan “panostuksena niihin keskusteluihin ja pohdintoihin joita käydään anarkistisissa ja anti-autoritäärisissä tiloissa, pyrkimyksenä teroittaa ylivallan vastaisessa taistelussa käyttämiämme ideoita ja käytäntöjä.” Vaikka essee on jo yli kuukauden vanha, se kuvailee tyhjentävästi asioiden tilan väliajalla joka erotti 1. kierroksen – jolloin liike todisti valtionvastaisen kamppailun olevan täällä jäädäkseen – 2. kierroksesta, jolloin tuleva perustuslaki-kansanäänestys ja vaalipolitiikka yleensäkin tulee dominoimaan keskustelua yhteiskunnallisista asioista.
\n\nEssee tarjoaa hyödyllisiä opetuksia kaikenlaisissa tilanteissa oleville anarkisteille: tervettä varovaisuutta taistelun romantisointia kohtaan, kritiikkiä taipumukselle käyttää salaliittoteorioita selittämään häiriötä aiheuttaneita tekoja [katso liite lopussa], ja analyysin vasemmistolaisesta rekuperaatiosta. Esseen taustalla vaikuttava epämuodollinen anarkistinen näkökulma perustuu heidän omien sanojensa mukaan “pysyvän konfliktin ja yksilöllisen vapauden etsinnän ideaaleille,” mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita heidän välttävän yhteisöllisten pyrkimysten edistämistä. Pitkin esseetä he korostavat tarvetta kohtaamisen ja yhteenliittymisen tiloille. Ja jotteivat lukijamme erehtyisi luulemaan “pysyvän konfliktin” idean tarkoittavan vain loputonta protestointia ilman vallankumouksellisia päämääriä, käännöstiimimme haluaa tuoda esiin syyn siihen miksi olimme erityisen motivoituneita kääntämään teille juuri tämän tekstin: anarkistit pohtivat siinä – kenties ensi kertaa sitten Kreikan vuonna 2008 – käynnissä olevan yhteiskunnallisen kapinan yhteydessä käytännöllisellä tasolla keinoja valtiovallan kaatamiseksi.
\n\n\n\n\n“…on noussut tarve tehdä kokeiluja liittyen todellisiin mahdollisuuksiimme heikentää ja lopulta tuhota valtio. Kun alueen kaikki supermarketit on ryöstetty; kun suuri osa liikenne-infrastruktuurista on sabotoitu; kun valtion ja pääoman palvelut eivät yksinkertaisesti toimi; kun yhteiskunnan kudelma on repeytynyt ja toimii vain juuri ja juuri, miten täytämme tarpeemme? Kenen kanssa? Keiden keskuudessa? Millä tavalla?”
\n
Kalinov Most -kollektiivin tavoin mekin haluamme välttää kritiikitöntä ylistystä ja pyrimme hillitsemään toiveita Chilen tilanteen vallankumouksellistumisesta. Siltikin jo sellainen vallankumouksellisten toiveiden suuruus jossa joudumme itse hillitsemään niitä on itsessään merkittävää, ainakin näin henkilökohtaisesti sanoen. Viimeisten kolmen vuoden aikana Yhdysvalloissa olemme todistaneet lannistavaa autoritäärisyyden esiinmarssia—sekä oikealta Trumppilaisena fasismina että vasemmalta autoritäärisen kommunismin huolestuttavana paluuna. Tilanteesta on tullut niin synkkä ja vallankumouksen mahdollisuudesta niin kaukaisen tuntuinen, että monet Pohjois Amerikkalaiset anarkistit ovat päätyneet kannattamaan Bernie Sandersin presidentinvaali-kampanjaa askeleena eteenpäin.
\n\nTäällä Chilessä taas vallitsee syvä epäluulo valtiota kohtaan. Tämä epäluulo ulottuu myös lupauksiin uudesta perustuslaista joka kasvattaisi yhteiskunnallisia turvaverkkoja valtion avulla—siis samanlaista mallia kohtaan jolla myös Bernie kampanjoi Yhdysvalloissa. Chilessä anarkistit jatkavat agitointia valtion tuhoamisen puolesta avatakseen lisää tilaa johtajattomille, horisontaalisille keskinäisen avun ja solidaarisuuden suhteille. Siis juuri niille järjestäytymisen muodoille, joiden antamalla voimalla katuliike on pystynyt sinnittelemään näinkin pitkälle asti.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/02/12.jpg\")
Anarkistinen aikakauslehti Kalinov Most.
\nAlkuperäinen espanjankielinen teksti löytyy täältä.
\n\n“Intohimo tuhoamiseen on samalla myös luova intohimo.” -Mihkail Bakunin
\n\n“Kansannousu on juhla. Me iloitsemme heidän häviönsä alkamisesta” -Leon Czolgosz
\n\nChileä tällä hetkellä ravisuttelevalla kansannousulla ei ole virallisia tiedottajia tai johtajia ohjaamassa sitä. Se jatkaa kulkuaan johtajattomana, itseorganisoituna, kaoottisena ja tuhoisana; pysäyttämättömänä huolimatta kuolleista, silvotuista tai niistä lähes kahdesta tuhannesta Chilen jo valmiiksi ahtaisiin vankiloihin tungetusta uudesta vangista. Jälleen uutta joukkoliikennelippujen hintojen korotusta seurannut joukkovoimainen pummilla matkustaminen virvoitti liikkeelle laajan kirjon toimintaa ylivaltaa vastaan, saavuttaen huippunsa lokakuun 18.
\n\nNäiden ensimmäisten mullistuksen päivien jälkijäristykset tuntuvat vielä – enemmän tai vähemmän – päivittäin, näkyen uskaliaina hyökkäyksinä poliisiasemia ja kapitalismin symboleja vastaan sekä kiihkeinä yhteenottoina puolisotilaallisen Carabineros -mellakkapoliisin kanssa. Huolimatta jonkinasteisesta uupumisesta (normaalia ja ymmärrettävää yli 80 taistelupäivän jälkeen), väkivaltainen kamppailu ylivaltaa vastaan voi hyvin. Se on saamassa yhä laajempaa tunnustusta tehokkaimpana välineenä valtion sorron purkamiseen, jopa niiden parissa jotka vielä hiljattain olisivat tuominneet sellaisen käytöksen. Me uskomme tämän yhteisen oivalluksen, sekä johtoportaan puuttumisen, olevan tavalla tai toisella tärkeimmät ainesosat jotka ovat pitäneet tämän kansannousun hallitsemattomana.
\n\nAnarkistien läsnäolo kapinan kaikilla osa-alueilla on ollut ilmiselvää aivan alusta asti. Miten voisikaan olla toisin, kun koko kansannousu on valtava ja ylivoimainen ilmaus niitä samoja tottelemattomuuden taktiikoita joita anarkistit ovat käyttäneet jo vuosia? Miten voisikaan olla toisin, kun kyseessä on hallitsematon kansannousu ilman keskusjohtoa? Miten voisikaan olla toisin, kun se on niin täydellisessä harmoniassa meidän alituisten toimintakutsujemme kanssa? Tämä kansannousu on osa meitä koska me olemme osa sitä. Tunnemme olomme täysin kotoisaksi sen tuhoisassa kurimuksessa, työskennellen sen leviämisen ja voimistumisen puolesta missä ja milloin vain voimme, vastustaen kaikkia yrityksiä kesyttää tai saattaa se hallintaan.
\n\nKuukausien kapinoinnin keskellä pidämme tauon ja vedämme syvään henkeä (vaikka ilma onkin vielä kyynelkaasun myrkyttämä) jotta voimme selventää muutaman asian, kerätä ajatuksiamme, rohjeta ennustamaan hieman, ja tietenkin julistaa uhmakkuuttamme.
\n\nKääntäjän huomio: loput Kalinov Most -kollektiivin erinomaisesta yhteenvedosta löytyy englannin kielellä seuraamalla tätä linkkiä ja selaamalla hieman ylöspäin. Tässä suomennetussa artikkelissa löytyy alta vielä kyseisen artikkelin kuvat kuvateksteineen sekä kollektiivin päätössanat.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/02/6.jpg\")
Mielenosoitus Plaza de la Dignidad -aukiolla. Mukana väärinpäin käännetty Chilen lippu.
\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/02/10.jpg\")
Normaaliuteen pakottamista: poliisi asensi tammikuun lopulla raskaat betoniesteet kaatuneiden poliisien muistomerkin ympärille. Ne täytettiin ensin graffitilla ja myöhemmin kaadettiin. Poliisi rakensi epähuomiossa suojamuurin kapinallisten etulinjalle (primera linea), joiden oli ennen tehtävä oma muurinsa kilpien avulla. Ainoa huono puoli nykyisissä betonimuureissa on se, että poliisi voi ampua kyynelkaasua niiden toiselta puolelta, jonne etulinjan on vaarallista mennä.
\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/02/9.jpg\")
Normaaliuteen pakottamista: helmikuun puolessa välissä Santiagon kaupunginhallinto buffasi kortteleittain kaunista, inspiroivaa ja historiallisesti merkittävää taidetta Alameda-pääkadun varrelta.
\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/02/7.jpg\")
CrimethIncin klassinen poliisi-juliste Negro Matapacos -mosaiikin vierellä Alamedalla—pieni panostus seinien uudelleenkoristeluun helmikuisen buffauksen jälkeen.
\nKääntäjän huomio: alla vielä artikkelin loppusanat. Loput Kalinov Most -kollektiivin erinomaisesta yhteenvedosta löytyy englannin kielellä seuraamalla tätä linkkiä ja selaamalla hieman ylöspäin.
\n\nKadut palavat yhä, sadat silmät sokeutuvat yhä uniformupukuisten palkkamurhaajien toimesta, veri tahraa yhä poliisiasemien seiniä, ja sadat vangit kohtaavat vankilan ensimmäistä kertaa. Bensiinin ja kyynelkaasun haju, räjähdysten äänet, liekkien väri ja laaserosoittimet sekoittuvat maahan revittyihin patsaisiin ja muistomerkkeihin. Joka päivä kaikkialla koittaa uusi kapinan aamu, jopa silloin kun uupumus ottaa veronsa ja taisteluista tulee hajanaisia. Vallanpitäjät eivät ole tähän asti onnistuneet pakottamaan meitä järjestykseen tai normaaliuteen. Meidän kapinallisten ei ole myöskään onnistunut kokonaan kumota niitä. Tämä kapina on vielä työn alla, kehittyen joka hetki. Näitä sanoja kirjoitettaessa, uusia tottelemattomuuden ja kapinan aloitteita syntyy jatkuvasti.
\n\nMe pysymme kaikkien kanssa ja puolesta.
\n\nKoska vallankumous on elossa: kauan eläköön uusinnettava ja tarttuva vallankumous!
\n\n-Kalinov Most / Chilen alue
\nTammikuu 2020
![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/02/8.jpg\")
Pieni telttakylä entisen pankin raunioilla, kulman takana Plaza de la Dignidadilta. Telttakylän selviytyminen on mahdollista primera linean ansiosta.
\nAnarkistit Chilessä kritisoivat yhä enemmän ja enemmän taipumusta, jossa oletetaan kaikkien ilman uskottavaa tiedotetta tehtyjen, merkittävästi häiriötä tai tuhoa aiheuttaneiden, tekojen olevan jonkinlaisia valtion tekemiä juonia. Osa tästä keskittymisestä muodollisiin tiedotteisiin – ja joidenkin anarkistien mukaan osa epäluulosta niin nopeaa tavallisten ihmisten radikalisoitumista kohtaan jossa poltetaan jo metroasemia – juontaa juurensa Pinochetin diktatuuria vastaan taistelleiden aseellisten sissiryhmien perintöön. Tällä hetkellä kapinan eri virtausten väliset ideologiset erot ilmenevät avoimen ja rehellisen taktis-strategisen keskustelun sijaan usein tiettyjen tekojen leimaamisena valtion salahankkeiksi.
\n\nParhain päin ymmärrettynä tämä voidaan nähdä kaduilla taistelevien tovereiden pyrkimyksenä suojella liikkeen yhtenäisyyttä. Voi olla myös vaarallista puhua avoimesti kannattamistaan voimankäytön muodoista. Toisaalta, löytyy varmasti myös tovereita joille on mukavampaa kuvailla kaikkea mahdollisesti liikettä tahraavaa valtion salahankkeeksi, kuin tulla sinuiksi sen sotkuisuuden kanssa jota on nelikuinen kansannousu yhdessä maailman taloudellisesti epätasa-arvoisimmista maista.
\n\nTässä on anarkistisen aikakauslehti Confrontaciónin helmi-maaliskuun numeron ote aiheesta:
\n\n\n\n\nValtion soluttautujien salahankkeista (Montajes)
\n\nOlemme jo tottuneet näkemään syytöksiä sosiaalisessa mediassa siitä, miten tämä tai tämä väkivaltainen teko – oli se sitten yksin, pienryhmässä tai joukkovoimalla tehty – oli valtion soluttautujien salahanke, montaje. Sanotaan että valtava tulipalo ENEL-yhtiön pilvenpiirtäjässä olisi ollut montaje, että metroasemien tuhopoltoissa on merkkejä false flag -operaatioista, että tämän tai tuon kirkon polttaminen oli montaje, että valeasuinen poliisi heitti tuon polttopullon, ja niin edelleen ja niin edelleen.
\n\nSamalla kun tuhannet ihmiset marssivat ja kamppailevat kaduilla, jotkut ihmiset vaikuttavat vakavasti ajattelevan kaiken hallitsemattoman toiminnan olevan jonkin salaperäisen valtion elimen tekosia. Jopa vallankumouksellisista ja vasemmistolaisista taipumuksista löytyy tovereita jotka matkivat linjaa siitä miten tämä tai tuo väkivaltainen teko on ilmiselvä salaliitto.
\n\nTällainen tapa katsoa maailmaa lopulta vain vahvistaa valheellista kuvaa valtiosta kaikkivoipana toimijana jonka kaikennäkevää, rajatonta valvontaa ei kukaan voi väistää.
\n\nKeskustelemme tietenkin mielellämme minkä tahansa teon tai hyökkäyksen vallankumouksellisesta luonteesta, sen tehokkuudesta tai seurauksista riistetylle luokalle. Olemme jopa valmiita kritisoimaan väkivallan sokeaa romantisointia, mutta siitä jatkaminen niin pitkälle että väitetään jokaisen hyökkäyksen, kauppojen ryöstelyn tai tekojen propagandan olevan poliisin juonittelema, se olisi katastrofaalinen askel jota ei tule ottaa, jonka osoittamista jatkamme alla.
\n\nEi ole kyse siitä että sinisilmäisyydessämme emme uskoisi valtion tiedustelupalvelujen kykenevän tekemään epävakauttavia tekoja tarkoituksenaan hyötyä niistä. On kuitenkin aivan eri asia olla huomaamatta tavallisten ihmisten kykyä, tahtoa ja autonomiaa toteuttaa kaikenlaisia tekoja, mukaanlukien väkivaltaista vastarintaa.
\n\nTämän takia kyseenalaistamme salaliittoteorioiden ja false flag -operaatioiden käyttämisen ensisijaisina selitysmalleina kansannousun alussa 18. lokakuuta tapahtuneille väkivaltaisille vastarinnan teoille. Itsellemme vaatima yksilöllisen autonomian tunnustaminen on jotain jonka ulotamme myös muille.
\n\nVapauden, anarkian ja autonomiamme suojelemisen puolesta.
\n
![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/02/3.jpg\")
Anarkiaa kaduilla! Alamedan ja Santa Rosan risteys – yksi Santiogon ruuhkaisimmista risteyksistä – on ollut jo kuukausia ilman liikennevaloja. Anarkia toimii.
\nCrimethInc. -kollektiivi vastaanotti alla olevan raportin anarkisteilta Venäjällä. Siinä kuvaillaan tammikuun 23. päivän mielenosoituksia joissa kymmenet tuhannet ihmiset lähtivät kaduille vastauksena oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin pidätykselle. Heidän raivonsa juuret ovat kuitenkin paljon syvemmällä. Olemme toivoneet jo pitkään Valko-Venäjän levottomuuksien leviävän Venäjälle—se olisi ehdottomasti parasta mitä voi käydä kapinallisille Valko-Venäjällä ja muualla Venäjän vaikutuspiirissä, sekä kaikille niille jotka kärsivät Putinin vallan alla. Julkaisemme tämän tekstin pyrkimyksenä edesauttaa maailmanlaajuista ymmärrystä kaikkien kapitalismista ja valtioista kärsivien välillä, kaikkien kapinoiden syvenemistä ja leviämistä varten.
\n\n\nhttps://twitter.com/robin_vevo/status/1353024734926155777\n\n\n
Kääntänyt Takku.
\n\nTänään, tammikuun 23. Venäjän Federaatiossa on syttynyt kipinä. Moskovasta Ulan-Udeen, kymmenet tuhannet ovat lähteneet kaduille protestoidakseen Putinia, korruptiota ja repressiota. Ensi silmäyksellä nämä mielenosoitukset saattavat näyttää vain tavanomaisilta oppositioprotesteilta jotka käynnistyvät joka kerta kun merkittäviä opposition edustajia kuritetaan. Mutta meille täällä kaduilla tilanne tuntuu olennaisesti erilaiselta, tunnemme jonkin muuttuneen.
\n\nTämän tyyppisissä protesteissa tavanomainen passiivinen asenne on hylätty. Ihmiset taistelevat takaisin poliisia vastaan. Sen lisäksi mielenosoituksia ei pidetä vain tavallisissa paikoissa, eikä niihin osallistu vain samoja poliittisesti aktiivisia yläluokkaisia ihmisiä. Kuulemme tarinoita siitä miten Chitan kaupungissa poliisi pakotettiin perääntymään. Permissä väkijoukot hurraavat anarkistien puhuessa kapinasta, itseorganisoitumisesta ja solidaarisuudesta repression edessä. Myös Irkutskissa ihmiset ottavat anarkistit ja heidän sanansa lämpimästi vastaan. Yhdessä paikassa ihmiset blokkaavat poliisiautoja ja toisessa vapauttavat pidätettyjä. Yhdellä kadulla mies lyö poliisin tainnoksiin samalla kun toisella ihmiset huutavat ”Vapaus! Vapaus!” naisen painiessa pampun pois poliisin kädestä. Jo itsessään innostuttavan anarkististen ideoiden suosion kasvun lisäksi vielä innostuttavampaa on tämänpäiväisen kapinan –toki vielä vaatimaton– anarkinen potentiaali.
\n\nYksi kiinnostava uusi taktiikka on lumipallohyökkäykset poliisia vastaan. Ne ovat synnyttäneet itsevarmuutta ja pitäneet yllä jännitettä olematta kuitenkaan epämukavan suuri eskalaatio. Jos kansannousun tähtäimessä on auktoriteettien nöyryyttäminen ja muiden kapinallisten kannustaminen toimintaan, ovat lumipallot ehdottomasti olleet tässä toimiva keino. Yhdessä Telegramissa leviävässä videossa voimme jopa nähdä lumipallohyökkäyksen eskaloituvat hyökkäykseksi valtion ajoneuvoa vastaan. [Ajoneuvo saattoi jopa kuulua FSB:lle, Venäjän vihatulle turvallisuuspalvelulle]. Olemme nähneet kapinan puhkeavan kukkaan näiden taktiikoiden myötä, mutta toisaalta repressio on myös alkanut.
\n\nValtion mukaan pidätettyjä on jo yli 3000. Olemme nähneet videoita poliisin tekemistä raa’oista pahoinpitelyistä. Puolivaltiolliset joukot ovat voimalla kaduilla. Metroasemia on suljettu. Eittämättä lisää repressiota on tulossa; Venäjän valtiolla on käytössään huomattavat voimavarat protestien tukahduttamiseen. Kaikkien valtioiden tavoin he kuitenkin tarvitsevat myös jonkun verran yhteistyöhalua ihmisiltä jos he haluavat onnistua yhteiskunnallisten liikkeiden murskaamisessa. Kytät onnistuivat useita kertoja nappaamaan ihmisiä demoista, mutta ihmiset myös tappelivat monesti vastaan, pelastaen tovereitaan poliisilta tai jopa ajaen poliisin kokonaan pois joltain alueilta.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/01/24/1.jpg\")
Karkeasti kääntäen, ”ihmiset eivät ole lampaita.”
\nMonet täällä vaikuttavat nähneen Valko-Venäjän kapinan esimerkkinä tilanteesta jossa repressio ja poliisiväkivalta ei ole onnistunut pakottamaan kapinallisia perääntymään. Solidaarisuustta Valko-Venäjän kapinallisille osoittavia viestejä ja huutoja löytyi monista tammikuun 23. kokoontumisista. Tällainen kamppailujen kansallisten rajojen ylittäminen täyttää meidät toivolla. Jokainen ranta jolle kansannousun aalto lyö on erilainen, meillä kaikilla on oma kontekstimme, mutta voimme myös löytää yhteisiä toiveita, ymmärrystä ja inpiraatiota. Voimme ymmärtää heitä jotka kamppailevat Valko-Venäjällä otettaan menettävää oligarkkia vastaan, heitä jotka puolustavat itseään poliisilta, ja kaikista tärkeiten heitä jotka onnistuvat välillä pysymään askeleen edellä niitä poliitikkoja joiden kohtaama repressio oli yksi levottomuuksien alkuperäisistä syntytekijöistä.
\n\nMeidän kannattaa kenties mainita ettei meiltä löydy ystävällisiä sanoja Navalnyille, poliitikolle jonka vangitseminen näennäisesti laukaisi tämän protestien aallon. Navalnyi on opportunistinen ultranationalisti joka maalaa itsestään kuvaa korruption vastaisena populistina. Hänen valtaannousunsa ei muuttaisi muuta kuin hallitsevien oligarkkien nokkimisjärjestystä. Hän ei ole edes kaikista suosituin oppositiopoliitikko, eikä hänen puolueensa nauti suurinta kannatusta.
\n\n\nhttps://twitter.com/alexkokcharov/status/1352986501798354945\n\n\n
Näimme tänään taistelutahdon ja kamppailevien taktiikoiden leviävän lähes välittömästi läpi maan ja yli yhteisöjen rajojen. Noin 100 000 ihmistä saivat maistaa kollektiivisen toiminnat huumaa. Toivomme protestien leviävän edelleen, mutta tämä hetki on jo itsessään hyvä ponnahduslauta seuraavan askeleen ottamiseen. Tulevat hetken ovat ratkaisevia. Miten onnistumme toimimaan yhtenäisesti, tehokkaasti ja päättäväisesti turvautumatta sotilaallisiin komentorakenteisiin tai FBK:n (Korruptionvastainen Säätiö) johtajuuteen? Kuinka voimme toimia vetämättä liikaa repressiota omien organisaatioidemme ja ystäväporukoidemme ylle? Edessämme on vielä paljon kysymyksiä, mutta näemme myös valtavan suuren osan tarvitsemastamme olevan jo täällä.
\n\nMissä kurjuutta, siellä vastarintaa.
\nRohkeutta ja oveluutta!
\nEi Navalnyin, vaan tavallisten ihmisten puolesta!
PS—kapinalliset terveiset Tunisian kaduilla taisteleville! Alas poliisivaltio!
\n\n\nhttps://twitter.com/bad_immigrant/status/1353055663530913792\n\n\n
Lue myös:
\n\nKuten eräässä aiemmassa analyysissämme pohdimme, koronakriisi keskeytti maailmanlaajuisesti huomattavan määrän yhteiskunnallista tyytymättömyyttä Chilestä Hong Kongiin. Tilanne synkkeni entisestään maailman hallitusten käyttäessä kriisiä hyväkseen kokeillakseen uusia autoritäärisiä hallinnan strategioita. Ranska kiristi otettaan vauhdilla Kreikan ja Italian rinnalla.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/06/04/1.jpg\")
Yli 20 000 ihmistä lähti Pariisissa kesäkuun 2. päivä marssimaan poliisiväkivaltaa vastaan Minneapolisin kansannousun innoittamana, kääntäen uuden sivun pandemian aikakaudella.
\nKääntänyt Takku.
\n\nRanskassa oli ennen koronaa meneillään uusi yhteiskunnallisten liikkeiden aalto. Tämä liikehdintä—vuoden 2016 Loi Travail-protesteista Keltaliiveihin—koitti toistuvasti keksiä itseään uudelleen paetakseen reformististen rituaalien rajoitteita. Koronakriisi valitettavasti kiihdytti näiden liikkeiden kuolemaa.
\n\nHaaveidemme ja suunnitelmiemme ulottaminen tämänhetkisen Orwellilaisen painajaisen ulkopuolelle on ollut yksi suurimmista kohtaamistamme haasteista. Maailmanlaajuiset liikkumis- ja kokoontumisrajoitukset “terveyden” vuoksi ovat pakottaneet meitä miettimään strategioitamme uudelleen jatkaaksemme taistelua vapaamman maailman puolesta. Vappupäivän tapahtumat tarjosivat mahdollisuuden arvioida kykyämme irtautua tästä uudesta tilanteesta jonka auktoriteetit ovat asettaneet yllemme “turvallisuuden” nimissä.
\n\nVappupäivä Ranskassa ei ollut yksiselitteisen voitokas. Vaikka joukot ihmisiä onnistuivat osoittamaan mieltään läpi maan, puuttui mielenosoituksista niihin perinteisesti kuuluva eloisuus ja hyökkäävä voima. Tämä oli seurausta tiukoista liikkumisrajoituksista ja valtavasta poliisin läsnäolosta kaduilla. Monille meistä vappu 2020 jätti suuhun kitkerän maun.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/06/04/2.jpg\")
Kesäkuun 2. Pariisissa: viikkojen eristyksen jälkeen meitä oikein syyhytti päästä taas sotkemaan kätemme.
\nAnarkistit, poliittiset aktivistit ja yhteiskunnalliset liikkeet eivät kuitenkaan olleet Ranskan hallituksen ainoita kohteita. Huolimatta “terveydellisestä” poikkeustilasta, poliisi on yksi ainoista kaduilla kokoontumaan kykenevistä joukoista. Tämän salliessaan Ranskan hallitus antoi poliisille samalla luvan jatkaa erityisosaamisensa harjoittamista eli tiettyjen yhteisöjen ja yksilöiden terrorisointia. Viimeisten kahden kuukauden täyseristyksen aikana poliisi on tappanut vähintään yhdeksän ihmistä. Paljon useammat ovat loukkaantuneet. Tämän seurauksena useiden kaupunkien lähiöissä oli useita päiviä hetkellisiä mellakoita poliisia vastaan.
\n\nTällainen tilanne on Ranskassa traagisen tavanomainen. Lähiöissä oli vuonna 2005 valtavia mellakoita seurauksena kahden nuoren teinin kuolemasta poliisin takaa-ajon yhteydessä. Aivan niinkuin Yhdysvalloissa, myös meidän hallituksellamme ja poliisillamme on oma erityinen sorron ja rasismin historia värillisiä yhteisöjä vastaan. Tässä muutama esimerkki Ranskan poliisin rakenteellisesta rasismista:
\n\nTämä artikkeli vuodelta 2015 näyttää miten ainakin Pariisissa merkittävä enemmistö lainvalvojista äänesti puoluetta Rassemblement National (entinen Front National), joka on avoimen äärioikeistolainen muukalaisvihamielinen populistipuolue jonka perusti joukko entisiä SS-sotilaita ja muita natsi-Saksan kanssa yhteistyötä tehneitä. On sanomattakin selvää että yhteiskunnan kiihtyvän polarisaation—niin Ranskassa kuin muuallakin—takia tämä lainvalvojien taipumus on lisääntynyt entisestään.
\nViime huhtikuussa eräs värillinen ihminen ajettiin poliisia paetessaan Seine-jokeen. Saatuaan hänet kiinni poliisi käytti rasistisia pilkkanimiä ja vitsaili kiinniotetun uintitaidoilla. Yksi poliisi jopa sanoi kolleegalleen: “Hän uppoaa, sinun olisi pitänyt laittaa rautapallo ketjussa kiinni hänen jalkaansa…“—viitaten selvästi 17.10.1961 tapahtuneeseen traagiseen tilanteeseen jossa Ranskan poliisi heitti algerialaisia mielenosoittajia Pariisilaiselta sillalta, hukuttaen heidät.
\nNykyinen Ranskan poliisin lähiöissä käyttämä toimintatapa on saanut alkunsa keinoista joita Ranska käytti Algeriassa ja Indokiinassa näiden itsenäistymis-sotien aikana. Tässä näemme miten ensin terrorisoituaan väestöjä ulkomailla Ranskan hallitus jatkaa samojen ihmisten terrorisointia omalla alueellaan. Tähän aiheeseen liittyen suosittelemme lämpimästi seuraavaa dokumenttia jossa on englanninkieliset tekstitykset.
\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/06/04/5.jpg\")
Kesäkuun 2. päivän massiivinen mielenosoitus poliisiväkivaltaa ja rakenteellista rasismia vastaan.
\nRanska on purkanut koronarajoituksia toukokuun 11. päivästä lähtien. Tästä huolimatta hallitus on jatkanut terveydellistä poikkeustilaa heinäkuun loppuun asti, käyttäen kriisiä tekosyynä kieltää kaikenlaiset kokoontumiset kadulla. Vaikka ostoskeskukset ovatkin avanneet taas ovensa, ovat yli kymmenen hengen kokoontumiset edelleen teknisesti katsottuna kiellettyjä. Ei anneta esivallan huijata itseämme—tällä ei ole mitään tekemistä terveytemme suojelemisen kanssa. Kyse on vain ja ainoastaan keinosta tukahduttaa mahdollista yhteiskunnallista tyytymättömyyttä. Virkavalta kyllä tietää hyvin ihmisten olevan vielä vihaisempia kuin pandempiaa ennen ja monet vain odottivat mahdollisuutta ottaa kadut takaisin haltuun raivonsa ilmaisemista varten. Kului kolme viikkoa ennen kuin tällainen mahdollisuus ilmaantui.
\n\nMinneapolisin mellakat alkoivat viikko sitten poliisin teloitettua George Floydin julmasti kadulle. Ja aivan kuin maaliskuussa koronavirus sekoitti pakkaa läpi maailman, muuttivat nämä mellakat pelikenttää merkittävästi—ne olivat se kipinä mitä monet meistä olivat odottaneet irrottautuakseen koronan luomasta pelosta ja passiivisuudesta. Liekkien nielaistessa poliisiaseman Minneapolisissa, kapina levisi ympäri maailman. Bondyssa Ranskassa tapahtui George Floydin kuolinyönä eräs toinen poliisin tekemä väkivallantapaus. Poliisit pahoipitelivät raa’asti 14-vuotiaan teinin pidättäessään häntä. Hän odottaa tällä hetkellä silmäleikkausta.
\n\nPariisiin suunniteltiin lauantaille 30.5. solidaarisuusmielenosoitus paperittomille ihmisille. Paikallishallinto kielsi demon ja lähetti paikalle suuren joukon poliiseja kokoontumista estämään. Mielenosoituksen luvattomuus ei juurikaan karkottanut osallistujia. Poliisi aloitti päivän ottamalla kiinni noin 50 ihmistä, mutta tämä ei pelottanut osallistujia joiden valtava määrä lopulta pakotti poliisin sallimaan marssin. Poliisin kykenemättömyys pysyä asemissaan johtui pitkälti mielenosoituksen kärkeä johtavien paperittomien ihmisten raivokkaasta päättäväisyydestä. Tuhannet marssivat pitkin katuja Place de la République-aukiolle. Siellä kyvyttömyyteensä turhautunut poliisi hyökkäsi demon kimppuun.
\n\nSiitä huolimatta mielenosoitus oli voitto, sillä tuhannet ihmiset marssivat Pariisin kaduilla ensimmäistä kertaa koronakriisin alkamisen jälkeen, ja ennen kaikkea paperittomien johtamana. Samojen paperittomien jotka ovat “näkymättömiä” hallitukselle, jotka joutuivat pandemian etulinjaan joko köyhyyden tai asunnottomuuden vuoksi. On äärimmäisen valtaannuttavaa ja symbolisesti voimakasta että juuri nämä virkavallan epäinhimillistämät ja halveksimat ihmiset onnistuivat vastarinnassaan tänä päivänä.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/06/04/4.jpg\")
JKansainvälisen kapinan liekkien ruokintaa 2. kesäkuuta.
\nSamana päivänä myös Marseillessa sadat paperittomat ihmiset marssivat oikeuksiensa puolesta. Jotkut heistä kantoivat kylttejä joissa vastustettiin poliisiväkivaltaa ja ilmaistiin solidaarisuutta George Floydille.
\n\nSamalla viikolla, kapinallisen aallon levitessä Yhdysvalloissa—tuoden näkyviin sekä poliisin roolin yhteiskunnassa että tarpeen lakkauttaa poliisi-instituutio vallankumouksellisella prosessilla—Ranskassa julkaistiin uusi lääketieteellinen raportti liittyen nuoren mustan miehen Adama Traorén kuolemaan ranskalaisella poliisiasemalla 19.7.2016.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/06/04/7.jpg\")
Ihmisiä vaatimassa oikeutta ja totuutta Adama Traorén kuolemaan liittyen heinäkuussa 2016.
\nTämä raportti on avoimen rodullistava—siinä Adama Traoréa kutsutaan “mustaan rotuun kuuluvaksi henkilöksi”—ja vielä pahempaa, se vapauttaa Adaman pidättäneet poliisit kaikesta vastuusta hänen kuolemaansa liittyen. Yllättäen raportti kuitenkin myöntää Adama Traorén kuolleen hapenpuutteeseen. On ilmiselvää että tämän raportin päämääränä on Adaman surmanneiden poliisien suojeleminen. Me tiedämme hyvin miten usein nämä virkapukuiset roistot käyttävät uhriensa paikallaan pitämiseksi sitä samaa tekniikkaa jolla tapettiin myös George Floyd ja Lamine Dieng.
\n\nLähes neljä vuotta kestäneen oikeistaistelun jälkeen viranomaiset väistelevät yhä vastuuta omista teoistaan ja jatkavat Adaman syyllistämistä omasta kuolemastaan, käyttäen keksittyjä terveysongelmia selittämään kuolettavaa hapenpuutetta. Adaman sisarus Assa Traoré kutsui koolle kokoontumisen tiistaille 2. heinäkuuta Pariisin korkeimman oikeuden eteen tuomitsemaan vallanpitäjien tekopyhyyden Adaman kuolemaan liittyen, sekä yleisemmin vastustamaan poliisiväkivaltaa ja rakenteellista rasismia. Solidaarisuudesta George Floydia sureville tätä kutsua levitettiin iskulauseen “en voi hengittää!” (“I can’t breathe!”) alla.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/06/04/3.jpg\")
Adama Traorén sisarus Assa Traoré (keskellä nyrkki ilmassa).
\nVirkavalta vastasi tähän valtamedian avulla tuomiten protestoinnin korona-aikana “vastuuttomaksi”, yrittäen levittää pelkoa potentiaalisten mielenosoittajien keskuuteen estääkseen ihmisiä toimimasta heistä piittaamatonta järjestelmää vastaan. Joitain tunteja ennen kokoontumisen alkamista poliisit kävivät uhkailemassa Assa Traoréa, esitellen jälleen lainvalvojien päivittäin käyttämiä “mafiamaisia” tekniikoita.
\n\nSinä yönä yli 20 000 ihmistä uhmasi massiivista poliisin läsnäoloa ja kokoontui korkeimman oikeuden eteen. Mielestämme on tärkeää huomioida miten tämä tapahtuma onnistui tavallisia demoja huomattavasti paremmin tuomaan yhteen ihmisiä hyvin erilaisista taustoista, elämänkokemuksista ja maantieteellisistä alueista. Ja kuten näimme, tämä monimuotoisuus muodosti räjähtävän seoksen. Meidän täytyy tämän alkavan tyytymättömyyden aikana tehdä parhaamme ollaksemme inklusiivisempia. Meidän täytyy myös kysyä itseltämme miksi jotkut tähän kokoontumiseen tulleista ovat erillään joistain muista kamppailuistamme—voisiko se johtua heidän tarpeidensa ja todellisuuksiensa huomioimisen epäonnistumisesta?
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/06/04/8.jpg\")
Kokoontuminen Pariisin korkeimman oikeuden edessä kesäkuun 2.
\nUseiden puheiden ja huutojen jälkeen—mukaanlukien nykyään kansainvälisesti tunnettu “Tout le monde déteste la police” (“Kaikki vihaavat poliisia”)—tilanne eskaloitui. Poliisijoukot heittivät ensimmäiset kyynelkaasu-kanisterit; mielenosoittajat vastasivat heittämällä kiviä ja muita esineitä sekä sytyttämällä palavia barrikaadeja. Väkijoukko hajaantui ja mellakoita puhkesi useilla alueilla. Jotkut mielenosoittajat rakensivat barrikaadeja sähköpotkulaudoista ja sytyttivät ne tuleen; toiset rikkoivat ikkunoita. Joitain kauppoja saatettiin ryöstellä, mutta ollaan nyt rehellisiä—ketä kiinnostaa? Yksityisomaisuuden instituutiohan tässä juurikin on ongelmana. Jotkut mellakoijat hyökkäsivät riemuissaan poliisiaseman kimppuun, toiset ottivat yhteen poliisin kanssa. Mellakat ja luvattomat marssit jatkuivat myöhään yöhön asti. Lisää kuvia ja yksityiskohtaisia kertomuksia yön tapahtumista löytyy tästä artikkelista ja tästä.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/06/04/9.jpg\")
Solidaarisuusgraffitia.
\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/06/04/10.jpg\")
Solidaarisuusgraffitia.
\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/06/04/11.jpg\")
Solidaarisuusgraffitia.
\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/06/04/12.jpg\")
Solidaarisuusgraffitia.
\nMielenosoituksia nähneiden kaupunkien listaan kuuluvat myös Lyon, Marseille, Lille, Nantes, Toulouse ja Montpellier.
\n\nEmme yllättyneet siitä miten poliitikot tuomitsivat heti ensimmäisten yhteenottojen puhjettua koko kokoontumisen. Sisäministeri Christophe Castaner sanoi somessa että “Väkivalta ei kuulu demokratiaan. Pariisissa viimeyönä sattuneille purkauksille ei ole minkäänlaisia perusteita, etenkin nyt kun julkiset kokoontumiset on kielletty kaikkien terveyden suojelemiseksi. Haluan onnitella turvallisuus- ja pelastuslaitosta heidän hillitystä ja ammattimaisesta toiminnastaan.” Tämä on klassista poliittista retoriikkaa jossa ministeri selittää ainoan oikeutetun väkivallan olevan valtion—eli poliisin—käsissä. Tämä kuulostaa meidän korvaamme härskiltä poliisiväkivallan ja murhien puolustelulta.
\n\nKokoontumista seuraavana päivänä 3.6. sisäministeri Castaner vastasi kysymyksiin ranskalaisten poliisien rasismista ja lupasi että “jokainen virhe, jokainen ylilyönti, jokainen rasistinen slurri johtaa tutkintaan ja sanktioihin.” Toistamme vielä kerran—emme halua “vastuullisempia” tai “parempia” poliiseja, emme halua poliisia ollenkaan!
\n\nMinneapolisin mellakoiden sytyttämä tuli leviää nopeasti. Valtavien joukkojen Yhdysvalloissa osoittama rohkeus ja päättäväisyys on tarttuvaa ja inspiroivaa. Toivomme muutaman viime päivän tapahtumien merkitsevän Ranskassa yhteiskunnallisten levottomuuksien jälleensyntyä. On meidän vastuullamme jatkaa eteenpäin puskemista. Nyt enemmän kuin koskaan on selvää ettei nykyinen järjestelmä toimi, että se vain jatkaa nykyisten epätasa-arvoisuuksien pönkittämistä. Meidän on pysäytettävä se keinolla millä hyvänsä. Minneapolisista Pariisiin, Brasiliasta Kreikkaan, kaikki yhdessä. Rakennetaan uusi maailman vanhan tuhkille. Siihen asti—ja enemmän kuin koskaan—tuhotaan kapitalismi, tuhotaan kaikki valtiot, ja poliisit helvettiin!
\n\nThe fire that the Minneapolis riots have started is spreading—and at a fast pace. The courage and determination that so many people in the US have showed is contagious and inspiring. We hope that the events of the past few days in France herald a rebirth of social unrest. It is now our responsibility to continue pushing forward. More than ever, it is clear that this whole system doesn’t work, that it will only continue to reinforce the disparities that exist on so many different levels. We must put an end to it by any means necessary. From Minneapolis to Paris, from Brazil to Greece, all together, let’s build a new world on the ashes of the old one. Until then—and more than ever—smash capitalism, smash all states, and fuck the police!
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/06/04/6.jpg\")
Vielä me noustaan.
\nJoitain lähipäivien ja -viikkojen demokutsuja Ranskassa:
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/06/04/13.jpg\")
Ette kykene kesyttämään tätä leviävää raivoa.
\nLue myös:
\n\nMuistaaksemme 150 vuotta sitten tapahtunutta vallankumouksellista Pariisin Kommuunia palaamme Peter Watkinsin kokeellisen elokuvan pariin jonka hän teki kutsuakseen Kommuunin hengen takaisin esiin. Elokuva on rohkea haaste elokuvien roolille yhteiskunnassa ja esimerkki historiallisen muistin aseistamisesta.
\n\nAiempi luonnos tästä tekstistä julkaisiin Rolling Thunder nimisen anarkistisen lehtemme kahdeksannessa numerossa.
\n\nKääntänyt Takku.
\n\nEnnen kuin esitämme huomiomme elokuvasta nostamme itse elokuvan tähän katsottavaksi:
\n\nLa Commune 1871, osa I. Huomaathan että osa I loppuu itseasiassa jo kohdassa 2:44:20 jonka jälkeen kannattaa siirtyä suoraan osaan II joka löytyy tämän alapuolelta sen sijaan että katsoisi tämän videon lopusta löytyviä 2. osan pätkiä jotka ovat vieläpä epäjärjestyksessä.
\nLa Commune 1871, osa II.
\nRolling Thunderin toisen numeron kärkiartikkeli kysyi pitäisikö anarkistien ymmärtää vapautus tämänhetkisten arvojen ja halujen täyttymyksenä vai näiden kokonaisvaltaisena hylkäämisenä. Voimme esittää samanlaisen kysymyksen radikaalista elokuvasta: onko parempi omaksua valtavirtaista estetiikkaa ja kääntää se esivaltaa vastaan, vai hylätä se sen synnyttäneen järjestelmän mukana? Houkuttelisiko tähtinäyttelijöillä ja tietokoneanimaatioilla varustettu täyspitkä Hollywood-eeppos katsojia tehokkaammin barrikaadien taakse kuin Guy Debordin kuuluisa tyhjä näyttö, vai käyttäisikö se vain katsojiensa kapinallisia haluja naulatakseen yhä enemmän ihmisiä tuoleihinsa spektaakkelin eteen työstämään rauhassa kaiken kapinallisuuden pois sydämeltään?
\n\nVuonna 1871, Saksan kanssa käydyn katastrofaalisen sodan jälkeen Pariisi koki yleistyneen kansannousun. Kapinalliset ajoivat hallituksen joukot ulos kaupungista, keräsivät yhteen neuvoston välittömästi takaisinkutsuttavia delegaatteja ja aloittivat joukon kunnianhimoisia yhteiskunnallisia kokeiluja naisten vapautuksen, työläisten itsehallinnon ja julkisen koulutuksen saralla. Kaksi kuukautta myöhemmin Saksan tukema taantumuksellisten vastaisku valtasi kaupungin takaisin kommuunilaisten sitkeästä vastarinnasta huolimatta. Hyökkääjät murhasivat kymmeniä tuhansia pariisilaisia heti kättelyssä ja myöhemmin teloittivat ja karkoittivat kymmeniä tuhansia lisää. Anarkistit ja kommunistit ylistivät Kommuunia ensimmäisenä proletaarisena vallankumouksena; toisaalta Edmond de Goncourt kirjoitti,
\n\n\n\n\n“Tällainen verenvuodatus, jossa tapetaan väestön koko kapinallinen osa lykkää seuraavaa vallankumousta… Vanhalla yhteiskunnalla on kaksikymmentä vuotta rauhaa edessään.”
\n
Vuonna 1999 kapinallinen televisio- ja elokuvaohjaaja Peter Watkins lähti esittämään kansannousua elokuvassa josta olisi tarkoitus tulla yhtä horisontaalinen ja kokeellinen kuin Kommuuni itse. Satoja näyttelijöitä värvättiin samoista yhteiskuntaluokista ja poliittisista kannoista kuin heidän esittämänsä hahmot, alkaen tappeluvalmiista radikaaleista ja päättyen porvarillisiin konservatiiveihin. Suurimmalla osalla ei ollut minkäänlaista aiempaa näyttelykokemusta. He muodostivat opintopiirejä joissa opittiin kommuunilaisten ja Kommuunin vastustajien elämistä sekä pohdittiin vuoden 1871 Pariisin ja nykypäivän Euroopan välisiä yhteyksiä. Kuvauspaikaksi rakennettiin kansannousussa viimeisten joukossa kukistunutta Pariisin työväenluokkaista 11. kaupunginosaa edustavat lavasteet elokuvataiteen edelläkävijä Georges Mélièsin studion paikalla sijainneeseen hylättyyn tehtaaseen. Siellä näyttelijät kävivät läpi Pariisin Kommuunin tarinan alusta loppuun kameran ryntäillessä ympäriinsä aivan kuin jotain tämänpäiväistä kuohuntaa dokumentoiden. Sitä voisi kutsua teatterimuotoiseksi historialliseksi muistiksi, mutta vaikutelma on enemmänkin manaava, osallistujien kutsuessa Kommuunin marttyyrien henkiä valtaamaan tajuntansa kertoakseen Kommuunin viestin samalla painolla kuin vuonna 1871.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/03/28/1.jpg\")
Kuten Situationistinen Internationaali sanoi, ”Todellinen runous kutsuu kaikki historian maksamattomat kalavelat takaisin käsittelyyn.”
\nLa Commune on tänä päivänä yhä vihlovaa katsottavaa, muttei välttämättä epämiellyttävää sellaista. Vaikka puvut ja sisätilat ovat uskottavia, Watkins ei missään vaiheessa piilota lavasteiden reunaa, horjuttaen elokuvan ”auktoriteettia” representaationa Bertolt Brechtin tavoin. Watkins myös esittää kansannousun epäajanmukaisesti vastakkaisten televisiokanavien, taantumuksellisen Versailles TV:n ja radikaalin Commune TV:n kautta, korostaen sitä miten jokainen Kommuunin kuvaus tapahtuu väistämättä oman aikamme linssin värittämänä. Pyytämällä suoraan katsojia keskeyttämään epäuskonsa—”Pyydämme teitä kuvittelemaan nyt olevan 17. maaliskuuta 1871”—elokuvantekijät saavuttavat päinvastaisen vaikutuksen, vieden yleisöltä harhakuvitelmat siitä että elokuva tapahtuisi missään muussa mailmassa kuin heidän omassaan. Täten La Commune välttää katarsiksen jota Aristotle kuvaili traagisen draaman tarkoituksena ihmisten kokiessa tunnekuohu hallitussa ympäristössä vain palatakseen tavallisiin elämiinsä sen jälkeen: ”Sepäs oli surullinen tarina!”
\n\nHistorian Brad Pittien ja Audrey Tautousien sijaan Commune TV keskittyy tavallisiin ihmisiin, vaellellen väkijoukoissa pitkillä otoilla sekalaisen Indymedia-videon tavoin. Näyttelijöiden ja kuvaustiimin ilmeinen improvisointi onnistuu tuomaan esiin kansannousun suunnattoman kaoottisen energian: kiire ja epäjärjestys, riemun ja kauhun vuorottelu, äänien, halujen ja tekojen moninaisuus.
\n\nTaantumuksellisten joukkojen alkaessa pommittaa Pariisia ulkopuolelta Kommuunin sisälle syntyy valtataisteluita, antaen esimakua niistä kiistoista jotka tulevat erottamaan anarkistit kommunisteista ja muista sosialisteista pian Kommuunin kaatumisen jälkeen. Näyttelijät punnitsevat keskenään kaupungin puolustamisen näennäisesti vaatimaa vallan keskittämistä ja Kommuunin ideaalia puhtaana joskin tuomittuna eleenä vapautusta kohti. Väittelyn kärjistyessä osa näyttelijöistä astuu ulos rooleistaan keskustellakseen Bolshevikeista ja Kronstadtin kapinallisten teurastuksesta.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/03/28/2.jpg\")
ie jonkun asian oppimiseen on sen opettaminen; tie jonkin tekemiseksi omaksesi on sen puolesta taisteleminen. Watkins ulottaa tämän logiikan elokuvaan, lähestyen elokuvan tekoa tartuttavana itseopiskelun prosessina.
\nCommune TV:n toimittajat käyvät läpi samoja kiistoja. Yksi näistä—kenties edustaen Peter Watkinsia, ja joka tapauksessa hänen lapsensa näyttelemä—on raivoissaan siitä miten toiset teeskentelevät objektiivisuutta autoritäärisen Yleisen Turvallisuuden Komitean keskittäessä valtaa itselleen: ”Tulemme kertomaan oman mielipiteemme tästä lähin ja siinä se, tai muuten minä lähden kotiin!” Aivan kuin tosielämän Watkinsille kävi—hänen ohjattuaan La Communen ranskalaista televisiota varten vain nähdäkseen sen joutuvan torjutuksi ja tukahdutetuksi—myös fiktiivisen toimittajan ristiriidat johtavat hänen poistumiseensa televisiokanavalta.
\n\nTänä päivänä, television jäätyä enimmäkseen syrjään internetin media-alustojen tieltä on enää vaikea kuvitella mitä muita käyttötarkoituksia sillä olisi voinut olla. Emme voi erottaa teknologian sisäsyntyisiä puutteita niistä tavoista miten se on ottanut muotonsa tässä yhteiskunnassa, ja miten se on vuorostaan muovannut muuta yhteiskuntaa. Ryöstämällä meiltä mielikuvituksemme ja ymmärryksen historian vaihtoehtoisuudesta, kapitalismi tekee mahdottomaksi kuvitella tai muistaa miten mitään sivilisaatiomme keksintöä voisi käyttää sen logiikan ulkopuolella. Menemättä luddiittisiin yleistyksiin voimme silti kysyä olisiko mahdollista tuottaa minkäänlaisia “liikkuvia kuvia” tuomitsematta samalla miljoonia pelkiksi sivustaseuraajiksi (suom. huom. spectator, situationistisessa merkityksessä), sulattaen napajäätiköt kaupan päällisiksi. Emme ehkä koskaan saa tietää. On kuitenkin liikuttavaa miten vain kaksi vuosikymmentä sitten kaupallisten tuotantoyhtiöiden tuntemattomuuteen tuomitsema luopio-ohjaaja koitti rakentaa opasviittoja näitä tutkimattomia teitä kohti.
\n\nVaarana tällaisissa kaupallista mediaa ja sen estetiikkaa vastaan tehdyissä vilpittömissä hyökkäyksissä on tietenkin elokuvamuodon itsensä legitimointi, ostaen lisää aikaa formaatille joka olisi kenties parasta haudata kokonaan. Ruutuviihteen yleisyys tänä päivänä ei vakuuta meitä vallankumouksellisen sellaisen tarpeellisuudesta—päinvastoin se tuntuu viestittävän tämän mahdottomuutta. Jopa Guy Debordin tyhjä näyttö oli kaikesta huolimatta spektaakkeli ihmeteltäväksi, kuten sen jatkuva suosio eurooppalaisissa museoissa todistaa. Tästä huolimatta voimme myös katsoa Watkinsin La Communea pyrkimyksenä löytää tapa muistella historiaa joka tuo sen maksamattomat kalavelat takaisin käsittelyyn. Riippumatta onnistumisestaan yleisön parissa elokuva vaikuttaa ainakin palvelleen tarkoitustaan hyvin näyttelijöidensä ja muiden tekijöidensä kannalta. Jotkut heistä nimittäin jatkoivat yhteistyötään elokuvan julkaisemisen jälkeenkin, perustaen kollektiivin jatkamaan elokuvan esiinnostamien teemojen ympärillä järjestäytymistä. Kenties yrittäessään esittää vallankumouksellisia lakkaamatta olemasta omia itsejään näyttelijät joutuivat käsittelemään myös oman aikansa epäoikeudenmukaisuuksia ja mahdollisuuksia vuoden 1871 vastaavien lisäksi.
\n\nTämä henkilökohtainen panostus on elokuvan suurin vahvuus, myös katsojan näkökulmasta. Vaikka jotkut alkupuolen kohtauksen saattavat tuntua pitkäveteisiltä, huipentuu elokuva pärisyttävään ja epätavalliseen kliimaksiin. Elokuvien voima syntyy niissä esitettyjen intohimojen aitoudesta—tässä tapauksessa siitä miten Pariisin Kommuunin räjähtävä voima resonoi yhä tänä päivänä sen maksamattomien kalavelkojen palatessa takaisin käsittelyyn. Tämä alleviivaa elokuvan olennaisinta viestiä: historia ei vain toista itseään, vaan sen lisäksi kaikki sen ratkaisemattomat konfliktit sihisevät edelleen nykypäivän pinnan alla. Kuten yksi kommuunilainen julistaa lopun lähellä kylmiä väreitä synnyttävällä vilpittömyydellä:
\n\n”Jos Pariisissa on vielä barrikaadeja vuonna 2000, minut löytää niiden takaa taistelemasta!”
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/03/28/3.jpg\")
\nTänä päivänä pidämme elokuvan tehneiden muutaman sadan ihmisen kokemusten olevan itsestäänselvästi vähemmän tärkeitä kuin niiden tuhansien tai miljoonien jotka katsovat sen: Watkinsin La Communen kaltaiset kokeilut tyrmätään suorilta käsin epäkunnioittavina yleisöä kohtaan sekä tehottomana propagandana. Mutta tällaisessa tuote-orientoituneessa yhteiskunnassa, jossa niin harvat kokevat elokuvat kutsuina toimintaan konsumerismin sijaan, kenties muutama sata ihmistä osallistumassa voimauttavaan prosessiin on merkittävämpää kuin mikään miljoonien näkemä blockbusteri.
\n\nJos tämä sen lisäksi tuntuu näytön ylikin asiana joka todella tapahtui, saattaa se haastaa passiivisuuden myös katsojissaan. Tässä hengessä kutsumme teidät katsomaan ja puimaan Peter Watkinsin La Communea, pohtimaan tosielämän Pariisin Kommuunin tapahtumia ja osallistumaan raivoisasti ja rohkeasti oman aikamme kamppailuihin.
\n\nLainataksemme Amiri Barakaa, ”Uusi todellisuus on parempi kuin uusi elokuva.” The revolution will not be televised.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/03/28/4.jpg\")
La Commune ottaa jyvälle itse spektaakkelin.
\nIll Will editions julkaisi 2013 zinen Pariisin Kommuunista ym. elokuvan näytäntöä ja siitä keskustelemista varten.
\n\nSen lisäksi suosittelemme seuraavia historiallisia lähteitä:
\n\nThe Universal Clock: The Resistance of Peter Watkins: dokumentti La Commune 1871:n tekemisestä.
\nYöllä 12.6.2020 Atlantan poliisit murhasivat Rayshard Brooksin, 27-vuotiaan mustan miehen Wendy’s -kahvilassa etelä-Atlantassa Georgiassa. Tämä tapahtui välittömästä valtakunnallisen kansannousun aallonharjan jälkeen, ihmisten vastattua George Floydin, Breonna Taylorin ja lukemattomien muiden mustien ihmisten murhiin Yhdysvalloissa. Uusi protestien ja kapinan aalto käynnistyi vastauksena Brooksin murhaan, ja tämän yhteydessä Wendy’s paloi maan tasalle. Aseistetut mustat mielenosoittajat valtasivat Wendy’sin rauniot, surren Rayshard Brooksia ja pyrkien luomaan tilaa mustien voimaantumiselle.
\n\nKääntänyt Takku.
\n\nCrimethInc. -kollektiivi julkaisi George Floyd -kapinan vuosipäivää enteillen We Are Now -nimisen dokumenttielokuvan joka keskittyy päästämään ääneen Wendy’sin valtauksen osallistujat. Toivomme elokuvan auttavan meitä muistamaan niitä 2020 näkemiämme uskaliaita vastarinnan muotoja valkoista ylivaltaa ja poliisia vastaan sekä oppimaan näistä kokemuksista. Mitkään tässä dokumentissa näytetyistä kamppailuista eivät ole ohi. Opitaan menneestä ja valmistaudutaan seuraavaa erää varten.
\n\nSisältövaroitus: tappavaa poliisiväkivaltaa ja vastarintaa sitä vastaan.
\n\nWe Are Now: dokumenttielokuva aseistetusta kyttävapaasta vyöhykkeestä Atlantassa.
\nOsoittaaksesi solidaarisuutta tänä päivänä Atlantassa taisteleville voit tukea seuraavia projekteja:
\n\nTässä on versio elokuvasta ilman tekstityksiä. CrimethInc.-kollektiivi kutsuu kääntäjät kääntämään tekstitykset muillekin kielille; ota yhteyttä saadaksesi SRT-tiedosto.
\n\nEmme tienneet Wendy’sin valtauksen olevan vieläkin meneillään. Se oli muutaman sadan mailin päässä ja jokainen aiemmin huomiotta jättämämme moottoritien pätkä tuntui yhtäkkiä vievän johonkin outoon ja lupaavaan—mysteeriin siitä millä tavalla ihmisten kurjuus tällä kertaa löytäisi ilmaisumuotonsa. Kartasta oli tullut suurempi. Jokainen kaupunki halusi olla mukana ja meitä pommitettiin jatkuvalla uutistulvalla. Kaikilla laitteilla. Kaikkina vuorokaudenaikoina. Kaikenlaisilta ihmisiltä jotka nippa nappa luulisit muistavasi siitä jostain bändistä joka soitti niissä joissain bileissä… Muistojen hirmumyrsky ja epäilys kaiken informaation todenmukaisuudesta.
\n\nKaikesta huolimatta jotkin asiat olivat todellisia. Rayshard Brooks, neljän lapsen isä, ammuttu kuoliaaksi Atlantassa kahden poliisin toimesta—jokaisen poliisin toimesta—12. kesäkuuta. Murha tallentui kameralle ja sana levisi nopeasti. 13. kesäkuuta mielenosoittajat—surullisina, vihaisina, innoissaan—polttivat Wendy’sin maan tasalle. 14. kesäkuuta ihmiset ottivat Wendy’sin rauniot haltuun “kyttävapaana vyöhykkeenä.”
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/05/19/1.jpg\")
\nMe emme tienneet tästä mitään. Olimme tulleet Atlantaan reiviä varten ja luulimme Wendy’sin valtauksen olevan joko ohi tai pahasti tukarien rekuperoima. Emme tienneet paskaakaan. Olimme kuulleet mielenosoitusaukiosta pääkaupungissa, CHOPista Seattlessa, telttakylästä Philadelphiassa, vallankumoukselliseksi sosiaalikeskukseksi muunnetusta etelävaltioiden monumentista Richmondissa, mutta emme tienneet olivatko mitkään näistä meneillään minään tiettynä päivänä.
\n\nTietääksesi varmasti oli mentävä paikalle.
\nJa meidän oli tiedettävä.
Ajoimme Atlantaan muutama tunti ennen bileitä.
\nPitäiskö käydä tsekkaamassa se?
\nSiinä se. Se on meneillään vielä.
\nLiikennevalot näyttää oudoilta pimeinä.
\nPäästäänköhän lähemmäs?
\nMuita on menossa sinne.
\nOkei yritetään, mutta jos ne käskee meidän painua vittuun…
“Tervetuloa ei-Georgian Wendy’siin. Henkkarit kiitos. Odotahan sekunti.” Ei niinkuin kyttä… enemmänkin niinkuin sillä kertaa kun kävin Caracolissa Chiapasissa ja jouduin luovuttamaan passini päästäkseni sisään. Täälläkin on aseita. En voi odottaa maailmaa ilman aseita ja henkkareita. Täällä ei näy kyttiä ja ilmasta voi vain tuntea sen etteivät ne ole tulossakaan pian. Hän näyttää väsyneeltä. On mennyt yli sekunti… enemmänkin minuutti. Lopulta, “Okei, kunhan et pysäköi tuonne.” Hän viittoo kukitettua kulmausta kohti jossa Rayshard Brooks tapettiin.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/05/19/3.jpg\")
\nKeräännymme valtauksen takareunalla monenrotuiseen, mutta enimmäkseen valkoiseen, ryhmään monentaipumuksisia—mutta enimmäkseen anarkistisia—puuseppiä samalla kun monenrotuinen, mutta enimmäkseen musta, turvallisuustiimi vahtii sisäänkäyntiä monenlaatuisissa, mutta enimmäkseen cooleissa, autoissa hyvillä kajareilla ja bassomusiikilla. Mies kävelee luoksemme. “Mä haluun vaan kiittää teitä kaikesta mitä ootte tehny.” Vittu siinä on paljon pilvee. Ja se on dänkkiä. Puusepät vaihtavat streittareiden sisäpiirikatseita ja COVID-19 huolestuttaa kaikkia, mutta näen rakkauden tämän miehen silmissä ja aion polttaa hänen pilveään. On yksi asia saada lupa—ja kokonaan toinen asia tulla toivotetuksi tervetulleeksi.
\n\nTarvitsemme oppaan. Löydämme oppaan. Vanha ystävä -oppaan. Tämä tuttu tunne. Kukaan ei ole kontrollissa. Autoja ajaa sisään kovaa ja niiden renkaat laulavat, kirkuen hysteriaa. Sitten ne menevät. Mekin menemme. Kurvaillen ympäri kaupunkia. “Älä seiso siinä, ihmiset joutuvat siinä ammutuksi.” Pari viikkoa myöhemmin jotakuta ammutaan siinä. Löydämme reivin. Basso. Se on meneillään. Rakastan kaikkia. Tai olen vapaa. Pidän uskon. Kaikkien kanssa. Tai molempia koska samaa. Samaa ja molemmat.
\n\nSamaa?
\nJoo.
\nLisää?
\nJOO! LISÄÄ!
“Tyyppi hei, me ollaan aina hengailtu vaan virallisten poikkeustilojen aikana. Tää on tyyliin numero neljä.”
\n\n“LISÄÄ!”
\n\n“Sä oot päässy ulos!”
\n\n“Sä oot tullu takas!?”
\n\nAurinko on nousemassa. Kaikki syleilevät toisiaan. Poistumme autollemme. On aika etsiä pimeyttä.
\n\nTämä elokuva on julkaistu kaikkien niiden muistoksi jotka ovat menettäneet henkensä valtion väkivallalle—oli se sitten Yhdysvalloissa, Kolumbiassa, Myanmarissa tai Palestiinassa—siinä toivossa että voisimme yhdessä jonain päivänä kaataa jokaisen ihmisolennoista piittaamattoman instituution.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/05/19/2.jpg\")
\nOlemme valmistelleet julisteen joka yhdistelee edeltäjiemme kuvastoa ja tekstiä, avaten sitä miten menneet anarkistisukupolvet näkivät nykyisen järjestyksen vastustamisen ja sille vaihtoehtojen rakentamisen välisen suhteen. Alla jäljitämme julisteen eri elementtien historian.
\n\n\n\n\n“Luottakaamme siten ikuiseen Henkeen joka tuhoaa ja hävittää vain siksi koska se on kaiken elämän käsittämätön ja ikuisen luova lähde. Tuhoamisen halu on myös luova halu.”
\n\n-Mikhail Bakunin, “The Reaction in Germany,” Deutsche Jahrbücher fur Wissenschaft and Kunst, nos. 247–51
\n
![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/04/26/1.jpg\")
Klikkaa kuvaa ladataksesi juliste
\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/04/26/2.jpg\")
Klikkaa kuvaa ladataksesi juliste
\nKääntänyt Takku.
\n\nKuva ilmestyi ensi kertaa vuonna 2001, globalisaation vastaisena liikkeenä joskus tunnetun antikapitalistisen toiminnan aallon huipulla, tanskalaisen anarko-punkbändi Paragraf 119:n albumissa. Paragraf 119 oli ottanut nimensä tanskalaisesta laista joka kieltää valtion virkamiesten vahingoittamisen (”Ja jos kyttä haluaa maksaa hengellään—se on meille OK”) ja se syntyi Kööpenhaminassa ‘90-luvulla historiallisen vallatun sosiaalikeskuksen Ungdomshusetin ympärillä toimineista punk-, valtaus- ja anarkistiliikkeistä. Eräässä toisessa Paragraf 119:n albumissa on kuvia siitä miten eri bändin jäseniä pidätetään erinäisistä ”yleisen järjestyksen” rikkomuksista. Tämä on punkkia parhaimmillaan—ei musiikkityylinä vaan vastarinnan kulttuurina jossa biisit saavat voimansa esiintyjien ja kuuntelijoiden jaetuista kokemuksista ja pyrkimyksistä jotka luovat tilan näille hymneille saavuttaa todellista merkitystä.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/04/26/3.jpg\")
Paragraf 119:n albumin kansi jossa yllä oleva juliste ensi kertaa ilmestyi.
\n\n\n\nMuistakaa heidät, jokainen heistä, siihen päivään asti kun iskemme takaisin;
\n\n
\nMuistakaa jokainen pieksentä, muistakaa jokainen vangittu aktivisti;
\nMuistakaa murretut toverit, jokainen murhattu anarkisti;
\nMuistakaa paisutellut syytteet, muistakaa jokainen vamma;
\nMuistakaa kaikki ne vääryydet joita vallanpitäjät tekevät;
\nMitään ei ole unohdettu, mitään ei ole annettu anteeksi-Paragraf 119, “Intet Glemt, Intet Tilgivet” (“Mitään ei ole unohdettu, mitään ei ole annettu anteeksi”) albumissa “Musik til Ulempe” 7”
\n
![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2019/11/23/7.jpg\")
Julisteen pohjalta tehty maalaus anarkistisessa vallatussa tilassa (steki) Ateenan taloustieteellisessä korkeakoulussa Kreikassa.
\nParhaan tietomme mukaan iskulause ”elämä on ekstaattista vuoropuhelua tuhoamisen ja luomisen välillä” (“life is ecstatic intercourse between destruction and creation”) ilmestyi ensi kertaa ekoanarkistisen aikakauslehden Live Wild of Die! viidennen numeron kannessa vuoden 1994 tienoilla Berkeleyssä Californiassa USAssa.
\n\nLive Wild or Die! palveli Do or Dien (ja myöhemmin Disorderly Conductin_)) ohella ympäristöliikkeen kaikkein radikaaleimpia ja kompromissihaluttomimpia osia aikana jolloin useimmilla osallistujilla ei ollut luotettavaa internet-yhteyttä. Voit löytää ensimmäisen kolme numeroa täältä.
\n\nAlong with Do or Die (and later, Disorderly Conduct), Live Wild or Die! served the most radical and uncompromising elements of the ecological movement in an era before most participants had consistent internet access. You can find the first three issues here.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2021/04/26/4.jpg\")
Kansikuva, Live Wild or Die! #5.
\nViimeisenä, pieni präntti julisteessa on ote tunnetusta espanjalaisen anarkistin Buenaventura Durrutin haastattelusta joka julkaistiin Toronto Daily Star -lehdessä 5. elokuuta 1936. Tämä haastattelu on edelleen ajankohtainen kun uusin valtaan noussut hallinto Yhdysvalloissa väittää vastustavansa fasismia mutta kuitenkin jatkaa anarkistien ja muiden antifasistien toiminnan tukahduttamista:
\n\n\n\n\n“Massat ovat aseistautuneet. Armeijalla ei ole enää merkitystä. On kaksi leiriä: siviilit jotka taistelevat vapauden puolesta ja siviilit jotka ovat kapinallisia ja fasisteja. Kaikki työläiset Espanjassa tietävät fasismin voiton tarkoittavan nälänhätää ja orjuutta. Mutta myös fasistit tietävät mitä heille on luvassa heidän häviönsä jälkeen. Tämän takia kamppailu on niin leppymätöntä ja säälimätöntä. Meille kyse on fasismin murskaamisesta, sen hävittämisestä ja pois pyyhkimisestä niin ettei se voi enää koskaan nostaa päätään Espanjassa. Olemme lujasti päättäneet tuhota fasismin lopullisesti. Ja kyllä, teemme sen hallituksesta piittaamatta,” hän jatkoi synkästi.
\n\n”Miksi sanot hallituksesta piittaamatta? Eikö tämä hallitus kuitenkin taistele fasistista kapinaa vastaan?” kysyin hivenen ällistyneenä.
\n\n”Yksikään hallitus maailmassa ei taistele fasismia vastaan tappaakseen. Kun porvaristo näkee vallan valuvan käsistään se voi turvautua fasismiin säilyttääkseen itsensä. Espanjan liberaali hallitus olisi voinut tehdä fasistiset elementit voimattomiksi jo kauan sitten,” Durruti jatkoi. ”Sen sijaan se viivytteli, vitkasteli ja teki kompromisseja. Jopa nyt, tänä hetkenä hallituksessa on miehiä jotka haluaisivat hellittää kapinallisten kanssa. Heistä ei voi koskaan tietää,” hän nauroi, ”kenties nykyinen hallitus tarvitsee vielä näitä kapinallisia joukkoja työväenliikkeen murskaamiseen.”
\n\n[…]
\n\n”Voitteko voittaa yksin?” kysyin polttavimman kysymyksen kursailematta.
\n\nDurruti ei vastannut. Hän haroi leukaansa. Hänen silmänsä hehkuivat.
\n\n”Vaikka olisittekin voitokkaita tulette istumaan rauniokasan päällä,” uskaltauduin, rikkoakseen hänen haaveilunsa.
\n\n“Olemme aina eläneet slummeissa ja koloissa seinässä,” hän sanoi hiljaa. ”Tiedämme kuinka majoittaa itsemme hetkeksi. Eikä sinun tule unohtaa meidän voivan myös rakentaa nämä palatsit ja kaupungit, täällä Espanjassa ja Amerikassa ja kaikkialla. Me työläiset. Voimme rakentaa toisia niiden tilalle. Ja parempiakin. Emme ole lainkaan peloissamme raunioista. Tulemme perimään maan. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Porvaristo saattaa tuhota ja hävittää oman maailmansa ennen kuin se poistuu historian näyttämöltä. Me kannamme uutta maailmaa täällä, sydämissämme,” hän sanoi käheästi kuiskaten. Ja sitten hän lisäsi: *”Ja se maailma kasvaa tällä minuutilla.”
\n\n-”Durruti: The People Armed,” Abel Paz
\n
Suuren osan 1900-luvun loppupuolta maailmanlaajuinen valtausliike oli pääasiallinen väylä anarkismille siirtyä sukupolvelta seuraavalle, tullen toimeen kirjaimellisesti raunioissa. Jos anarkistiset ideat leviävätkin tänä päivänä uusiin väestönosiin, on se osittain näiden valtaajien ja eko-sabotöörien pyrkimysten ansiota. Omistamme tämän julisteen heille. Me tulemme tietämään kuinka majoittaa itsemme hetkeksi.
\n\n" }, { "id": "https://crimethinc.com/2020/08/26/doxcare-doxxauksen-ja-poliittisen-hairinnan-ennaltaehkaisy-ja-vahingon-minimointi", "url": "https://crimethinc.com/2020/08/26/doxcare-doxxauksen-ja-poliittisen-hairinnan-ennaltaehkaisy-ja-vahingon-minimointi", "title": "Doxcare : Doxxauksen ja poliittisen häirinnän ennaltaehkäisy ja vahingon minimointi", "summary": "Doxxauksen ja poliittisen häirinnän ennaltaehkäisy ja vahingon minimointi.", "image": "https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/08/26/header.jpg", "banner_image": "https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/08/26/header.jpg", "date_published": "2020-08-26T18:02:08Z", "date_modified": "2024-09-10T03:55:57Z", "tags": [ "anti-fascism", "fascism", "doxxing", "security culture" ], "content_html": "Poliittisten aktivistien täytyy tiedostaa, millaisia uhkia heihin voi kohdistua. Doxxaaminen, eli henkilökohtaisten tietojen levittäminen poliittisten vihollisten toimesta, on internetin aikakaudella hyvin yleistä, mutta jos harkitset toimintaasi ja näkyvyyttäsi netissä, voit hyvin ennakoida ja suojautua sitä vastaan.
\n\nEletään maailmanlaajuisen valvonnan aikakautta. Suuret mielenosoitukset striimataan livenä samalla kun fasistit, suojelupoliisi ja poliisit haravoivat sosiaalista mediaa kerätäkseen tietoa aktivisteista näiden häiriköimiseksi. Tässä oppaassa kerrotaan vaihe vaiheelta, kuinka suojautua verkkohäiritsijöiltä, miksi se on tärkeää, ja mitä tehdä, jos joudut ”doxxauksen” kohteeksi. Doxxaus tarkoittaa henkilökohtaisten tietojesi julkaisemista. On korkea aika ryhtyä toimiin yksityisyytesi turvaamiseksi, ja sitä varten tämä opas on kirjoitettu.
\n\n“Olen ollut aktiivinen yhteisössäni jo monta vuotta. Siitä ei ole paljon aikaa, kun äärioikeistolaiset trollit löysivät ystävieni, perheeni ja työpaikkani some-tilit. Näin stalkkaaminen alkoi. Antirasistisen toimintani vuoksi he etsivät minusta valokuvia ja käyttivät keräämiään tietoja uhatakseen minua, perhettäni ja ystäviäni.
\n\nJokaisessa ahdistelevassa sähköpostissa ja somekommentissa he leimaavat “terroristiryhmiksi” poliittiset projektit joihin osallistun, kuvailevat minua “johtajaksi” ja kuvitteellisen “väkivaltaisten vasemmistolaisten varjojoukon” jäseneksi, johon he haluavat puuttua ”vakavilla keinoilla”. Olivatpa nämä johtopäätökset vain surkeaa tutkimustyötä tai tarkoituksellisesti vääristeltyjä väitteitä, tällaisen toiminnan tulisi olla huolestuttavaa kaikille, joiden mielestä sortoa on vastustava.
\n\nPoistin sosiaalisen mediani heti kun sain tietää mitä oli meneillään – en yhtään häpeä, että minut yhdistetään taisteluun vapaamman maailman puolesta, mutta halusin suojella ystäviäni ja sosiaalisia verkostojani. Jokainen, joka tuntee minut, tietää, että vastustan kaikenlaista kiihkoilua ja sortoa. Tästä en ole koskaan vaiennut. Trollit eivät käyneet kimppuuni mistään tietystä, yksittäisestä teosta johtuen, vaan he vastustavat kaikkea antirasistista, feminististä ja queer-aktivistista toimintaa. He pyrkivät eristämään ja pelottelemaan meidät hiljaisiksi yksi kerrallaan. Siksi meidän on seisottava toistemme rinnalla.
\n\nHaluan sinun tietävän tämän siltä varalta, että joudut joskus samaan tilanteeseen. Et ole yksin. Toivon, että tämä kirjoitus rohkaisee sinua pohtimaan niin omaa kuin läheistesi verkkoturvallisuutta huolellisemmin.
\n\nRobert Bowers, Pittsburghin synagoga-ampuja, keskusteli julkisesti antirasisteja doxxaavien alt-right-trollien kanssa. Minua vastaan käyty vainoamiskampanja osoittaa, että he ovat valmiita vaikka valehtelemaan ongelmia aiheuttaakseen. Ainoa tapa suojella itseämme on osoittaa tukea toisillemme jatkuvasti. Emme saa antaa heidän pelotella meitä.”
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/08/26/2.jpg\")
\nDoxxaus tarkoittaa henkilön yksityisten tietojen julkaisemista, tarkoituksena paljastaa henkilö ja pelotella häntä. Tämä voi aiheuttaa fyysistä, emotionaalista ja taloudellista vahinkoa doxxauksen kohteeksi joutuneelle. Sen tavoitteena on saada kohde luopumaan toiminnastaan sekä häpeämään ideoitaan ja arvojaan. On tärkeää huolehtia verkkoturvallisuudestaan ennen doxxauksen kohteeksi joutumista – tai pikemminkin ennen kuin sinulla on edes syytä pelätä sitä. Usein doxxaaja odottaa julkaisemishetkeä, kunnes hän on kerännyt tarpeeksi tietoa. On mahdollista, että sinua stalkataan jo, etkä saa tietää siitä ennen kuin on liian myöhäistä.
\n\nOletpa sitten tunnettu julkinen aktivisti tai vain satunnaisesti kuvioissa mukana, tulee sinun suojata sosiaalisia verkostojasi ja muita elämääsi kuuluvia piirejä – vaikka et uskoisikaan tekeväsi mitään huomiota herättävää. Hyvien tietoturvakäytäntöjen noudattaminen suojaa ystäviäsi, perhettäsi ja yhteisöäsi. Ihmisiä saatetaan liittää oikeistolaisten salaliittoteorioihin “Antifan jäsenistä” vain siksi, että he kuuluvat sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin, “näyttävät vasemmistolaisilta”, soittavat bändeissä, osallistuvat tapahtumiin tai viettävät aikaa radikaaleissa tiloissa. Tietojen ei tarvitse olla oikeita tai perusteltuja, että voit joutua häirinnän kohteeksi. Häiritsijä tarvitsee vain yhden tiedon etsiäkseen lisätietoja verkosta.
\n\nTietoisuus verkkoon jättämistäsi tiedoista voi suojata sinua viranomaisilta ja stalkkereilta. Koska valtion hallitsema valvonta on entistä kehittyneempää ja live-striimaus on yleistynyt mielenosoituksissa, pelkkä maskin käyttö ei välttämättä riitä. Kesäkuussa 2020 Philadelphiassa poliisi onnistui tunnistamaan naisen pelkän epätarkan kuvan perusteella. He seurasivat verkkoon jääneitä jälkiä kuin nauhaan pujotettuja helmiä, mukaan lukien Etsy-ostos, Twitter-tilit ja naisen ammattityösivu. Tulli ja rajavartiolaitos ovat alkaneet seuraamaan julkista sosiaalista mediaa. Verkkonäkyvyydestä huolehtiminen voi tehdä olosi turvallisemmaksi myös verkon ulkopuolella.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/08/26/6.jpg\")
\nNyt on paras aika aloittaa. Doxxauksen jälkeen et välttämättä pysty enää poistamaan levitettyjä tietoja vaikka kuinka yrittäisit. Lähestymistapoja on monia. Paras tapa varmistaa, ettei kukaan löydä sinusta mitään tietoja on tietysti se, ettei kerta kaikkiaan ole mitään löydettävää – jotkut ihmiset eivät kuitenkaan pysty poistamaan läsnäoloaan verkosta joko työn, perheen tai muiden velvollisuuksien vuoksi.
\n\nOn myös monia hyviä syitä ylläpitää online-persoonaa. On esimerkiksi ammattialoja, joissa työnantaja suorastaan odottaa että sinulla on sosiaalisen median presenssi, tai pitää sen puutetta epäilyttävänä. Sosiaalinen media voi myös olla välttämätön yhteydenpidon väline.
\n\nOnneksi on olemassa tapoja pitää ainakin osa elämästäsi turvassa palomuurin takana. Voit tarvittaessa karsia tietoja julkisista profiileistasi ja ottaa käyttöön toimintatapoja, jotka rohkaisevat sinua ja ystäviäsi jatkamaan poliittista toimintaa. Tämä prosessi voi olla työläs. Se vie aikaa ja energiaa. Suosittelen tekemään sen ystävien, kämppäkavereiden tai perheenjäsenten kanssa. Yhdessä tekeminen auttaa vaikeiden ja tylsien vaiheiden läpi.
\n\nJos et pysty täysin poistamaan itseäsi internetistä, voit silti säilyttää suhteellisen yksityisyyden ylläpitämällä erillisiä verkkotoiminnan osa-alueita ja siivoamalla tietoja pois harvoin käytetiltä tai unohdetuilta tileiltä. Läsnäolosi verkossa on luultavasti monimuotoinen. Sosiaaliset verkostot, ilmoitustaulut, työsivustot, sähköpostitilit – kaikki mihin on kirjauduttava sisään. Tyypillisesti doxxauksessa haravoidaan informaatiota useista eri lähteistä. Yksi tapa vähentää doxxaajien käytettävissä olevaa tietoa on eritellä verkkoläsnäolosi niin, etteivät eri tilit ja kanavat ole yhteydessä toisiinsa. Tämä on erittäin yksilöllinen prosessi. Pohdi hetken aikaa seuraavia kysymyksiä ja pyri kartoittamaan omat online-verkostosi.
\n\nHengaatko Redditin r/politics-kanavalla, tai vietätkö aikaa keskustelemalla Facebook-tuttavan seinällä? Tykkäätkö tai jaatko usein postauksia radikaaleilta Instagram- tai Twitter-tileiltä? Onko sinulla kuvia tai henkilökohtaisia tietoja työnhakualustoilla? Teetkö ostoksia Etsyssä tai eBayssä? Julkaiseeko joku ystäväsi kuvia sinusta Instagram-tililleen? Vaatiiko työurasi itsesi mainostamista verkossa? Pidätkö yhteyttä työtovereihin, perheenjäseniin tai aktivistiystäviin saman tilin kautta? Käytätkö osia oikeasta nimestäsi tai syntymäpäivästäsi käyttäjätunnuksissa tai sähköpostiviestissä?
\n\nMikään näistä ei välttämättä ole ongelma sinänsä, mutta yhdessä ne voivat luoda yhteyksiä elämäsi eri osa-alueiden välille.
\n\nPohdi seuraavia asioita:
\n\nTässä on muutama esimerkki siitä, kuinka verkkonäkyvyytesi voi mennä eri sivustoiden kanssa päällekkäin:
\n\nSukulaiset
\n\nPolitiikka
\n\nYstävät ja yhteisö
\n\nHarrastukset
\n\nLailliset seikat
\n\nAmmatillinen ura
\n\nMieti, mitkä ja miten eri elämäsi osa-alueet kohtaavat, missä pystyt niitä erottamaan toisistaan ja mitkä ovat tavoitteesi internetissä ja sosiaalisessa mediassa.
\n\nSeuraavaksi käydään läpi, kuinka kartoitat saatavilla olevia henkilökohtaisia tietojasi ja verkkojälkiäsi, sekä niiden poistamiseksi tarkoitettuja verkkoresursseja.
\n\nAloita julkisesti saatavista tiedoista. Tee itsestäsi verkkohaku ja tee luettelo kaikista some-tileistäsi. Poista vanhat käyttämättömäksi jääneet tilit. Nyt on myös hyvä aika ladata salasananhallintaohjelma, kuten 1Password tai LastPass, joka auttaa sinua hallinnoimaan yksilöllisiä käyttäjätunnuksia, sähköposteja ja salasanoja.
\n\nSelvitä, mitä henkilökohtaisia tietojasi hakukoneet pystyvät välittämään muille. Tee haku itsestäsi DuckDuckGossa ja Googlessa. Kokeile hakua incognito-tilassa. Kokeile eri versioita nimestäsi, keskimmäisten nimiesi kanssa ja ilman, lainausmerkeissä ja ilman. Voit aktivoida Googlen hälytystoiminnon, joka ilmoittaa sähköpostitse aina silloin kun nimesi julkaistaan verkossa. Tämä auttaa sinua hahmottamaan kuinka paljon tietoja sinusta on saatavilla omien verkostojesi ulkopuolisille henkilöille.
\n\nToim. huom. Alkuperäinen artikkeli käsitteli muutaman kappaleen verran Yhdysvalloissa toimivia datavälittäjiä (data brokers), jotka keräävät ja myyvät henkilökohtaisia tietoja. Euroopan alueella toimii myös datavälittäjä, mutta niiden toiminta on vaikeampaa kuin Yhdysvalloissa muun muassa EU:n GDPR-asetuksen takia. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra julkaisi vuonna 2020 kattavan, Suomen kontekstiin sopivan artikkelin henkilötietojen keräämisestä, johon kehotamme tutustumaan. Suomen tietosuojavaltuutetun toimiston nettisivulta löytyy laajasti tietoa siitä, kuinka voit tarkistaa ja pyytää tietojesi poistamista eri lähteistä.
\n\nTee mielellään myös käänteinen haku kaikilla vanhoilla käyttäjä- ja näyttönimillä jotka muistat. Saatat löytää vanhoja tilejäsi. Pitkäksi ajaksi käyttämättömäksi jääneet tilit voivat tehdä sinusta haavoittuvan. Jos niissä on käytössä vanhempi salasana, voivat häiritsijät käyttää kyseisen tilin teknistä tukea saadakseen sinusta enemmän tietoja, joita he pystyvät syöttämään muihin tileihin. Ota kaikki tunnearvokas materiaali talteen ja sulje pysyvästi kaikki käyttämättömät tilit, sillä ne voivat olla täynnä vihjeitä elämästäsi.
\n\nTee hakuja kaikista koskaan käyttämästäsi käyttäjänimistä ja sähköpostiosoitteista. Näin saat selville, mitkä kaikki verkkoalustat ylläpitävät näillä käyttäjänimillä ja sähköpostiosoitteilla rekisteröityjä tilejä. Esimerkiksi nettisivu Haveibeenpwned.com auttaa sinua selvittämään tietomurtoja omistamiisi tilehin. Vaihda salasanat välittömästi, jos niitä löytyy.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/08/26/4.jpg\")
\nHelpoin tapa löytää lisätietoja sinusta on tehdä haku nimelläsi, nimimerkilläsi ja käyttäjänimilläsi. Jos haluat pitää internet-toimintasi osa-alueet erillisinä toisistaan, käytä aina uuden tilin yhteydessä uutta käyttäjätunnusta. Jos sinulla on ammattikäyttöön tarkoitettu verkkosivusto, jossa on käytettävä laillista nimeäsi, varmista, ettet käytä tähän tiliin kytkettyä sähköpostiosoitetta muualla. Sinun on pakko käyttää useita sähköpostitilejä ja käyttäjätunnuksia, jos haluat olla mahdollisimman turvassa.
\n\nAsioidessasi terveydenhuollon ja valtion verkkopalveluissa käytä tiettyjä käyttäjätunnuksia [toim. huom. Suomessa viralliset tahot käyttävät joka tapauksessa useimmiten tunnistautumista verkkopankin kautta], poliittista elämääsi ja sosiaalista mediaa varten voit luoda omat tunnukset, treffisivustoiden ja verkko-ostoksien yhteydessä asioi eri tunnuksilla ja niin edelleen. Käytä nimimerkkejä ja virheellisiä tietoja kaikilla sivustoilla, jotka edustavat sinua tai näyttävät kuvia sinusta.
\n\nHyvä apu tähän on salasanojen hallintaohjelma, joka käsittelee salasanoja puolestasi tallentamalla kaikkien tiliesi kirjautumistiedot. Suosittelemme LastPassia, jonka voit ladata puhelimeesi ja verkkoselaimeen. Muista aina kirjautua ulos palveluista, vaikka kuinka mieli tekisi jättää itsesi pysyvästi sisäänkirjautuneeksi. Tämä on erityisen tärkeää kahdesta syystä: jotta et unohda salasanaasi, sekä varmistaaksesi, että vaikka joku onnistuisikin saamaan puhelimesi tai tietokoneeseesi haltuun, hän ei pääse käsiksi kaikkiin henkilötietoihisi. Luo uusia sähköpostiosoitteita ja vaihda kaikkien niiden tilien käyttäjänimet, joita et aio poistaa. Voit helposti luoda uusia sähköpostiosoitteita Protonmailin tai Riseupin avulla. Sekä 1Password että LastPass auttavat sinua luomaan kaikista turvallisimpia, satunnaisia merkkijonosalasanoja.
\n\nKun olet siistinyt kaikki irtonaiset langanpäät, kartoita jäljellä oleva verkkoläsnäolosi. Jos sinulla on sometilejä, käy profiilisi läpi ja pane merkille, minkälaista henkilökohtaista tietoa se sisältää. Voit valita useista eri strategioista sen mukaan, kuinka varovainen haluat olla ja kuinka varma olet siitä, että verkkotoimintasi eri osa-alueet voidaan pitää erillään.
\n\nMuutama vaihtoehto:
\n\nCrash Override Networkin Coach on hyödyllinen vaiheittainen opas, joka linkittää sinut suoraan käytetyimpien sosiaalisten verkostojen tietosuoja-asetussivulle. Klikkaa “Let’s get started” ja “Strengthen the security of my online accounts so people can’t break into them as easily”, ja seuraa heidän ohjeistuksiaan. Tämä opas voi auttaa myös muilla verkkoturvallisuuden alueilla. Kun olet käynyt Coach-apuohjelman läpi, suosittelen tutustumaan muihin tarjolla oleviin resursseihin.
\n\nKun luulet olevasi valmis, pyydä ystävääsi esittämään doxxaajaa luomalla sinusta profiilin niiden tietojen perusteella, jotka ovat vapaasti löydettävissä. Onko vielä jotain mitä et pystynyt ennakoimaan, onko jotain päässyt livahtamaan ohi? Tee haku itsestäsi ja tarkista sinusta saatavilla olevat tiedot aina muutaman kuukauden välein.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/08/26/9.jpg\")
\nEmme suosittele poliisin puoleen kääntymistä siinäkään tapauksessa, että sinut on doxxattu. Poliisi voi käyttää antamiasi tietoja häirintätekijöistä, mutta se käyttää myös omia tietojasi sekä sinuun julkisesti kytkettyjen henkilöiden ja ryhmien tietoja. Nämä tiedot ovat pysyvästi poliisin kirjoissa, kun ne kerran tallennetaan. Ei ole takeita siitä, ettei poliisi käytä niitä kohdistaakseen sinuun valtion sortotoimia.
\n\nJos päätit olla yhteyksissä poliisiin, ole avoin äläkä pyydä radikaaleja ryhmiä tukemaan sinua. Muista ilmoittaa päätöksestäsi kaikille ryhmille, joihin olet yhteydessä. Yleensä poliisi ei tee mitään, tai jopa pahentaa tilannetta. Tämän oppaan ideana on tarjota sinulle vaihtoehtoja, jotka perustuvat yhteisön tukeen ja voimaannuttamiseen.
\n\nLyhyt vastaus: älä reagoi heti julkisesti. Suojaa itsesi ja varoita verkostoissasi olevia henkilöitä ennen kuin teet mitään julkisia eleitä.
\n\nEnsimmäinen reaktiosi on luultavasti pyrkimys varoittaa mahdollisimman monia ihmisiä välittömästi julkisella ilmoituksella tai sulkea kaikki verkkotoiminnot. Asian julkiseksi tekeminen tällä tavalla voi tarjota sinulle välitöntä tukea, jos sinulla on sympaattinen yleisö. On kuitenkin mahdollista, että tämä saa vain kiusaajasi aggressiivisemmiksi. On hyvin perusteltua olla varovainen tietojen käsittelyssä heti alusta asti. Tärkeintä on suojata itseäsi ja verkostojasi lisävahingoilta.
\n\nVälittömät ilmoitukset voivat monimutkaistaa tietoturvatoimiasi. Riippumatta siitä, pitävätkö sinusta julkaistut tiedot paikkaansa vai ei, kukaan ei todennäköisesti käytä niitä vakavan haitan aiheuttamiseen tarkistamatta ainakin osaa niistä ensin. Kun kerrot doxxauksesta some-tililläsi vahvistat samalla välittömästi, että sinua koskevat tiedot pitävät paikkaansa. Se osoittaa myös, että tiedät missä niitä on julkaistu ja viittaa siihen, että olet kauhuissasi. Tämä edistää kiusaajiesi tavoitteita – he haluavat pelotella ja eristää sinut. Älä vahvista tai kiellä mitään tietoja riippumatta siitä, ovatko ne virheellisiä tai kiusallisia. He haluavat sinusta jonkinlaisen reaktion. Jos viestisi on, että heidän hallussaan olevat tiedot eivät pidä paikkaansa, häiritsijät saattavat päätellä, että he ovat oikeilla jäljillä ja päättävät jatkaa kaivamista. Joskus tehokkain julkinen vastareaktio on, ettei vastaa ollenkaan – älä muuta verkkotoimintaasi, äläkä osoita pelkoa. Tämä tapa reagoida voi parhaassa tapauksessa lähettää viestin, että doxxaus on epäonnistunut.
\n\nKun olet ehtinyt käsitellä tunteitasi ja tilanteesi on vakautunut, voi olla ovelaa kertoa asiasta julkisuudessa ja kenties liittoutua muiden samanlaisessa tilanteessa olevien ihmisten kanssa. Siinä tapauksessa, että julkaisusi aiheuttaa raivoa valkoisten ylivallan kannattajia kohtaan, saatat jopa pystyä järjestämään doxxausvastaisen tempauksen – voit esimerkiksi laittaa rahoituskampanjan pystyyn, jossa osallistujat lupaavat lahjoittaa tietyn summan jokaisesta sinulle tai yhteisöllesi lähetetystä häiritsevästä sähköpostista! Koska kiusaajasi haluavat eristää sinut, tällainen julkinen tuki voi saada heidät luopumaan pelottelusta. Etsi luovia, joustavia ja strategisia ratkaisuja. Olethan varovainen, että et vaaranna muita tässä prosessissa.
\n\nJos ylpeilet julkisesti kyvyilläsi käyttää esimerkiksi väkivaltaa, esimerkiksi kertomalla aseista, joilla puolustaisit itseäsi, tai liioittelet raivokkuuttasi, saatat kaivaa itsellesi kuoppaa. Yleisesti ottaen ei ole kovin järkevää antaa virheellistä kuvaa itsestään. Yleensä häiritsijöiden kanssa puhuminen joko suoraan tai epäsuorasti ei paranna tilannettasi. Suosittelen tekemään positiivisen lausunnon, jossa alleviivaat arvojasi ja uskomuksiasi sekä kerrot miksi identiteettisi tai näkemyksesi ovat tehneet sinusta doxxauksen kohteen. Sano ääneen, ettet taivu. Näiden häirintäkampanjoiden tarkoituksena onkin juuri lamaannuttaa – sinulla ei ole syytä salata politiikkaasi. Vältä puhumasta tietyistä poliittisista toimista tai ryhmistä riippumatta siitä, oletko mukana niissä vai et.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/08/26/7.jpg\")
\nÄlä panikoi. Soita läheiselle ystävälle ja pyydä apua.
\nLuo tapahtumaloki ja pidä kirjaa provokaatioista sekä verkossa että sen ulkopuolella. Tämä on ratkaisevan tärkeää hyökkäyskuvioiden tunnistamisessa. Voi olla hyödyllistä verrata näitä muihin doxxatuksi joutuneisiin, jotta voidaan tunnistaa laajempia kaavoja yleisellä tasolla. Näin saatat pystyä tunnistamaan vastustaijasi ja heidän järjestöjään.
\nLaita yksityisviestiä ystävillesi, perheellesi ja erityisen haavoittuville poliittisille verkostoillesi. Luovuta henkilötietosi muutamille läheisille ystävillesi. Pyydä heitä auttamaan sinua raportoimalla doxxaavia blogikirjoituksia ja some-julkaisuja häirinnäksi. Kaikilla alustoilla ei ole suojaa antavia käytäntöjä, vaikka häiritsevät julkaisut ja viestit sisältäisivät tarkkoja henkilötietojasi. Joskus doxxaajat tekevät feikki-tilejä käyttämällä haltuunsa saamiaan valokuviasi ja tietojasi. Näistä on yleensä helpompi ilmoittaa. Yritä tehdä se nopeasti, etteivät doxxaajat ehdi saamaan lisää tietoa verkostoistasi esiintymällä sinuna. Sinä, perheesi ja työnantajasi saatatte saada uhkaavia tai häiritseviä puheluja. Kerro heille mahdollisimman nopeasti mitä on meneillään ja pyydä heitä välttämään häiritsijöitä kaikin puolin.
\nSulje tiedonkulku. Jos luet tätä osaa etkä ole suorittanut ennaltaehkäisevän hoidon osaa, ryhdy heti ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Lataa salasananhallintaohjelma, kuten 1Password tai LastPass, ja vaihda kaikki salasanasi välittömästi. Käy läpi kaikki mahdolliset some-tilit, verkkotilit ja uutisartikkelit, joissa näkyvää tietoa voit rajoittaa. Varovaisuudessa kuitenkin kannattaa säilyttää tasapaino – yritä siistiä online-jalanjälkiäsi viestimättä kiusaajillesi, että doxxaus oli tehokas tai osui oikeaan kohteeseen. Suojaa sometilejäsi esimerkiksi tekemällä ystävälistoista ja muista tiedoista yksityisiä, kunnes olet varma, ettei niistä pysty löytämään henkilökohtaisia tietoja. Julkiset reaktiosi ovat erittäin arkaluonteisia eleitä ja niitä tulee miettiä huolellisesti koko prosessin ajan.
\nLaadi turvallisuussuunnitelma. Rekrytoi ystäviä ja sukulaisia tukemaan sinua. Kerro heille, mitä tapahtuu; doxxaus voi olla traumaattinen kokemus. Selviytyäksesi näistä hyökkäyksistä sinun on priorisoitava henkinen ja fyysinen terveytesi. Muiden kanssa käytävät keskustelut saattavat olla vaikeita – varsinkin jos he eivät ymmärrä tämän poliittisen tilanteen monimutkaisuutta, jos he kuulevat ensimmäistä kertaa tietyn viharyhmän toiminnasta tai jos suhteesi ovat poliittisten tai henkilökohtaisten erimielisyyksien vuoksi kireät. Voit myös pyytää tilanteen hyvin ymmärtävää ystävää käymään vaikeammat keskustelut puolestasi.
\nJos doxxaus sisältää kotiosoitteesi, ja näyttää siltä että sinuun kohdistuu välitön uhka, sinun on mahdollisesti etsittävä uusi yöpymispaikka. Jos et voi lähteä kodistasi tai muuttaa, kutsu ystäväsi tai paikallinen turvaryhmä luoksesi. Voit pakata ”lähtölaukun” josta löytyy kaikki tarvittava siinä tapauksessa että joudut lähtemään kodistasi lyhyellä varoitusajalla – tämä tuo myös turvallisemman olon.
\n\nJos et koe olevasi suuressa vaarassa, saatat pystyä kuittaamaan tämän doxxauksen halpana uhkailutaktiikkana, tekemään ilmoituksen häiriköstä ja jatkamaan eteenpäin – varsinkin jos sinuun kohdistettu doxxaus koostuu vapaasti saatavilla olevista tiedoista, tai on lähetetty suoraan ja vain sinulle. Kyse voi olla vain siitä, että joku yrittää saada sinut hermostumaan. Lisävarotoimiin kannattaa kuitenkin ryhtyä, jos doxxatut tietosi sisältävät arkaluontoisia henkilökohtaisia tietoja, erityisesti sellaisia yksityiskohtia, joihin ei ole helppo päästä käsiksi, tai tietojasi esiintyy julkisessa foorumissa, jossa toiset ihmiset voivat viedä niitä eteenpäin. Tämä pätee erityisesti, jos kuulut jollain tavoin haavoittuvaan ryhmään tai yhteisöön.
\n\nKun saat selville että sinut on doxxattu, on tärkeää selvittää, mitkä tiedot voivat johtaa vakavaan ahdisteluun. Usein doxxaus on tunkeilevamman offline-häirinnän edeltäjä, tai siihen liittyy uhkaus toimia tietojen perusteella. Tämä voi olla mitä tahansa uhkaavista puheluista perheellesi tai työpaikallesi, aina suoriin tappouhkauksiin.
\n\nJoskus on vaikea määrittää, mikä tekee uhkauksesta “vakavasti otettavan”. Tavallisten häiritsijöiden yleisin taktiikka on lähettää kuumottavia tai pelottavia viestejä mitä tahansa reittiä pitkin jolla voivat sinut tavoittaa – sosiaalisessa mediassa, sähköpostitse, perheenjäsenien kautta, jne. He antavat usein ymmärtää, että heillä on enemmän tietoa kuin mitä heillä todellisuudessa on – tyypillisesti he kertovat toimittaneensa nämä tiedot paikallisille viranomaisille. Tavoitteena on pelotella ja vaikeuttaa toimintaasi. Usein heillä ei ole muuta kun ne samat tiedot, joita he ovat julkisesti levittäneet.
\n\nTyönantajasi saattaa saada puheluita, joissa vaaditaan irtisanomista. Toistaiseksi doxxattujen kimppuun hyökkääminen fyysisesti on ollut harvinaista, vaikka niin on joissain tapauksissa käynyt. On mahdollista, että sinua doxxaanneet yrittävät saada tietosi sellaisten ihmisten käsiin, jotka eivät toimi rationaalisesti tai eettisesti. On tärkeää olla varovainen, mutta älä panikoi. Yritä olla ahdistumatta turhaan, ennen kuin tiedät varmasti missä mennään.
\n\nKysy itseltäsi:
\n\nOnko olemassa tietoja, jotka sitovat sinut rikolliseen toimintaan ja voisivat johtaa pidätykseen?
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/08/26/1.jpg\")
\n Tässä on joitain tapoja torjua doxxaukseen liittyviä vaaroja:
\n\nTämä keskustelu voi olla erittäin vaikea, varsinkin jos sinulla on kireät suhteet perheeseesi. Pyydä tarvittaessa ystävää auttamaan tai tukemaan sinua jälkikäteen.
\n\nMieti, kuinka usein olet valmis olemaan haavoittuvainen perheesi kanssa ja kuinka paljon sinulla on jatkossa mahdollisuuksia jatkaa keskustelua. Jos on tarpeen puhua perheenjäsenten kanssa, mutta on todennäköistä, ettet saa kuin vain yhden mahdollisuuden, voit valmistautua heidän reaktioihinsa harjoittelemalla ystävän kanssa. Jos sinulla on jatkuva, keskusteleva, luottamuksellinen suhde, voit selittää heille tilanteen lyhyemmissä pätkissä yhden pitkän istunnon sijaan. Arvioi, kuinka paljon aikaa ja kuinka paljon huomiota tulet heiltä saamaan.
\n\nIhmisille, joiden kanssa en halua käydä poliittista keskustelua, olen itse usein kertonut että ”minulla on stalkkeri” – tämä sanoitus saattaa riittää selittämään tilanteen vakavuuden ja yksityisyyden tarpeen. Voi kuitenkin olla vaivan arvoista olla rehellinen siitä, mitä oikeasti tapahtuu. Tämä voi auttaa rakentamaan vahvempia ihmissuhteita ja tuomaan doxxausta esiin yleisenä ilmiönä. Samalla rohkaistaan muita ottamaan verkkoyksityisyys vakavasti; varsinkin heitä, jotka eivät ole tulleet ajatelleeksi, että näin voisi tapahtua heille tai jollekulle heidän tutulleen. Useimmat ihmiset reagoivat pelolla ja myötätunnolla, vaikka joskus he toki saattavat ehdottaa tai jopa vaatia, että ilmoitat asiasta poliisille.
\n\nLähestymistapoja on monta, eikä mikään ole se yksi ja ainoa. Omasta puolestani jouduin pakottamaan konservatiivisen äitini lupaamaan, ettei hän ottaisi yhteyttä poliisiin. Vetosin oikeuteeni henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen tämän tapauksen uhrina. Pyysin häntä kunnioittamaan toiveitani muistuttamalla häntä siitä, että poliisi ei pysty reagoimaan tällaiseen kohdennettuun häirintään juuri mitenkään – puhelu heille olisi vain asettanut minut tarkastelun alaiseksi, koska minua syytettiin rikollisesta toiminnasta. Tällaiset keskustelut voivat olla erittäin vaikeita, mutta ne ovat usein tarpeellisia. Muistuta ystäviäsi ja perhettäsi olemaan vastaamatta puheluihin, sähköposteihin tai sosiaalisen median viesti- tai kaveripyyntöihin.
\n\nTäältä löydät oppaan jossa kerrotaan, kuinka kannattaa keskustella asiasta työnantajasi kanssa.
\n\nKun puhut ystävillesi ja perheellesi, muista nämä asiat:
\n\nVarmista että he tietävät minkälaista tukea sinä tarvitset heiltä.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/08/26/5.jpg\")
\n Hengitä syvään. Älä syytä itseäsi. Doxxaus voi olla syvästi häiritsevä ja järkyttävä asia, joka myös lisää akuuttia stressiä elämässäsi. Yhtäkkiä jossain saattaa olla ihmisiä, jotka tietävät miltä näytät, etkä tiedä keitä he ovat. Joskus doxxatuista tiedoista tulee pysyvä osa internetiä, esimerkiksi silloin kun nimesi syötetään hakukoneisiin. Tämä voi vaikuttaa työllistymismahdollisuuksiisi. Joskus doxxauksen kautta noussut huomio ei aiheuta yhtään mitään, mutta aina on mahdollista, että joku yrittää jatkaa siitä mihin edellinen doxxaaja jäi.
\n\nEnnen kuin olet varma, että hetkesi parrasvaloissa on ohi, saatat joutua tekemään joitakin muutoksia elämässäsi. Kysy itseltäsi: “Millaista elämää haluan elää? Kuinka voin hallita ahdistustani? Onko tapoja, joilla pystyisin hyväksymään julkisuudessa olemista? Miten voin tuntea oloni turvalliseksi ottaessani riskejä ja ollessani taas aktiivinen?” Varsinkin poliittisten jännitteiden kiristyessä voi olla tärkeää ryhtyä äärimmäisempiin turvatoimiin.
\n\nTässä on joitain toimenpiteitä, joihin voit turvautua:
\n\nToim. huom. Vaikka virannomaisiin kannattaa suhtautua äärimmäisen kriittisesti, voit pahimmissa tapauksissa joutua tahtomattasikin asioimaan heidän kanssa jos olet doxxaamisen uhri. Jos joudut esitutkintaan tai oikeudenkäyntiin, natsit tai muut poliittiset viholliset saattavat saada tietoonsa nimesi tai muita tietojasi, vaikka et saisikaan tuomiota. Tässä tapauksessa voit hakea turvakiellon, mikä tekee sinut ja osoitteesi näkymättömäksi. Tämä vaikeuttaa elämäsi monella tavalla; joudut hakemaan postisi Poste Restante -palvelusta, et voi ostaa tavaroita luotolla helposti koska myös luottotiedosi salataan, ja työhastatteluissa työnantaja voi ihmetellä kun tietojasi ei löydy. Turvakielto on kuitenkin yksi vaihtoehto jos olet uhattu.
\n\nVoit myös kieltää tietojesi luovutuksen näillä sivuilla:
\n\n– Väestötietojärjestälmästä Suomi.fi-sivun henkilötiedot-osiossa. Voit kieltää tietojen luovutuksen väestötietojärjestelmästä siten, että tietojasi ei luovuteta suoramarkkinointiin (sisältää markkinatutkimukset ja mielipidetutkimukset), henkilömatrikkeleihin, sukututkimuksiin tai asiakasrekistereiden päivityksiin.
\n\n– Puhelinnumerosi ja osoitetietosi näkymisen numeropalveluissa voit salata oman operaattorisi kautta.
\n\n– Traficomin liikenteen rekisterit ovat lähtökohtaisesti julkisia. Halutessaan omien tietojen luovuttamista voi kuitenkin rajoittaa. Voit tehdä salaamispyynnön kirjautumalla osoitteessa.
\n\nHuolimatta siitä, missä määrin sinua mahdollisesti ahdistelevat ihmiset saavat sinut tuntemaan olosi eristäytyneeksi, et ole tässä yksin. Yhteisönä meidän on suojeltava toisiamme ja online-verkostojamme häirinnältä, vangitsemiselta, poliittiselta väkivallalta ja pelottelulta. Yhdessä pystymme tähän.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/08/26/3.jpg\")
\nIhmisille, joilla on vakavampia piilottamisen tarpeita:
\n\nHanki salasananhallintaohjelma, kuten 1Password tai LastPass. Voit ladata sen puhelimeen, tietokoneeseen ja selainlaajennukseksi.
\n\nHanki VPN: Riseup tarjoaa ilmaisen VPN:n, mutta NordVPN on käyttäjäystävällisempi.
\n\nTämä podcast antaa keinoja digitaaliseen näkymättömyyteen, kyberuhkilta suojautumiseen ja paremmaksi verkkotutkijaksi kehittymiseen.
\n\nOsa-alue-konseptin on kehittänyt Smiling Faces Collective.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/08/26/8.jpg\")
\nTämänviikkoiset mielenosoitukset Minneapolisissa ovat historiallinen vedenjakaja koronan aikakautena. Kuten sanoimme maaliskuussa, jotkin asiat ovat henkiemme vaarantamisen arvoisia. Kapitalismin säilyttäminen ei lukeudu niihin. Mutta jotkut meistä kohtaavat vielä koronavirustakin tappavampia vaaroja. On henkiemme vaarantamisen arvoista taistella sellaisen maailman puolesta jossa ketään ei murhata niinkuin George Floyd murhattiin–ja Minneapolisin tapahtumat osoittavat ihmisten olevan valmiita siihen.
\n\nYhdysvallat oli ruutitynnyri jo ennen pandemiaa, kärjistyvän epätasa-arvon polarisoidessa väestöä. Maaliskuusta lähtien olemme todistaneet ennennäkemätöntä työttömyyttä ja hengenvaarallisia riskejä, sekä näiden rotu- ja luokkapohjaisen epätasaisen jakautumisen. Hallitus on repinyt taikaseinästä miljardeja dollareita suuryritysten taskuun jättäessään tavalliset ihmiset pulaan. Nämä suuryritykset pakottavat ne joilla töitä vielä on vaarantamaan henkensä päivittäin, samalla ottaen käyttöön uusia valvontamenetelmiä ja kiihdyttäen automaation tahtia. Lyhyesti sanottuna meitä kohdellaan ylijäämäväestönä jota hallinnoidaan valtion väkivallalla ja jota viruksen sopiikin harventaa.
\n\nPoliitikot läpi poliittisen spektrin ovat osasyyllisiä tähän. Jotkut nojaavat tilanteen rauhoittamisessa enemmän raakaan voimaan, toiset järkiperäiseen hallinnointiin, mutta kenelläkään vallanpitäjällä ei ole selkeää suunnitelmaa siitä miten muuttaa meidät tähän pisteeseen tuoneita rakenteellisia ongelmia. Parhaimmillaankin he lainaavat retoriikkaa ja iskulauseita meidän aloittamilta kampanjoilta, näyttäen–aivan niinkuin poliisien irtisanomiset Minneapolisissa–että ainoa toimiva keino saavuttaa yhteiskunnallista muutosta on saada se aikaan ruohonjuuritason voimankäytöllä.
\n\nSiltikin toukokuun 26. päivään saakka Yhdysvaltojen merkittävin jakolinja vaikutti olevan niiden Trumpin kannattajien välillä jotka haluavat teeskennellä ettei pandemiaa olekkaan sekä niiden Demokraattien jotka haluavat näyttäytyä varovaisina ja vastuullisina, kuitenkaan ottamatta kantaa niihin tekijöihin jotka pakottavat meidän vaarantamaan terveytemme. Yhteenottojen spektaakkeli talouden “käynnistämistä” vaativan eliitin tukeman äärioikeistolaisen liikkeen sekä epätyypillisen varovaisesti valtion kokoontumisrajoituksia puolustavien poliisien välillä rajoitti poliittisen diskurssin hölmöläisen valintaan kapitalistien ja fasistien “vapauden” sekä totalitaaristen valtioiden ensinmainitun kuntannuksella lupaileman “turvallisuuden” välillä.
\n\nRohkea poliisivalvonnan vastustaminen Minneapolisissa reaktiona George Floydin raakaan murhaan todistaa suurten ihmisjoukkojen olevan valmiita vastustamaan hallitusta ja poliisia suuren henkilökohtaisen vaaran uhallakin. Kuuluviin nousevat äänet jotka ovat olleet vaiti viimeiset kaksi kuukautta–heidän jotka eivät ole varakkaita liberaaleja eivätkä persettä nuolevia konservatiiveja–ja kävi ilmi että olemme yhdessä tarpeeksi voimakkaita pysäyttämään vallitsevan.
\n\nMinneapolisin tapahtumat tulevat laajentamaan viime vuosina kivuliaasti kaventuneita mahdollisen rajoja kollektiivisessa mielikuvituksessamme. Ne tulevat muuttamaan keskustelun siitä miten yhteiskunnallinen muutos tapahtuu. On käynyt selväksi että vallanpitäjiltä anominen vaaliteitse on umpikuja. Yhteiskunnallisen muutoksen yrittäminen voimalla on uhkapeliä, mutta se on ainoa realistinen vaihtoehto mitä meillä on jäljellä.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/05/28/1.jpg\")
\nOn merkittävää että tämä mobilisaatio joka vei meidät tuon rajan yli tapahtui vastauksena mustien vastaiseen poliisiväkivaltaan, niiden aloittamana jotka ovat valkoisen ylivallan ja kaikkien muiden sorron muotojen vastaanottavassa päässä. Kuten panimme merkille vuoden 2017 lopulla, poliisiväkivallan vastaiset kansannousut joita tapahtui läpi maan Fergusonista Baltimoreen käytännössä loppuivat Donald Trumpin valtaannousun jälkeen. Syyt tähän ovat epäselviä, ainakaan poliisiväkivalta ei vähentynyt tuona aikana lainkaan. Minneapolisin kansannousu tuo kaikki nämä maksamattomat velat takaisin peliin, mutta täysin erilaisessa kontekstissa, jossa paljon useammat ihmiset ovat radikalisoituneet, yhteiskunta on jakautuneempi, ja kaikille on yhä selvempää–poliisin luotien, koronan tai ilmastonmuutoksen takia–elämiemme olevan vaakalaudalla.
\n\nMinneapolisin taistelut täyttävät uutishuoneet Kreikasta Chileen. Pandemiasta johtuen kaikkialla kärsitään samanlaisista paineista. Erityisesti globaalissa etelässä–Brasiliassa, Indonesiassa, Etelä-Afrikassa–jossa suuret joukot ihmisiä kokevat samanlaista raakuutta kuin George Floyd, tulee Minneapolisin kapina tarjoamaan esimerkin jota tullaan seuraamaan tulevien kuukausien aikana.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/05/28/2.jpg\")
Solidaarisuusgraffitia Ateenassa, Kreikassa.
\nKuinka hallitseva luokka aikoo vastata? Yhdysvalloissa Trump ja hänen tukijansa aikovat väittää Demokraattien olevan kykenemättömiä hallitsemaan hallussaan olevia osavaltioita, herätellen tällä rasistisia pelkoja valkoisista etuoikeuksista nauttivien parissa. Maltilliset Demokraatit aikovat väittää tällaisten levottomuuksien johtuvan laillisuusperiaatteen noudattamattomuudesta Valkoisessa talossa, toivoen paluuta vallankahvaan liittovaltion tasolla–vaikka Minnesotan osavaltio johon Minneapolis kuuluu on Demokraattien hallussa tällä hetkellä, ja laki on aina ollut valkoisen ylivallan väline. Institutionaalinen vasemmisto tulee asemoitumaan välittäjiksi, tarjoten keinoja saada meidät pois kaduilta ja takaisin hallintaan vastineena muutamista myönnytyksistä.
\n\nToivon mukaan näinä aikoina–kun itse valtio on hajoamassa kilpaileviksi ryhmäkunniksi–ei millään näistä ryhmistä ole tarvittavaa poliittista pääomaa suorittamaan massiivista valtiollista kurinpalautusta ottamatta riskiä tulemisesta muiden ryhmien hylkäämäksi. Vaikuttaisi siltä että kukin ryhmäkunta haluaa muiden ryhmien joutuvan vastuuseen tilanteen eskaloimisesta. Joka tapauksessa Trump ei ole enää ainoa uutissykliä dominoiva taho. Nyt tällä sodalla on kaksi osapuolta.
\n\nVielä viime viikolla jotkut äärioikeistolaiset toimijat koittivat asemoida itsensä poliisin vastaisiksi koronarajoitusten vastaisten protestien yhteydessä. Tällä viikolla Minneapolisissa nähtiin aseistettuja militia-tyyppejä kiusallisessa asemassa, sillä he tukivat mielenosoituksia mutta vastustivat ryöstelyä–tämä ristiriita kävi räikeän ilmiselväksi heti kun katsoi mihin suuntaan he suuntasivat aseensa. Toisaalla tapahtunut mielenosoittajan murha liiketilaa puolustavan tukarin toimesta osoittaa militanttien tukarien ja kyttien olevan samaa paskaa–murhaajia–käyttivät he sitten uniformua tai eivät.
\n\nEntä mitä meidän sitten tulisi tehdä? Meidän tulee kertoa ymmärrettävästi ja selkeästi, kaikille jotka kuuntelevat niistä syistä miksi ihmiset nyt nousevat. Meidän tulee jakaa taitoja siitä miten pitää toisemme turvassa kaduilla. Meidän tulee vahvistaa verkostojamme ja valmistautua osallistumaan vastaavanlaisiin tapahtumiin läpi maailman. Meidän tulee vastustaa kaikin keinoin pyrkimyksiä erottaa toisistaan nyt yhteisen solidaarisuuden vallassa poliisiväkivaltaa vastaan toimivat, erityisesti salaliittoteoriaa ulkopuolisista provokaattoreista. Meidän tulee selittää yhä uudelleen miksi vandalismi ja ryöstely ovat toimivia ja legitiimejä taktiikoita. Joka kerta kun ihmiset nousevat poliisivaltiota vastaan tulee meidän olla paikalla osoittamassa solidaarisuutta, valmiina kohtaamaan samat vaarat joita tukemamme ihmiset kohtaavat päivittäin. Ennen kaikkea meidän tulee jakaa visioita maailmasta ilman sortoa, ilman hierarkiaa, ilman poliisia ja vankiloita ja valvontaa, ja näyttää toteen strategioita joilla luoda se.
\n\nEmme ole mitään velkaa poliiseille jotka ovat käyttäneet pandemiaa hyväkseen murhatakseen mustia ihmisiä entistäkin räikeämmin. Poliisin päämääränä ei koskaan ole ollut meidän turvallisuutemme. Emme ole mitään velkaa miljardööreille jotka ovat käyttäneet pandemiaa hyväkseen taskuttaakseen yhä enemmän rahaa valtiolta ja täyttääkseen markkinat monopoleillaan. Elämä heidän taloudelleen tarkoittaa kuolemaa meille. Emme ole mitään velkaa poliitikoille jotka eivät ole panneet tuskin tikkuakaan ristiin suojellakseen terveyttämme tai asuntojamme. Heillä oli mahdollisuutensa. Meidän täytyy muuttaa kaikki itse.
\n\nHallitseva maailmanjärjestys on tuhoon tuomittu. Se romahtaa ennemmin tai myöhemmin. Vallan ja vaurauden keskittäminen yhä harvempiin ja harvempiin käsiin ei ole kestävää. Ainoa jäljellejäävä kysymys on: lakkautammeko sen ennenkuin se tappaa meidät kaikki ja tärvelee planeettamme. Aika on vähissä. Ne elämät joiden kuvittelimme olevan edessämme on jo ryöstetty meiltä. On meidän tehtävämme luoda toisenlainen tulevaisuus.
\n\nKiitos kaikille Minneapolisissa ja muualla jotka vaaransivat vapautensa–ja kenties henkensä–näyttääkseen George Floydin murhan olevan mahdoton hyväksyä.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/posters/a-new-world/a-new-world_front_color.jpg\")
Klikkaa kuvaa ladataksesi juliste.
\nToukokuun 27. päivän illan aikaista poliisin viestintää arkistoiva Twitter-lanka.
\n\nSaman illan protestointia dokumentoinut arkistoitu livestriimi.
\n\n" }, { "id": "https://crimethinc.com/2020/03/30/mika-on-vuokralakko-strateginen-arvio-historiallisista-ja-nykyisista-lakoista", "url": "https://crimethinc.com/2020/03/30/mika-on-vuokralakko-strateginen-arvio-historiallisista-ja-nykyisista-lakoista", "title": "Mikä on vuokralakko? : Strateginen arvio historiallisista ja nykyisistä lakoista", "summary": "Reviewing over a century of rent strikes to identify what makes them succeed or fail, we consider the prospects of a global rent strike.", "image": "https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/29/header.jpg", "banner_image": "https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/29/header.jpg", "date_published": "2020-03-30T15:51:00Z", "date_modified": "2024-09-10T03:55:43Z", "tags": [ "pandemic", "rent strike", "COVID-19" ], "content_html": "Vastauksena COVID-19 pandemian aiheuttamiin vaikeuksiin eri puolilla maailmaa ihmisiä kutsutaan liittymään vuokralakkoihin. Asumiskustannukset ovat monilla alueilla olleet kestämättömällä tasolla jo ennen kuin pandemia teki tilanteesta täysin sietämättömän.
\n\nMutta miten voimme ryhtyä vuokralakkoon taloutta itseään vastaan? Kun ajattelemme vuokralakkoja, mieleen tulee usein malli, jossa vuokralakko kohdistuu johonkin tiettyyn vuokranantajaan joillakin tietyillä vaatimuksilla. Itse asiassa, kuten seuraava teksti osoittaa, vuokralakkoja on käytetty taktisesti menestyksekkäästi paljon laajemmassakin mittaluokassa. Kriisitilanteessa, jossa suuret ihmismäärät eivät pysty maksamaan laskujaan riippumatta siitä, haluavatko he sitä vai eivät, tärkeintä on rakentaa laajapohjaista järjestäytymistä, jotta voidaan puolustaa jokaikistä, joka ei kykene maksamaan vuokraansa. Tulevien kuukausien aikana on rakennettava voimaa, jolla voidaan vastustaa jokaista vuokranantajaa, joka yrittää haastaa vuokralaisiaan oikeuteen tai häätää heitä.
\n\nSeuraava teksti on hieman muokattu versio Editorial Segadoresin ja Col·lectiu Bauman julkaisemasta espanjankielisestä tekstistä, joka julkaistiin maaliskuussa 2020 Kataloniassa. Kirjoittajat arvioivat eri vuokralakkoja sadan vuoden ajalta ja pyrkivät määrittämään tekijöitä, jotka ovat johtaneet menestykseen tai tappioon, jotta voitaisiin ymmärtää onko nyt aika kypsä kansainväliselle vuokralakolle. Kirjoitus on käännetty suomeksi englanninkieliseltä Crimethinc-sivustolta.
\n\n\n\n\n“Se, että aiemmin täysin järjestäytymättömät ihmiset ovat yhtäkkiä kiinnostuneita vuokralakoista, ei ole osoitus spontanismista, ultravasemmistolaisuudesta tai jostain moraalisesta väärinymmärryksestä, jonka takia nämä ihmiset eivät kuuluneet aiempiin ortodoksisiin järjestöihin. Se osoittaa ennemminkin, että muuttuneet materiaaliset olosuhteet ovat nostaneet vuokralakon esiin varteen otettavana strategiana, jossa selviytyminen yhdistyy kasvaneeseen voimaan. Uudet olosuhteet tarkoittavat uusia järjestäytymisen muotoja, eikä suinkaan itsepintaista pitäytymistä kiinni totunnaisessa.”\n -Joshua Clover
\n
\n\n\n“Mutta en mitenkään voi häätää heitä kaikkia kerralla!”\n – Vuokranantaja, joka kyseli neuvoja internetfoorumilla sen jälkeen kun “hänen” talonsa kaikki 32 vuokralaista ilmoittivat ryhtyvänsä vuokralakkoon maaliskuun 25. päivänä 2020 Houstonissa, Yhdysvalloissa.
\n
![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/29/1.jpg\")
Station 40, sanfranciscolainen asumisyhteisö, aloitti vuokralakon jo maaliskuun 2020 lopulla.
\nElämme omituisia aikoja. Kevään mukana saapuivat hälyttävän nopeasti etenevän tappavan viruksen synnyttämä pandemia ja valtioiden totalitaariset reaktiot, jotka asettavat meidät uuteen tilanteeseen. Samaan aikaan kun poliisi nauttii uudesta vallastaan, monet ihmiset ovat menettäneet työnsä ja vielä useammat miettivät, miten he selviäisivät kuukauden loppuun asti. Tässä yhteydessä esiin on noussut kutsuja ja ehdotuksia vuokralakkojen aloittamisesta. Me Editorial Segadoresissa ja Col·lectiu Baumassa tutkimme tätä lakon muotoa, kävimme läpi kuuluisimpia historiallisia esimerkkejä ja hahmottelimme miltä vuokralakko voisi näyttää koronan aikakaudella. Toivomme, että näistä pohdinnoista on hyötyä kaikille, jotka ovat kiinnostuneet strategisoimisesta ja toimimisesta. Kriittinen ajattelu ja suora toiminta on vastauksemme fyysiseen eristykseen.
\n\nVuokralakko tarkoittaa sitä, että ryhmä vuokralaisia päättää yhdessä lopettaa vuokriensa maksamisen. Heillä saattaa olla sama vuokranantaja, tai he elävät samalla asuinalueella. Vuokralakko voi olla osa laajempaa kampanjaa tai kamppailua, mutta se voi yhtä hyvin olla myös ensisijainen kamppailun muoto gentrifikaatiota, sietämättömiä elinkustannuksia, köyhyyttä tai kapitalismia itseään vastaan. Onnistuakseen vuokralakko vaatii taakseen seuraavat kolme elementtiä:
\n\nJaettu tyytymättömyys. Vaikka naapureilla ei olisi selkeitä kollektiivisia vaatimuksia, on välttämätöntä, että he näkevät ja kokevat tilanteen enemmän tai vähemmän samalla tavalla: että tilanne on hävytön ja sietämätön, että heillä on riski menettää asuntonsa, ja että institutionaalisiin kanaviin ei voi luottaa saadakseen oikeutta.
\nTavoitettavuus. Kuten näemme myöhemmin, suurin osa vuokralakoista alkaa pienen porukan aloitteesta ja kasvaa siitä eteenpäin. Siihen tarvitaan keinoja levittää kutsua, kommunikoida tyytymättömyyden aiheita, ja pyytää tukea ja solidaaarisuutta. Monissa tapauksissa onnistumiseen riittää, että yksi kolmasosa kiinteistön vuokralaisista yhtyy lakkoon, mutta jo sitä varten tarvitaan kykyä tavoittaa ihmisiä ja luoda uskottava uhkakuva lakon laajenemisesta.
\nTuki. Lakkoon menevät tarvitsevat tukea. He tarvitsevat tukea oikeudenkäynteihin; majoitustukea, jos he menettävät asuntonsa; fyysistä tukea taisteluun häätöjä vastaan; sekä strategista tukea kamppailuun repressiota vastaan laajemmassa mittaluokassa. Monissa tapauksissa, ja varsinkin suuremmissa lakoissa, vuokralakkoon ryhtyneet ovat saaneet kaiken tarvittavan tuen omista riveistään tukemalla toinen toisiaan ja luomalla selviytymisen edellyttämia rakenteita. Muissa tapauksissa lakkoilijat ovat kääntyneet muiden organisaatioiden puoleen saadakseen tukea. Aloite vuokralakkoon ryhtymisestä tulee kuitenkin aina vuokralaisilta, jotka ovat riittävän rohkeita aloittaakseen kamppailun.
\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/29/8.jpg\")
\nNyt perehdymme hieman siihen, kuinka nämä kolme vaatimusta on saatu täytettyä suuremmissa vuokralakoissa historian aikana.
\n\nVuonna 1901 vuokralakko puhkesi Roscommonin kunnan suuren maanomistajan, Baron De Freynen, maatiloilla. Sitä edeltäneiden vuosikymmenten aikana alueen vuokralaiset olivat kasvattaneet järjestäytynyttä voimaansa suuria maanomistajia vastaan kamppaillessaan Englannin kolonialismia ja Suuren nälänhädän vaikutuksia vastaan. Nämä liikkeet eivät vakiintuneet Roscommonissa, mutta kunnan asukkaat varmasti tunsivat liikkeen taktiikat ja olivat myös osallistuneet joihinkin puolilaittomiin vastarinnan muotoihin, jotka ovat aina olleet osa maaseudun elämää (joukkokokoontumiset, häätöjen fyysiset vastustamiset, sabotaasi, tuhopoltot).
\n\nNoihin aikoihin maaseudun väestö oli järjestäytynyt United Irish League (UIL) -nimiseen patrioottiseen järjestöön, joka keskittyi erityisesti maanviljely- ja talouskysymyksiin. Kun asukkaat aloittivat autonomisen lakkonsa, he solmivat nopeasti suhteita paikallisen UIL-osaston kanssa. Toisaalta jotkut muut järjestöt puolestaan ottivat lakkolaisiin yhteyttä tarjotakseen heille tukeaan. Samaan aikaan UIL:n johto pyrki houkuttelemaan osaa omistavasta luokasta riveihinsä ja siksi sen suhde vuokralakkoon vaihteli: välillä se osoitti tukea, ja välillä pyrki esittämään lakon paikallisena riippumattomana lakkona, joka ei vastustaisi maanvuokraa ja omistusoikeutta sinänsä.
\n\nLakon välittömiä syitä olivat rankkasateet, jotka tuhosivat suuren osan sadosta ja nostivat ruoan hintaa; De Freynen kieltäytyminen alentaa vuokria; velan kasautuminen ja useiden perheiden häädöt; sekä pitkään jatkuneet maanomistukseen liittyvät epäoikeudenmukaisuudet. Noina aikoina epäokeudenmukaisuudet kärjistyivät, kun joillekin naapurialueiden asukkaille myönnettiin oikeus ostaa itselleen maata, mutta De Freynen vuokralaiset pakotettiin elämään lähes maaorjuudessa.
\n\nLakko alkoi lopulta marraskuussa 1901. Alkuun monet De Freynen vuokralaiset järjestäytyivät epämuodollisesti ja maan alla, koska UIL ei tehnyt aloitetta vaikka tukikin vuokralaisia. Lakko laajeni muille alueille ja kesti lopulta yli vuoden. Yli 90 % De Freynen vuokralaisista osallistui lakkoon. He vastustivat häätöjä rakentamalla barrikadeja, heittelemällä poliiseja kivillä ja rakentamalla uusia laittomia asumuksia.
\n\nRoscommin vuokralakko aiheutti valtakunnallisen skandaalin. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1903, Englannin parlamentin oli pakko säätää mittava maareformi, jolla vuokratilallisuus lopetettiin.
\n\nVuoden 1907 elokuussa Buenos Airesin kunnanhallitus ilmoitti veronkorotuksistaan seuraavalle vuodelle. Välittömästi sen vanavedessä vuokranantajat alkoivat hilata vuokria ylöspäin. Köyhien naapurustojen elinolosuhteet olivat jo ennestään sietämättömät, ja Argentiinan alueen työläisten federaatio (FORA) oli vain vuotta aiemmin kampanjoinut vuokranalennusten puolesta.
\n\nSyyskuun 13. päivänä 137 asunnon naiset aloittivat spontaanin lakon yhdessä korttelissa. He ajoivat tiehensä lakimiehet, viranomaiset, tuomarit ja poliisit, jotka yrittivät häätää vuokralaisia. Kuukauden loppuun mennessä jo yli 100 000 vuokralaista oli liittynyt komiteoihin järjestäytyneiden naisten johtamaan lakkoon, jota myös FORA tuki omilla rakenteillaan ja mobilisaatioillaan. Heidän vaatimuksensa oli 30% vuokranalennus, ja he kamppailivat poliisia vastaan heittelemällä esineitä ja taistelemalla kaduilla, kun nämä ilmaantuivat häätämään vuokralaisia.
\n\nLakko laajeni myös muihin kaupunkeihin, mukaan lukien Rosarioon ja Baía Blancaan, ja sai huomattavaa tukea ammattiyhdistyksiltä sekä anarkistisilta ja sosialistisilta järjestöiltä, ennen kaikkea FORA:lta. Poliisiväkivalta oli rajua, ja he jopa murhasivat yhden nuoren anarkistin. Vaikka lakkolaiset onnistuivat estämään monia häätöjä, lopulta he eivät päässeet tavoitteeseensa vuokrien alentamisesta. Kamppailun voima ehtyi kolmen kuukauden kiivaiden taisteluiden ja monien keskeisten militanttien (kuten Virginia Boltenin) maastakarkotusten jälkeen.
\n\n\n\nNew Yorkissa vuokrat nousivat yhdellä kolmanneksella vuosien 1905 ja 1907 välillä. Kaupunki kasvoi silmissä, kun köyhät siirtolaiset pakkautuivat työskentelemään kaupungin tehtaisiin, rakennustyömaille ja satamiin. Samaan aikaan myös anarkistinen ja sosialistinen liikehdintä voimistui. Vuoden 1907 syksyllä vuokranantajat ilmoittivat jälleen uudesta korotuksesta vuokriin. Sen seurauksensa 20-vuotias juutalaistaustainen sosialisti ja työläinen Pauline Newman teki aloitteen vuokralakosta ja vakuutti 400 muuta nuorta naistyöläistä liittymään kutsuun. Jo joulukuun loppuun mennessä he olivat saaneet tuhansia perheitä mukaan, ja vuodenvaihteessa 10 000 perhettä lopetti vuokranmaksun vaatien 18-20% alennusta vuokriin. Muutamassa viikossa noin 2000 perheen vuokria alennettiin. Tästä vuokralakosta alkoi muutamien vuosien naapurustokamppailu, joka johti lopulta vuokrasääntelyn käyttöönottoon.
\n\n\n\nVuotta 1915 edeltäneinä vuosina skotlantilainen Glasgow’n kaupunki kasvoi nopeasti sodan aikaisen teollistumisen ja maaseutuväestön muuttoliikkeen myötä. Omistavat luokat tietysti keinottelivat asuntokaupoilla nostaakseen vuokria. He pitivät 11 prosenttia asunnoista tyhjillään eivätkä rahoittaneet uutta rakennustuotantoa samaan aikaan kun työläiset pakkautuivat jatkuvasti ahtaampiiin ja huonompikuntoisiin asuntoihin. Ammattiliitot, Scottish Housing Council ja muut järjestöt käyttivät vuosia ajaakseen läpi vuokra-asumiseen liittyviä lakireformeja. He saivatkin muutaman muutoksen läpi, mutta yleisesti ottaen olosuhteet huononivat jatkuvasti. Sen lisäksi ruoan hinnat nousivat Ensimmäisen maailmansodan takia, ja monet miehet olivat ulkomailla. Omistavat luokat laskeskelivat, että köyhien perheiden riistäminen olisi helpompaa nyt kun miehet ovat ulkomailla. Esimerkiksi häädöt lisääntyivät vuoden 1913 elo-syyskuun 484 häädöstä 6441 häätöön vuoden 1915 ensimmäisellä neljänneksellä.
\n\nOmistava luokka näki Glasgow’n köyhälistön kärsimyksessä ja riistossa hyvän mahdollisuuden itselleen. Helmikuussa 1915 vuokranantajat ilmoittivat 25 prosentin korotuksesta kaikkiin vuokriin. Jo helmikuun 16. päivänä kaikki Govanin naapuruston köyhät naiset kokoontuivat yleiskokoukseen. Kokoukseen osallistui muun muassa aktiiveja Glasgowin naisten asumisyhdistyksestä (GWHA), joka oli perustettu aiempana vuotena muttei ollut vielä kunnolla päässyt jaloilleen. Kokouksen päätteeksi perustettiin Govanin naisten asumisyhdistys, joka liittyi GWHA:n. He myös päättivät olla maksamatta korotuksia ja jatkaa aiemman vuokratason mukaan, ja pian koko naapurusto liittyi tähän aloitteeseen.
\n\nGWHA järjesti vappuna suurmielenosoituksen, johon osallistui yli 20 000 ihmistä. Viimein kesäkuussa Govanin naiset voittivat kamppailun, ja vuokrankorotus peruttiin. Siitä alkoi varsinainen kamppailu. Lokakuussa yli 30 000 ihmistä osallistui koko kaupungin kattavaan vuokralakkoon. Heidät opittiin tuntemaan “Rouva Barbourin armeijana” govanilaisen työläisnaisen Mary Barbourin mukaan. Lakon ylläpitämiseksi ja laajentamiseksi he organisoivat lukuisia mielenosoituksia ja protesteja, puolustivat asukkaita häätöjä vastaan ja taistelivat poliisia vastaan kaduilla. Ammattiliitot uhkasivat ryhtyä lakkoon ammustehtailla ja vuoden loppuun mennessä he saavuttivat vuokrien jäädytyksen sotaa edeltäneelle tasolle, kaikkien rangaistustoimenpiteiden lopettamisen lakkoilijoita vastaan sekä Ison-Britannian ensimmäiset vuokria sääntelevät lait, mikä oli tärkeä askel kohti kunnallista asumista, joka esiteltiin pian sen jälkeen.
\n\nJo varhaisessa vaiheessa liike voitti puolelleen vasemmistolaisten puolueiden ja muiden asumiseen liittyvien organisaatioiden, kuten Sosialistipuolueeseen kytkeytyneen Skotlannin asumisyhdistysten federaation, tuen puolelleen. Mutta on tärkeää huomata, että naiset kehittivät autonomisia rakenteita sen sijaan, että olisivat liittyneet jo olemassa olleisiin. Jotkut, kuten GWHA:n ensimmäinen puheenjohtaja Mary Burns Laird, olivat myös puolueiden aktiiveja, kun taas toiset, kuten rouva Barbour, eivät liittyneet yhteenkään puolueeseen vaan hahmottelivat omaan polkuaan kamppailulle. Joka tapauksessa, GWHA:n aktiivisuus erosi huomattavasti perinteisestä vasemmistopolitiikasta: sen kokoukset järjestettiin keittiöissä, pesutuvissa ja kaduilla. Kirjainyhdistelmän voima perustui pääosin näiden naisten arkipäiväisissä töissään luomiin solidaarisuusverkostoihin.
\n\nBrenda Grant, “A Woman’s Fight: The Glasgow Rent Strike 1915,” 2018
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/29/4.jpg\")
\n Vuonna 1931 Barcelona oli juuri kamppaillut tiensä ulos diktatuurista. Ihmiset odottivat malttamattomina demokratian lupaamia parannuksia… ja saivatkin odottaa. Barcelonasta oli tullut Euroopan kallein kaupunki, jossa vuokrat söivät tyypillisesti 30-40 prosenttia palkasta. Olosuhteet olivat hirvittävät: monet, jotka eivät pystyneet kustantamaan vuokraa, asettuivat “Casa de Dormireihin” eli huoneisiin, joissa saattoi levätä tehdasvuorojen välissä. Usein näissä huoneissa ei ollut edes sänkyjä, vaan ainoastaan naruja, joissa työläiset saattoivat lepuuttaa käsiään.
\n\nVuokralakko alkoi huhtikuussa ja vaati 40 prosentin leikkausta vuokriin. Se jatkui joulukuuhun asti, ja keräsi taakseen 45 000 – 100 000 työläistä eri puolilta kaupunkia. CNT-ammattijärjestön rakennustyöläisten liiton perustama Taloudellisen puolustuksen komitea (Comité de Defensa Económica, CDE) oli avainroolissa lakon koordinaatiossa ja laajentamisessa.
\n\nKuten monia muitakin lakkoja, myös tätä lakkoa kuvaa vahva solidaarisuus, joka yhdisti naapureita rakentamaan barrikadeja ja vastustamaan häätöjä. Kun siinä onnistuttiin, kaduilla juhlittiin yhdessä. Jos epäonnistuttiin, asukkaat murtautuivat takaisin häädettyyn taloon ja juhlivat sisällä. Samat työläiset, jotka päivällä sulkivat veden ja sähköt, palasivat illalla laittamaan ne uudestaan päälle. He toimivat tietysti CNT:ssä. Joskus poliisit heittivät huonekaluja ikkunoista ulos tai tuhosivat niitä muuten, kun kyllästyivät palaamaan jatkuvasti uudelleen vallattuihin asuntoihin. Lakkoilijat järjestivät myös escrache-nimellä nykyään tunnettuja protesteja vuokranantajien kotien edustoilla.
\n\nOn selvää, ettei lakko syntynyt tyhjästä: sen pohjana toimivat pitkät yhteisöllisen autonomian perinteet sekä naapurustoihin ja sukulaisuuteen perustuneet suhteiden verkostot. Liike perustui voimakkaasti myös CNT:n radikaaliin kulttuuriin, jota se juurrutti naapurustoihin Ensimmäisestä maailmansodasta lähtien.
\n\n\n\n\n“CDE:n aktiivi Santiago Bilbao piti vuokralakkoa merkittävänä taloudellisen keskinäisavun muotona, jonka avulla riistetyt pystyivät heikentämään markkinoiden valtaa ja hallitsemaan omaa elämäänsä. CDE:n ohje työläisille oli: “Syökää hyvin ja jättäkää vuokra maksamatta, jos rahat eivät riitä siihen!” CDE vaati myös, että työttömät vapautettaisiin vuokran maksusta. Vaikka vuokralakkoliike rakentui CDE:n yleiskokousten ympärille, sen todellinen voima syntyi kaduilla, jotka olivat liikkeelle tärkeämpiä kuin yksikään organisaatio.”
\n\n \n
\n\n\n“Vuokralakko syntyi Barcelonan naapurustoissa, joissa kalastajien ja Maquinista Terrestre y Marítiman metallityöläisten luokkatietoisuus kehittyi. Ei ole yllättävää, että tyytymättömyys kypsyi nimenomaan kalastajien asuttamassa naapurustossa Välimeren rannalla, jossa asuntoja kutsutaan edelleen tulitikkurasioiksi. Näissä 15 tai 20 neliömetrin asunnoissa asui kokonaisia perheitä ja joskus myös satunnaisia ihmisiä, kuten juuri maaseudulta muuttaneita sukulaisia. Toisaalta, juuri CNT:n metallityöläisten liitto mobilisoi työiläisperheiden tyytymättömyyden, joka laajeni askel askeleelta jokaiseen naapurustoon. Ja jokaisella alueella lakolla oli omat ominaispiirteensä ja metodinsa.”
\n\n-Aisa Pàmpols, Manel, (2014) “La huelga de alquileres y el comité de defensa económica,” Barcelona, abril-diciembre de 1931. Sindicato de la Construcción de la CNT. Barcelona: El Lokal.
\n
Lakko murrettiin lopulta kuvernööri Oriol Anguere de Sojon ja Kiinteistönomistajien yhdistyksen puheenjohtajan Joan Pich I Sonin johtamalla armottomalla repressiolla, joka kukisti myös lokakuun 1934 kapinan. Uusi tasavaltalainen demokratia ei eronnut paljonkaan vanhasta diktatuurista, kun se toi esiin koko arsenaalinsa: poliisi, Guardia Civil -miliisit, sekä uudet puolisotilaalliset Guardia de Asalto -joukot. Lisäksi asetettiin ”Tasavallan puolustuslaki”, jonka nojalla tukahduttamistoimet laillistettiin. Aktiiveja vangittiin ja CDE juistettiin laittomaksi järjestöksi. Kaikesta tästä huolimatta jatkuvat protestit pitivät yllä vallankumouksen liekkiä, joka leimahti muutamia vuosia myöhemmin.
\n\nSuuri osa lakon alkuperäisestä dokumentaatiosta tuhottiin Espanjan sisällissodan aikana, mahdollisesti siksi että vuokralakon pelättiin inspiroivan uutta vastarintaa. Sen takia suuri osa lakkoa johtaneiden naisten äänistä on hautautunut historiaan. Usein historiankirjoituksessa muodollisille järjestöille annetaan enemmän painoarvoa kuin epävirallisille järjestäytymisen tiloille, vaikka tässä lakossa CNT:n rooli olikin epäilemättä keskeinen. Kuitenkin se, että lakon taktiikat vaihtelivat naapurustosta toiseen, osoittaa, ettei lakkoa johdettu keskusjohtoisesti vaan se riippui ennen kaikkea osallistujien aloitteellisuudesta.
\n\nAisa Pàmpols, Manel, (2014) “La huelga de alquileres y el comité de defensa económica,” Barcelona, abril-diciembre de 1931. Sindicato de la Construcción de la CNT. Barcelona: El Lokal.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/29/6.jpg\")
\n Lontoon St. Pancrasin naapurusto oli pääosin työväenluokkainen asuinalue, jossa noin 8000 ihmistä asui julkisesti tuetuissa asunnoissa. Vuonna 1958 alueen hallinto päätti nostaa julkisten asuntojen vuokria. Seuraavassa heinäkuussa vuokria nostettiin jälleen Konservatiivipuolueen voitettua aluevaalit. Vuokria nostettiin jopa 100-200% samaan aikaan kun asumisyhdistykset, joihin aiemmin asukkaiden oli pakko kuulua, häädettiin.
\n\nVuoteen 1959 mennessä naapurustojärjestäytyminen oli vähäistä, mutta elokuussa yhden alueen naapuruston asukkaat perustivat vuokralaisliiton. Elokuun loppuun mennessä tuollaisia liittoja oli jo 25, ja niiden koordinointiin perustettiin United Tenants Association, jonka keskuskomiteaan kunkin alaliiton edustajat kuuluivat. UTA:n sihteeri Don Cook oli jo aiemmin toiminut sihteerinä yhdessä harvoista ennen vuotta 1959 olemassa olleista vuokralaisliitoista.
\n\nAlusta lähtien suurin osa rivijäsenistä kannatti suoraa toimintaa ja vuokralakkoja, mutta Työväenpuolue halusi käyttää vuokralaisten tyytymättömyyttä konservatiivien voittamiseen ja alueen hallinnoimiseen, ja jarrutteli toimintaa.
\n\nSyyskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1959 alueella järjestettiin iso marssi ja yleiskokous, jotka keräsivät 4000 osallistujaa. Tuossa kokouksessa tehtiin useita tärkeitä päätöksiä: osallistujat kieltäytyivät täyttämästä lomakkeita, joiden perusteella jokaisen perheen vuokrankorotukset laskettaisiin, kutsuivat asukkaita pysymään yhtenäisinä ja puolustamaan jokaista perhettä häätöjä vastaan, ja vaativat solidaarisuutta ammattiliitoilta. Seuraavien kuukausien aikana vuokralaiset jatkoivat mielenosoituksiaan ja muodostivat ammattiliittojen tuella komiteoita jokaiseen kortteliin. Näiden komiteoiden delegaatit tapasivat joka viikko kokouksissa, joihin saattoi osallistua jopa 200 delegaattia. He julkaisivat kolmea viikoittaista uutiskirjettä, joissa liikkeen johto levitti tietoa lakkolaisille. Vuoden loppuun mennessä UTA:n liittyi 35 vuokralaisyhdistystä.
\n\nNaiset protestoivat öisin alueen valtuutettujen asuntojen edustoilla. Jokainen valtuutettu joutui protestin kohteeksi ainakin kerran tai pari viikossa, ja he menettivät huomattavan määrän yöuniaan. Yksi harvoista osallistujien kirjoittamista lakkokronikoista (erään Dave Burnin kirjoittama) tunnustaa, että “naiset toimivat liikkeen selkärankana ollen aktiivisia joka päivä ja tukien toinen toistaan.” Siitä huolimatta Burnin kertomus keskittyy muodollisiin ja usein miesten dominoimiin organisaatioihin.
\n\nVarsinainen vuokralakko alkoi lopulta tammikuun 4. päivänä vuonna 1960. Alkuun jopa 80% julkisten asuntojen vuokralaisista kieltäytyi maksamasta korotuksia ja jatkoi maksamalla aiempaa vuokraa. Useiden uhkausten ja häätöprosessien jälkeen osallistumisprosentti laski noin 25 prosenttiin, eli noin 2000 vuokralaiseen. Helmikuussa Työväenpuolue kehotti UTA:a lopettamaan vuokralakon, jotta puolue voisi neuvotella konservatiivien kanssa. UTA kieltäytyi kehotuksesta: ilman lakkoa he olisivat täysin vailla puolustusta, ja monet perheet olivat jo nyt häätöprosessien alla.
\n\nKohdentaakseen voimiaan UTA järjesti vuokrien maksamisen kollektiivisesti, jottei heidän tarvitsisi kamppailla niin monia häätöjä vastaan yhtä aikaa. Ensimmäiset tuomiot annettiin, ja ensimmäiset kolme häätöä ajoitettiin elokuulle. Vuokralaiset alkoivat organisoida itsepuolustustaan päättäväisinä ettei yhtäkään perhettä häädettäisi. Heinäkuussa UTA:n johto tapasi alueen valtuutettuja, mutta neuvottelut kariutuivat nopeasti, sillä konservatiivit eivät ottaneet vuokralaisten ongelmia kuuleviin korviinsa. Siitä eteenpäin UTA aloitti täysimittaisen vuokralakon, ja elokuun puoliväliin mennessä häätöilmoituksia oli kerääntynyt jo 250.
\n\nElokuun puoliväliin mennessä häätöilmoitusten määrä oli noussut jo yli viiteen sataan. Kuun loppuun mennessä alueelle oli pystytetty massiivisia barrikadeja ja vuokralaiset olivat organisoineet vahtien ja hälytysten järjestelmän, jolla koko naapurusto saataisiin mobilisoitua puolustamaan häätöjen kohteeksi joutuneita perheitä. Sekä Työväenpuolue että Kommunistinen puolue pelkäsivät kiristyvää jännitettä ja kutsuivat UTA:a lopettamaan lakon, mutta tässä vaiheessa oli jo liian myöhäistä.
\n\nElokuun 22. päivänä 800 poliisia hyökkäsi naapurustoon, mikä johti kahden tunnin katutaisteluun, jossa yksi poliisi loukkaantui vakavasti. Poliisit onnistuivat häätämään kaksi asuntoa, mutta eräässä korttelissa taistelut jatkuivat puolille päivin. Noin 300 työläistä tuli auttamaan lakon puolustamisessa, mutta ammattiliitot eivät tarjonneet apuaan. Iltapäivällä noin tuhat poliisia hyökkäsi 14 000 ihmisen mielenosoituksen kimppuun, ja katutaistelut kiihtyivät jälleen. Alueen valtuuston johtaja vihjaili, että hän olisi valmis neuvottelemaan UTA:n edustajien kanssa. Seuraavana päivänä sisäministeriö kielsi kaikki mielenosoitukset ja kokoontumiset.
\n\nMellakoiden aiheuttaman skandaalin myötä Työväenpuolue hylkäsi vuokralaiset ja alkoi kampanjoida “agitaattoreita” ja “radikaaleja” vastaan. He syyttivät mellakoista ulkopuolisia provokaattoreita ja vaativat, että konflikti olisi ratkaistava dialogin avulla, vaikka koko vuoden ajan alueen konservatiivit olivat lähes kategorisesti kieltäytyneet keskusteluista. Samaan aikaan UTA:n neuvottelujen seurauksena konservatiivit hyväksyivät pienen vuokran alennuksen.
\n\nKohdatessaan päivittäisiä häätöilmoituksia sekä hyökkäyksiä niin oikealta kuin vasemmaltakin UTA päätti vaihtaa strategiaansa. He maksoivat vuokranerotuksen niille naapureille, jotka olivat suurimman häätöriskin alla, ja päättivät auttaa Työväenpuoluetta saamaan alueen valtuuston takaisin haltuunsa konservatiiveilta. Toukokuussa 1961 Työväenpuolue voitti aluevaalit ja sai valtuustoon 51 edustajaa konservatiivien 19 vastaan. Useat UTA:n delegaatit olivat liittyneet puolueeseen ja kampanjoineet vuokrareformiin liittyvillä teemoilla.
\n\nVuokralaiset odottivat julkisesti tuetun asumisen reformia… ja odottivat… ja odottivat. Kaksi erotettua vuokralaista löysi lopulta uudet kodit, mutta joidenkin kuukausien jälkeen Työväenpuolueen valtuutetut ilmoittivat, ettei vuokrareformi ole mahdollinen. Lakko oli epäonnistunut.
\n\n\n\nItaliassa 1960- ja 1970-lukuja luonnehtivat työn ja asumisen prekarisoituminen sekä ihmisten unelmat maailmasta ilman riistoa ja uskallus taistella sen puolesta. Vuonna 1974 teollisuuden ja rahoitusalan kaikista kauaskatseisimmat teknokraatit luottivat Kommunistisen puolueen neutraaliuteen ja esittelivät “Carli-suunnitelman”. Tämän suunnitelman tarkoitus oli syventää työn riistoa ja leikata julkista kulutusta.
\n\nSamaan aikaan Italian autonominen työväenliike oli innostanut itseorganisoitunutta liikehdintää myös naapurustoissa, jotka olivat järjestäytyneet naapurustokomiteoihin naisten johdolla. Käytännön asioihin ja selviytymiseen keskittyneet naapurustokomiteat järjestivät “itsealennuksia” (autoriduzione), joissa asukkaat päättivät itse laskea palveluiden hintoja maksamalla esimerkiksi vain 50 prosenttia virallisesta vesi- tai sähkölaskusta.
\n\nTorinossa liike sai tuulta purjeisiinsa kesällä 1974. Kun julkisen liikenteen hintoja päätettiin nostaa, siihen vastattiin välittömästi. Protesteihin osallistuneet blokkasivat busseja, jakoivat pamfletteja ja lähettivät delegaatteja kaupunkiin. Militanteimmat liitot alkoivat organisoida massavastarintaa: ne printtasivat matkalippuja itse, ja vapaaehtoiset möivät niitä linja-autoissa aiempaan halpaan hintaan. Kollektiivisella voimalla yritykset pakotettiin hyväksymään tilanne.
\n\nMyös sähkölaskujen itsealennukset levisivät nopeasti. Ne järjestettiin yleensä kahdessa vaiheessa: ensin kerättiin tehtaiden edustoilla ja naapurustoissa allekirjoituksia, joilla ihmiset sitoutuivat itsealennukseen. Seuraavaksi höydynnetiin julkisten alojen liittojen vuotamia tietoja ja järjestettiin vahteja ja blokkauksia postitoimistoilla niinä päivinä, jolloin maksut lähetettiin. Vahdit jakoivat lentolehtisiä, joissa ohjeistettiin miten osallistua itsealennukseen. Muutaman viikon kuluessa noin 150 000 perhettä Torinon ja Piedmontin alueella oli liittynyt sähkön itsealennukseen.
\n\nItsealennukset olivat voimakkaimpia Torinossa, sillä paikalliset liitot olivat autonomisia Kommunistisen puolueen kontrolloimista valtakunnallisista komiteoista, jotka blokkasivat kaiken suoran toiminnan nousevia hintoja vastaan. Niinpä Torinossa ammattiliitot pystyivät tuomaan voimansa naapurustokomiteoiden aloitteiden taakse, kun taas muualla, kuten Milanossa, liitot eivät tukeneet itsealennuksia tai, kuten Napolissa, vahvoja liittoja ei ollut alunperinkään. Joissakin kaupungeissa, kuten Palermossa, opiskelijat ja nuoret mahdollistivat itsealennukset laittomalla toiminnalla.
\n\nAutonominen liike laajensi itsealennuksia koskemaan myös vuokraa, ja tähtäsivät siihen, ettei vuokra ylittäisi 10 prosenttia perheen palkasta. Itsealennusten ympärille kehitettiin laaja taktiikoiden kirjo aina pienten ryhmien aktioista radikaalien liittojen tukemiin naapurustokomiteoiden aloitteisiin. Jo 1970-luvun ensimmäisen puoliskon aikana itsealennusten yhteydessä vallattiin yli 20 000 kotia ja ne vapautettiin kokonaan vuokran kaupallisesta logiikasta. Vuokralakkoja järjestettiin myös Roomassa, Milanossa ja Torinossa.
\n\nFeministinen liike oli keskeisessä osassa näissä kamppailuissa. Tässä kontekstissa naiset kehittivät myös teoriaa kolminkertaisesta sorrosta (pomojen, aviomiesten ja valtion sorrosta) ja uusintavasta työstä, joka on keskeinen myös nykypäivän kamppailuissa.
\n\nMapping the Terrain of Struggle: Autonomous Movements in 1970s Italy
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/29/5.jpg\")
\n Soweto on tiheästi asuttu kaupunkialue Johannesburgissa. Siellä asui 2,5 miljoonaa ihmistä 1980-luvulla, ja Aparhteidin loppuaikoina alueen asukkaat kokivat syvää köyhyyttä ja yhteiskunnallista syrjintää. Tästä johtuen jo vuonna 1976 syttyi Soweton kapina, sarja voimakkaita protesteja ja lakkoja, joissa kuoli kymmeniä ihmisiä ja jotka päättyivät ainoastaan poliisin tukahduttamistoimiin. Alueen aineelliset elinolosuhteet alkoivat parantua, mutta ainoastaan asukkaiden jatkuvan taistelun ansiosta.
\n\nTalot olivat pääosin huonokuntoisia, epähygieenisiä ja epäjärjestyksessä. Vuokrat ja muut kustannukset söivät tyypillisesti yhden kolmasosan työssäkäyvien asukkaiden palkasta, minkä lisäksi työttömyys kasvoi nopeasti. Kesäkuun 1. päivänä vuonna 1986 tuhannet Soweton asukkaat lakkasivat maksamasta vuokraa ja maksuja Soweton valtuustolle, kun sana kiiri valtuuston aikeista nostaa vuokria. Valtuusto yritti murtaa lakon häädöillä, mutta naapurit taistelivat vastaan voimakkaasti. Elokuussa poliisi avasi tulen väkijoukkoon, joka yritti estää häätöä, ja murhasi yli 20 ihmistä. Asukkaiden viha vain yltyi ja viranomaisten oli pakko lopettaa häädöt.
\n\nVuoden 1988 alussa viranomaiset julistivat kansallisen hätätilan tukahduttaakseen ympäri maata leviävän mustien vastarinnan. Ainoa merkittävä selkeä kamppailu, jota he eivät onnistuneet tukahduttamaan, oli Soweton vuokralakko. Vuoden keskivaiheilla lakot jatkuivat edelleen, ja viranomaiset katkaisivat sähköt melkein koko alueelta painostaakseen asukkaita luovuttamaan.
\n\nMedia väitti, ettei lakko ole realistinen ja se pysyy yllä ainoastaan nuorten militanttien väkivallalla. Todellisuus oli kuitenkin täysin päinvastainen: huolimatta 30 kuukauden poikkeustilasta, jonka turvin suurin osa aparhteidin vastaisen liikkeen vastarinnasta tukahdutettiin, valtaosa Soweton asukkaista tuki edelleen vuokralakkoa. Lopulta viranomaiset myönsivät menettäneensä kontrollinsa täysin. Joulukuussa 1989 he peruivat kaikki erääntyneet vuokrat (ja menettivät siten 100 miljoonaa dollaria), lopettivat häädöt lopullisesti, jäädyttivät kaikki vuokrat, jotka odottivat neuvottelua asukkaiden kanssa, ja ainakin 50 000 tapauksessa luovuttivat asuntojen omistusoikeuden suoraan niiden asukkaille.
\n\nJo ennen näitä lakkoja apartheiden vastainen liike oli käyttänyt vuokralakkoja vastarinnan muotona valkoista hallitusta vastaan, joten koko musta väestö tiesi miten toimia. Tämän liikkeen mobilisaatiot ja järjestöt olivat syventäneet ihmisten käytännöllistä solidaarisuutta. Ensimmäinen suuri vuokralakko alkoi vuonna 1984 Lekoassa, Vaalin maakunnassa, kun asukkaat vastasivat lakolla vuokrankorotuksiin. Vaalin Kansalaisjärjestö osallistui aktiivisesti lakkoon, ja ehkä juuri täältä vuokralakko siirtyi ANC:n ja muiden organisaatioiden taktiikkavalikoimaan.
\n\nSamaan tapaan myös Soweton vuokralakko syntyi naapurustossa reaktiona elinolosuhteisiin ja selviytymisen ehtoihin. Se on klassinen esimerkki siitä, kuinka epämuodolliset naapurustoverkostot ovat avainasemassa vuokralakkojen järjestämisessä, ja siitä, kuinka muodolliset rakenteet syntyvät tarpeiden mukaan lakon jatkuessa. Lisäksi, myös Soweton vuokralakossa monista virallisista järjestöistä ulossuljetut naiset olivat avainasemassa noiden naapuriverkostojen ylläpitämisessä.
\n\nSoweto City Council Drops Campaign To Crush Rent Boycott
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/29/7.jpg\")
\n Osana alueen rasistista gentrifikaatiota erään Mariachi Plazaa reunustavan kerrostalon omistaja nosti talon asuntojen hintoja 60-80 prosenttia Boyle Heighstin alueella Los Angelesissa. Puolet talon asukkaista muodostivat välittömästi liittouman – johon kuuluivat myös ne vuokralaiset, joihin hinnankorotukset eivät välittömästi kohdistuneet – ja vaativat keskusteluyhteyttä omistajaan. Kun omistaja yritti lähestyä heitä kutakin henkilökohtaisesti, liittouma käynnisti vuokralakon. Sen seurauksena Los Angelesin vuokralaisten liitto (LATU) alkoi tukea lakkoa ja auttaa mobilisaatiossa ja oikeustuen järjestämisessä.
\n\nYhdeksän kuukauden jälkeen he onnistuivat vähentämään vuokrankorotuksen vain 14 prosenttiin ja saivat Yhdysvalloissa erittäin harvinaisen kolmen vuoden vuokrasopimuksen, kaikkien maksamatta jättäneiden rangaistusten perumisen sekä oikeuden neuvotella seuraavat vuokrasopimukset kollektiivisesti kolmen vuoden umpeuduttua.
\n\n\n\nSamaan aikaan kun asunnottomien latinoiden lukumäärä kasvoi räjähdysmäisesti, nopeasti gentrifioituneessa Los Angelisin Burlington Avenuen latinonaapurustossa alkoi vuokralakko kolmessa saman omistajan kerrostalossa. Kun omistaja nosti vuokria 25-50 prosenttia, vuokralakon aloitti 36 asuntoa (taloissa oli yhteensä 192 asuntoa). Viikkoa myöhemmin jo 85 asuntoa, lähes puolet, oli vuokralakossa. Vuokralaiset alkoivat järjestäytyä, ja sen seurauksensa paikallinen LATU ja läheisen naapuruston häätöjen vastainen lakitukiryhmä tarjosivat apueen lakolle.
\n\nOikeuslaitos hajotti vastarinnan erillisillä oikeusprosesseilla jokaista asuntoa kohden. Puolet asunnoista voitti oikeuskäsittelyt, mutta muut pakotettiin lähtemään.
\n\n\n\nVuonna 2017 noin 300 asunnon asukkaat saman omistajan omistamissa useissa kerrostaloissa toteuttivat onnistuneen vuokralakon Toronton Parkdalen naapurustossa. Naapurusto kärsi nopeasta gentrifikaatiosta ja kyseisten kiinteistöjen omistaja oli jo saanut huonon maineen asuntojen huonon kunnon ja kovien vuokrankorotusten takia.
\n\nKun yritys yritti nostaa hintoja, osa asukkaista päätti julistaa vuokralakon. Muut liittyivät nopeasti mukaan ja perustettiin neuvosto. Toinen merkittävä tekijä oli saman alueen naapurustojärjestö Parkdale Organize, joka syntyi aiemmasta naapurustokamppailusta vuonna 2015. Parkdale Organize auttoi lakon mobilisaatiossa kiertämällä kaikki kiinteistöjen asunnot läpi sekä tarjoamalla resursseja ja tietotaitoa. Kuukausien jälkeen he onnistuivat estämään vuokrien korotuksen.
\n\nTämän esimerkin inspiroimina toisen, 189 asunnon kiinteistön asukkaat julistivat vuokralakon seuraavana vuonna samalla alueella. Kun kiinteistöyhtiö ilmoitti kovista vuokrankorotuksista, 55 asunnon asukkaat julistivat vuokralakon ja perustivat neuvoston. Kahden kuukauden vuokralakon jälkeen asukkaat saivat vaatimuksensa läpi ja omistaja perui korotukset.
\n\nParkdale Tenant Strike Expected to End after Landlord Backs Down on Rent Increase
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/29/9.jpg\")
\n Suurin osa näistä vuokralakoista on ollut naisten aloittamia, ja kaikissa niistä naisilla on ollut keskeinen rooli. Lakot syntyvät usein olosuhteissa, joissa useat vuokralaiset kärsivät samanlaisista ongelmista: suuren osan palkasta syövistä vuokrista; vaarasta menettää asunto; sekä joistain raivoa syventävistä tyytymättömyyden syistä, kuten erittäin epäterveellisestä olosuhteista, laajemmasta määrittävästä ongelmasta, kuten englantilaisesta kolonialismista Roscommin vuokralakossa, tai epäoikeudenmukaisesta reformista, joka hyödyttää joitakin muiden kustannuksella. Lähes aina laukaisevana kipinänä toimii jokin käänne, tyypillisesti hintojen nousu tai asukkaiden taloustilanteen äkillinen kurjistuminen muusta syystä.
\n\nLakot alkavat useimmiten spontaanisti, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne syntyisivät tyhjästä. Päinvastoin, ne syntyvät – otollisissa olosuhteissa – naapureiden aloitteista, jotka kehittyvät eteenpäin naapurustoverkostojen ja yleiskokousten välityksellä. Sen jälkeen vuokralakkolaiset joko kehittävät oman organisaationsa tai saavat tukea jo olemassaolleilta. Joissakin tapauksissa jo lakon alkuvaiheessa on mukana muodollisia järjestöjä, mutta useimmiten ne ovat pieniä vuokralaisten järjestöjä, ei isoja liittoja tai puolueita. Ainoastaan Barcelonan vuokralakko vuonna 1931 oli suuren organisaation aloittama.
\n\nVoiton todennäköisyys riippuu suoraan vuokralakon kyvystä laajentua mahdollisimman laajaksi, mutta onnistuakseen ei ole välttämätöntä saada lakkoon enemmistöä vuokralaisista. Lakkoja on voitettu jo silloin, kun yksi neljännes tai kolmannes saman omistajan vuokralaisista osallistuu lakkoon. Alueellisissa lakoissa, jotka eivät kohdistu tiettyä yksittäistä omistajaa vastaan, vielä pienempi osallistumisprosentti voi riittää, kunhan lakko on riittävän iso häiritsemään normaalia arkea, aiheuttamaan hallinnollisen kriisin, ja ylikuormittamaan oikeusjärjestelmän. Määrätietoisuus, jolla pidetään yllä kamppailumielialaa ja solidaarisuutta yksilöllisten ratkaisujen sijaan, on tärkeämpi kuin lakkoon osallistuvien lukumäärä.
\n\nViimeinen ja mahdollisesti merkittävin tekijä on vuokralakon konteksti. Missä määrin valtiolla on kapasiteettia lakon tukahduttamiseen? Onko viranomaisille parempi tukahduttaa lakko vai vältellä konfliktia ja palauttaa julkikuvansa?
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/29/10.jpg\")
\nOn ymmärrettävää, että vuokralakkoa tukevilla vuokralaisilla voi olla erilaisia epäilyksiä.
\n\nEpäilykset johtuvat alkuun siitä, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole minkäänlaista kokemusta vuokralakoista. Miten se toimii? Mitkä ovat oikeuteni ja mahdolliset rangaistukset vuokran maksamatta jättämisestä?
\n\nLyhyesti sanottuna vuokralakkoon osallistumiseen riittää kaksi perusasiaa: jätä maksamatta vuokrasi ja kommunikoi siitä muille. Voit ilmoittaa maksamattomuudestasi omistajalle tai sitten jättää kertomatta. Vuokranantajalle ilmoittaminen voi tehostaa viestiä, mutta viesti menee kyllä perille kun lakkoon liittyy enemmän ihmisiä mukaan.
\n\nToinen askel on erittäinen tärkeä: muiden informoiminen lakkoon liittymisestä. Mitä enemmän ihmisiä liittyy lakkoon, sitä pienemmät riskit yksittäisille osallistujille. On myös erittäin tärkeää tiedottaa lakosta järjestöille, jotka voivat tukea naapuruston kamppailua. Tällaisia järjestöjä voivat olla esimerkiksi naapurustoyhdistykset, vuokralaisten liitot, ja jopa radikaalit ammattiliitot, kuten CNT. Jos he tietävä kuinka monta ihmistä on lakossa, he voivat jakaa tietoa ja resurssejaan sekä auttaa organisoimaan kollektiivista puolustusta häätöjen alkaessa. Muista että yhdessä olemme aina voimakkaampia.
\n\nJos jätät maksamatta vuokran, vuokranantaja voi aloittaa häätöprosessin. Mutta monissa tapauksissa vuokranantajan on pyrittävä löytämään neuvotteluratkaisu, esimerkiksi vuokrista sopiminen, jos useat vuokralaiset jättävät yhtä aikaa vuokransa maksamatta. Yleisessä kriisitilanteessa, kuten nyt on menossa, on mahdollista että valtio asettaa moratorion häädöille, jos monia ihmisiä on lakossa.
\n\nEmotionaalinen ulottuvuus on olennainen vuokralakoissa. Asuminen on epävarmaa monille kaikkialla, jokainen päivä. Vuokralakko käynnistää lopulta siitä, että joillakin on riittävästi rohkeutta sanoa “Nyt riittää” ja tehdä päätös riskien ja aloitteen ottamisesta. Kyse on eräänlaisesta paradoksista: jos jokainen uskaltaa osallistua vuokralakkoon, voitto on lähes varma ja riskit olemattomat. Mutta jos jokainen epäröi, muutamat aloitteelliset saattavat menettää kotinsa ilman joukon tuomaa turvaa.
\n\nNyt olosuhteet ovat kuitenkin puolellamme. Miljoonat varattomien lähiöiden ihmiset ovat samassa tilanteessa, ja me kaikki tiedämme myös olevamme tässä tilanteessa. Ei ole kyse vain “muutamista”, jotka ottavat riskin, koska jo nyt kymmenettuhannet ihmiset ovat menettäneet työnsä eivätkä pysty maksamaan vuokraa, ja tämä luku tulee vain nousemaan. Jos yhdistämme kamppailumme, meillä on kaikki voitettavana eikä mitään hävittävää. Myös niillä hieman etuoikeitetummilla, joilla on edelleen varaa elää joitakin kuukausia, on paljon voitettavaa, jos he liittyvät yhteen niiden tuhansien ihmisten kanssa, joilla ei ole mitään vaihtoehtoa. Emme tiedä vielä kuinka pitkään rajoitukset tulevat jatkumaan tai miten syvä ja pitkä talouskriisi tästä kaikesta seuraa. Pandemiasta huolimatta monissa maissa asunnottomuus on lisääntymässä joka tapauksessa. Jos asiat palaavat ennalleen, turismi, Airbnb, gentrifikaatio ja jatkuva vuokrankorotuspaine palaavat myös.
\n\nToinen suotuisa puoli nykytilanteessa on se, että poikkeustilanteen takia myös oikeusjärjestelmä on halvaantunut. Tämä parempaa tilannetta vuokralakkoon ei ole, meidän täytyy ainoastaan kohottaa äänemme ja muodostaa kollektiivinen vastaus tilanteeseen.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/29/3.jpg\")
\nYhteiskunnallisilla järjestöillä on tärkeä rooli vuokralakossa. Ne voivat vahvistaa, tukea tai vahingoittaa sitä. Mikä sitten yhdistää asumiskamppailuja, joilla on vahva ja tehokas suhde poliittisiin järjestöihin?
\n\nEnsinnäkin on lähdettävä asumiskamppailun todellisuudesta. Näihin liikkeisiin kuuluvat ennen kaikkea ne, jotka kärsivät ala-arvoisista asunnoista tai ovat vaarassa menettää asuntonsa. Heillä on kaikki voitettavanaan eikä mitään menetettävää. Heidän pitää ottaa aloite vuokralakon tai muun vastarinnan aloittamisesta.
\n\nJärjestöillä on ensiarvoisen tärkeä strateginen rooli vuokralakoissa, mutta ei ole mitään tiettyä järjestöä, joka olisi välttämätön vuokralakon onnistumiselle. Vuokralakon voi julistaa jo ennestään vahva organisaatio, kuten Barcelonassa vuonna 1931. Mutta jos asukkaiden täytyy mennä vuokralakkoon, he julistavat lakon itse ja rakentavat tarvittavat organisaatiot tuen laajentamiseen ja toiminnan koordinoimiseen. Myös silloin kun asumiskamppailuun keskittyviä järjestöjä on jo olemassa, mutta ne eivät syystä tai toisesta vastaa asukkaiden tarpeisiin, he jättävät nämä omaan arvoonsa ja luovat omat rakenteensa. Erittäin valitettavassa tapauksessa, kuten St. Pancrasin lakossa Lontoossa vuonna 1960, järjestö pitää itseään liikkeen omistajana, ohjailee sitä omien poliittisten päämääriensä eikä lakkoilevien asukkaiden tarpeiden mukaan ja siten sabotoi lakkoa ja vahingoittaa siihen osallistuvia.
\n\nSe, että juuri naiset ovat johtaneet useimpia vuokralakkoja, heijastelee tätä dynamiikkaa: vasemmistolaiset organisaatiot on rakennettu pitkälti patriarkaalisen logiikan mukaan, jossa “puolueen intressit” laitetaan itse asiassa ihmisten tarpeiden edelle. Sen takia naiset luovat usein omat rakenteensa omiin verkostoihinsa ja toimintatapoihinsa perustuen sen sijaan että liittyisivät olemassa oleviin isoihin järjestöihin.
\n\nVahva ja toimiva suhde asumiskamppailun ja poliittisten järjestöjen välillä voi perustua kolmeen perusperiaatteeseen:
\n\nJärjestöt vastaavat asukkaiden tarpeisiin. Ne voivat auttaa strategioiden muotoilussa, mutta ainoastaan pohjautuen asukkaiden kokemaan todellisuuteen ja mieltymyksiin.
\nJärjestöjen tehtävä on tukea, ei johtaa. Jos järjestö ajattelee, että sen johtajuus on välttämätöntä vuokralakolla, asukkaat todennäköisesti luovat omat aloitteensa, kun tilanne niin vaatii.
\nTärkeimmät tuen muodot, joita järjestöt voivat tarjota, ovat psykososiaalisia ja puolustukseen liittyviä. Mitä ensimmäisiin tulee, järjestöt voivat auttaa asukkaita näkemään, että he eivät ole yksin ja että yhdessä he ovat vahvoja ja voivat voittaa. Tässä mielessä tärkeintä on nostaa ihmisten itseluottamusta ja kamppailutahtoa, ei levittää pelkoa tai toppuutella heitä. Mitä puolustukseen tulee, järjestöt voivat auttaa koordinoimaan fyysistä itsepuolustusta häätöjen aikaan ja keräämään resursseja oikeusprosesseihin. Ilman tällaista tukea, lakkoilijat häviävät asunto kerrallaan.
\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/29/2.jpg\")
\nMikä sitten kuvaa toimimatonta tai vahingollista suhdetta asumiskamppailun ja järjestöjen välillä?
\n\nErikoitustunut aktivismi. On ihailtavaa, että ihmiset omistavat koko elämänsä kamppailulle vapauden puolesta. On kuitenkin varottava sellaista tuhoisaa dynamiikkaa, jossa tuotetaan välimatkaa “eksperttien” ja “tavallisten ihmisten” välille. Esimerkiksi asumiskamppailun tapauksessa aktivistit voivat päätyä olemaan tietoisempia muiden aktivistien perspektiiveistä kuin asukkaiden kokemuksista ja näkökulmista. Sen seurauksena voi päätyä priorisoimaan juuri järjestöjen intressejä (uusien jäsenten rekrytointi, hyvältä näyttäminen mediassa, aseman nostaminen neuvottelemalla viranomaisten kanssa jne.) asukkaiden tarpeiden ja intressien (kunnollisen asumisen turvaaminen) sijaan.
\n\nTämä aktivistien ja asukkaiden välinen vieraantuneisuus voi ilmetä muun muassa turhana varovaisuutena. On totta, että vuokralakko on raskas taistelu eikä sellaiseen kannata lähteä kevein perustein. Mutta vastahakoinen asenne nykyolosuhteissa tuntuu siltä, että siinä kielletään tilanne, jossa monet ihmiset jo nyt elävät. Vuokralakko on vaarallinen, mutta nykyisessä kriisissä häädön vaara on jo muutenkin olemassa. Tuhansilla ihmisillä ei ole yksinkertaisesti varaa maksaa vuokraansa, puhumattakaan niistä, jotka asuvat jo valmiiksi kadulla.
\n\nErikoistuneen aktivismin vaarat ovat erityisen suuria, jos aktivistit ovat taloudellisesti etuoikeutetussa asemassa. On hienoa, jos hyvin toimeentulevien perheiden ihmisten päättävät kamppailla rinta rinnan varattomien ihmisten kanssa. Mutta sitä ei voi hyväksyä, jos nämä ihmiset määrittävät köyhien ihmisten kamppailun prioriteetit tai vauhdin. Kuten muutenkin etuoikeuksien kanssa, myös tässä tapauksessa niiden suhteen on oltava läpinäkyvä muille ja rehellinen itselleen, ja tuettava kamppailua sen määräilyn sijaan.
\n\nRajoittunut mittaluokka tai sirpaleinen perspektiivi. On täysin ymmärrettävää, että pitkäaikaiset asumiskamppailun aktivistit kokevat laajapohjaisen vuokralakon epäilyttäväksi tai liian raskaaksi. Olisi jopa outoa, jos he eivät kokisi niin. Edellisistä vastaavan kokoisista vuokralakoista on kulunut jo lähes vuosisata. Samaan aikaan on kuitenkin pidettävä mielessä, että myös edellisestä nykyisen mittaluokan kriisistä on kulunut jo lähes vuosisata – ja vuokralakko on edelleen tehokas työkalu. Jonkinlaista mielenrauhaa voi tarjota se, että Torontossa ja Los Angelesissa viime vuosina vuokralakkoihin osallistuneet asukkaat ja järjestöt tukevat nyt vuokralakkoja aktiivisesti.
\n\nMitä tulee kamppailun vaarallisiin jakolinjoihin, mielestämme on täysin mahdoton hyväksyä kutsuja, joissa ei huomioida asunnottomia ja paperittomia ihmisiä. Vaikka on ymmärrettävää, että monet lyhyen aikavälin muutoksia hakevat järjestöt keskittyvät rajoitetumpiin kysymyksiin, niiden ei pitäisi osallistua jakolinjojen luontiin kamppailujen sisään ja solidaarisuuden muodostumisen ehkäisyyn. Parannusten tarjoaminen asuntovelallisille ja vuokralaisten jättäminen pulaan on valtion ikiaikainen taktiikka. Tätä lähestymistapaa ei pitäisi uusintaa edes hyvillä tarkoitusperillä. Niinpä kaikkien lakkokutsujen pitäisi tukea häätöjen jäädyttämistä ja osoittaa tukea tyhjien asuntojen valtaamiselle, tai ainakin yhtyä kutsuihin, joissa näin tehdään.
\n\nReformi-vallankumous-vastakkainasettelu. On suoraan sanottuna harhakuvitelmaa ajatella, että vallankumous voisi tapahtua ja kaikki sortavat rakenteet poistua hetkessä. Vallankumoukset ovat aina pitkiä kamppailuja. Yhtä lailla on virhe kuvitella, että kunnon reformeja voisi saavuttaa, ellei kasvata voimaa, joka uhmaa valtion valtaa. Valtiot huolehtivat talouden tarpeista ja yhteiskunnan kontrollista, eivätkä suojele niitä, jotka ovat hyödyttömiä näille päämäärille. Lähes kaikki suurimmat reformit on vallankumouksellisten liikkeiden, ei suinkaan reformististen liikkeiden ajamia.
\n\nKysymykset valtion ja yhteiskunnallisten liikkeiden suhteesta, taktiikoista ja strategioista, ovat erittäin tärkeitä. Samaan aikaan on totta, että olemme vahvempia kun toimimme yhdessä; kun pieniin ja välittömiin voittoihin keskittyvät järjestöt yhdistävät voimansa niiden kanssa, jotka kamppailevat riiston pohjimmaisia lähteitä vastaan ja tähtäävät yhteiskuntaan, jossa riistoa ei enää ole. Loppujen lopuksi kamppailumme muodostavat ekosysteemin. Emme koskaan vakuuta koko maailmaa ajattelemaan samalla tavalla kuin itse ajattelemme, tai dominoimaan yhteiskunnallisia liikkeitä. Se, joka pyrkii tällaiseen, ainoastaan heikentää liikettään. Sen sijaan meidän tulisi rakentaa toimivia suhteita ja solidaarisuutta saman kamppailun eri osatekijöiden välille, jakaa kaikki kun se on mahdollista ja, jos se ei ole mahdollista, jatkaa enemmän tai vähemmän samansuuntaisilla poluilla. Jotta tämä toimisi käytännössä, on tärkeää kunnioittaa kaikkien tekemää työtä oli se sitten miten reformistista hyvänsä ja myös olla haukkumatta toisia liian “radikaaleiksi”.
\n\nJos ihmisellä menee puolet toimeentulosta vuokranmaksuun, on ymmärrettävää että hän arvostaa laillista vuokrasääntelyä; jos jollakulla ei ole varaa yksityiseen sairausvakuutukseen, on ymmärrettävää että hän arvostaa julkista terveydenhuoltoa; jos joku asuu vallatussa asunnossa, on ymmärrettävää että hän arvostaa häätöjen jäädyttämistä; on ymmärrettävää, että siirtolainen arvostaa laillista suojaa karkotuksia vastaan. Niiden, jotka eivät itse koe tällaisia tilanteita, pitäisi lähestyä ihmisiä ensisijaisesti empaattisesti ennen kuin luo jäykkiä mielikuvia heidän poliittisista ajatuksistaan.
\n\nSamaan aikaan monet meistä, jotka elävät prekaareissa olosuhteissa, eivät halua tehdä siitä mitään identiteettiä. Meidän on mentävä ongelmien juurille. Julkinen terveydenhuolto ja vuokrasääntely ovat hienoja asioita, mutta lakiuudistukset ja julkiset palvelut eivät ole meidän käsissämme, vaan valtion käsissä, eikä niistä ole mitään iloa, kun hallitus päättää että niiden ylläpito ei sovi sen intresseihin. Miksi tämä pandemia ylipäänsä johti niin suureen kriisiin? Siksi, että valtiot ovat jatkuvasti heikentäneet julkisen terveydenhuollon laatua.
\n\nLyhyen aikavälin toimet ovat välttämättömiä, mutta niin on myös vallankumouksellinen perspektiivi – ainakin niille, jotka eivät halua kamppailla koko elämäänsä pelkistä leivänmuruista ja pysyäkseen elossa.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/29/11.jpg\")
\nKapitalismi on maailmanlaajuista. Valtiot tukevat toinen toisiaan globaalilla tasolla. Vallankumous yhdessä paikassa ei ole mahdollinen, ainakaan pitkällä aikavälillä. Internationalistinen perspektiivi on välttämätön näin pandemian, muukalaisvihan, rajojen ja ylikansallisten yhtiöiden aikoina. Internationalismi on kuitenkin ollut verrattain heikkoa viime aikoina. Esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa on ollut lakkoja ja kapinoita, kamppailuja maksuttoman joukkoliikenteen puolesta, oikeistolaisia vallankaappauksia, kuukausien kamppailuja ja lukuisia kuolleita tovereita. Mutta miten siihen on reagoitu? Hong Kongissa autoritaarista hallintoa vastaan kapinoitiin lähes vuoden ajan. Miten siihen reagoitiin? Ranskassa keltaliivit ovat antaneet kaikkensa leikkauspolitiikkaa vastaan. Miten siihen reagoitiin?
\n\nVapautta ja arvokkuutta tavoittelevien ja riistoa vastustavien liikkeiden on oltava maailmanlaajuisia. Kärsimme juuri nyt kaikkialle ulottuvasta pandemiasta, ja vahvimmat valtiot, kuten Yhdysvallat ja Kiina, vastaavat kriisiin joko apatialla ja tappavalla epäpätevyydellä tai totalitaarisella kontrollilla, kuten droneilla, reaaliaikaisella gps-seurannalla, lukemattomilla valvontakameroilla ja kasvojentunnistusohjelmilla.
\n\nVuokralakot leviävät jo useissa uusliberaalia politiikkaa toteuttavissa maissa, joissa suuri osa ihmisistä on vaarassa menettää kotinsa. Jos emme kykene nyt kansainvälistämään kamppailujamme, milloin sitten pystyisimme?
\n\n\n\n\n“On välttämätömtä, ettei kukaan elä päällämme\n imien vertamme ja kieltäen oikeutemme elämään.”
\n\n-Virginia Bolten
\n
Tämä pandemia ei tule menemään ohi muutamassa viikossa. Vaikka tiukat eristysmääräykset onnistuisivatkin vähentämään tartuntojen määrää hetkellisesti, virus saattaa jatkaa eksponentiaalista leviämistään heti poikkeustoimista luovuttaessa. Nykyinen tilanne tulee todennäköisesti jatkumaan kuukausia—yht’äkkisiä ulkonaliikkumiskieltoja, epäjohdonmukaisia karanteeneja, yhä epätoivoisempia olosuhteita—vaikka se tuleekin lähes varmasti muuttamaan jossain vaiheessa muotoaan kun sen sisältämät jännitteet kiehuvat yli laidan. Valmistautuaksemme tuota hetkeä varten on meidän toimittava nyt. Suojellaan toisiamme viruksen uhalta, mietitään kunnolla pandemian esiin nostamia kysymyksiä riskeistä ja turvallisuudesta, sekä vastustetaan tämän meistä piittaamattoman järjestelmän katastrofaalisia seurauksia.
\n\nTämä teksti tarjoaa lääketieteellisiä neuvoja viruksen kanssa toimimiseen; tämä taas painottaa keskinäisen avun tärkeyttä. [suom. huom. hyvä suomenkielinen teksti keskinäisestä avusta koronaa vastaan on Älä eristäydy – järjestäydy!] Voit löytää listan keskinäisen avun aloitteista Yhdysvalloissa täällä ja Saksassa täällä.
\n\nAnarkistien pitkäaikaisilla järjestäytymisen sekä turvallisuuden muodoilla on paljon tarjottavaa pandemiasta ja sen aiheuttamasta paniikista selviämiseen.
\n\nKaranteenin mahdollisuus kertoo meille paljon pandemiaa edeltäneistä elämistämme. Ne jotka elävät kiinteissä perheissä tai riemukkaissa kommuuneissa ovat paljon paremmassa tilanteessa kuin ne jotka elävät rikkinäisissä avioliitoissa tai ne joilla on iso tyhjä talo vain itseään varten. Tämä on hyvä muistutus siitä mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Ulossulkemiselle ja aitaamiselle perustuvat mallit turvallisuudesta—kuten porvarillinen unelma ydinperheen omistusasunnosta tai Yhdysvaltain ulkopolitiikka—ovat loppupeleissä tehottomia verrattuna hoivaan ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen.
\n\n“Sosiaalisen etäisyyden ottamisen” ei pidä tarkoittaa täyttä eristäytymistä. Emme ole paremmin turvassa silloin jos yhteiskuntamme murenee joukoksi vieraantuneita yksilöitä. Se ei suojaisi meitä virukselta, ei tilanteen aiheuttamalta stressiltä, eikä siltä vallan kahminnalta johon niin kapitalistit kuin valtiotkin valmistautuvat. Vaikka esimerkiksi vanhukset ovatkin muita suuremmassa vaarassa koronaviruksen suhteen, ovat he myös tässä yhteiskunnassa jo valmiiksi vaarallisen yksinäisiä. Kaikkien kontaktien katkaiseminen heiltä ei suojele heidän kehon tai mielen terveyttään. Kaikkien meistä kannattaa olla juurtuneita tiiviisiin ryhmiin tavoilla jotka maksimoivat sekä turvallisuutemme, että yhteisen kykymme nauttia elämästä ja ryhtyä toimintaan.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/18/3.jpg\")
“Vahvat yhteisöt tekevät poliisin ja poliitikot tarpeettomiksi.”
\nValitse ryhmä ihmisiä joihin luotat, mieluiten sellaisia joiden kanssa jaat päivittäistä elämää ja joilla on samanlaiset riskitekijät sekä riskitoleranssit kuin sinulla. Täten saatte koottua viruksesta selviämistä varten läheisryhmän, jotka ovat hajautetun anarkistisen järjestäytymisen perustavimpia rakennuspalikoita. Teidän ei tarvitse välttämättä asua samassa rakennuksenna, tärkeintä on mahdollistaa riskien laskeminen tasolle joka sopii kaikille ryhmän jäsenille. Jos ryhmänne on liian pieni, joudutte eristyksiin—ja se on erityisen vaarallista jos sairastutte. Mutta jos ryhmänne on liian suuri, kohtaatte tarpeettoman ison tartuntariskin.
\n\nKeskustelkaa asiasta tarpeeksi jotta selvitätte yhteiset odotuksenne tartuntavaaraan vastaamiselle. Vasteenne voi olla mitä vain täyden fyysisen eristämisen ja julkisissa tiloissa käsidesin käytön välillä. Niin kauan kuin kenelläkään ryhmästänne ei ole virusta voitte keskenänne yhä halata, suudella, laittaa ruokaa yhdessä ja koskea samoja pintoja, kunhan sovitte yhdessä yhteisestä riskitasostanne ja keskustelette siitä aina kun uusia riskitekijöitä ilmaantuu.
\n\nAnarkistit kutsuvat tätä turvallisuuskulttuuriksi—se on käytäntö yhteisten odotusten asettamisesta riskien minimoimiseksi. Kun kohtaamme poliisi-repressiota ja valtion valvontaa, suojelemme toisiamme jakamalla kriittistä tietoa vain sitä tarvitseville (need-to-know basis). Kun kohtaamme viruksen, suojelemme toisiamme hillitsemällä tartunnan leviämissuuntia.\nOn mahdotonta välttyä riskeiltä täysin. Tähdätkäämme sen sijaan itsellemme sopivan riskitason löytämiseen ja käyttäytykäämme sen mukaan. Täten vältymme katumukselta vahingon iskiessä, sillä tiedämme tehneemme kaikki tarpeellisiksi katsomamme varotoimet. Jakamalla elämämme läheisryhmämme kanssa saamme nauttia sekä varovaisuuden että riemukkuuden parhaista puolista.
\n\nJotta voimme jatkaa järjestäytymistä muidenkin tovereiden kanssa “sosiaalisen etäisyyden ottamisesta” huolimatta; täältä löytyy neuvoja turvallisten digitaalisten viestiyhteyksien käyttöön.(suom. huom. huomattavasti suppeampi mutta suomenkielinen opas on Näin järjestät kryptatun videokokouksen viidessä minuutissa)
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/18/2.jpg\")
“Solidaarisuutta, ei hyväntekeväisyyttä”
\nPelkkä läheisryhmä ei tietenkään vielä kykene täyttämään kaikkia tarpeita nne. Mitä jos tarvitaan resursseja joihin kenelläkään teistä ei ole turvallista pääsyä? Mitä jos sairastutte kaikki kerralla? Teidän täytyy olla yhdistynyt muihin läheisryhmiin ja muodostaa keskinäisen avun verkostoja. Jos joku verkoston läheisryhmistä ylikuormittuu voivat muut tulla sen avuksi. Tällaiseen verkostoon osallistumalla voitte jakaa tukea ja resursseja keskenänne, kuitenkaan altistumatta samoille riskeille. Ajatuksena on käyttää verkoston eri ryhmien kohdatessa erityisen tiukkoja turvatoimia jotta ylimääräiset riskit saadaan minimoitua.
\n\nKeskinäisen avun käsitettä on heitelty ympäriinsä paljon viime aikoina, jopa poliitikkojen toimesta. Keskinäinen apu ei kuitenkaan varsinaisessa merkityksessään tarkoita yksisuuntaisen avun tarjoamista muille hyväntekeväisyys-järjestöjen tavoin. Se on sen sijaan hajautetun vastavuoroisen hoivan käytäntöä, jossa joukko ihmisiä pitää yhdessä huolen kaikkien tarpeiden täyttymisestä. Tällöin kaikilla on syytä panostaa kaikkien muidenkin hyvinvointiin. Kyseeseen ei kuitenkaan tule tarkka kirjanpito tekemisistä, vaan hoivaa ja resursseja jaetaan tavoilla jotka luovat ylimääräisyyttä ja sinnikkyyttä joilla yhteisöt selviävät vaikeiden kin aikojen yli. Keskinäisen avun verkostot kukoistavat parhaiten siellä missä on mahdollista muodostaa vastavuoroista luottamusta pitkällä aikavälillä. Kaikkien verkoston jäsenten ei tarvitse kuitenkaan tuntea toisiaan tai edes pitää toisistaan, kunhan kaikki antavat tarpeeksi jotta verkoston yhteisistä ponnisteluista syntyy yltäkylläisyyden tuntu.
\n\nVastavuoroisuuteen pohjaava rakenne saattaa vaikuttaa kannustavan yhteiskuntakerrosten eriytymiseen, kun samoista yhteiskuntaluokista tulevat ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan saadakseen parasta vastinetta käyttämilleen resursseille. Eri taustoista tulevilla ryhmillä on kuitenkin pääsy valtavan erilaisten resurssien äärelle. Näinä aikoina rahallinen vauraus saattaa osoittautua paljon arvottomammaksi kuin esimerkiksi kokemus putkitöistä, kyky puhua jotain tiettyä murretta, tai sosiaaliset siteet yhteisössä jonka tukea et koskaan olisi arvannut tarvitsevasi. Kaikilla on hyvä syy levittää keskinäisen avun verkostonsa mahdollisimman laajalle.
\n\nPohjimmiltaan idea na on tässä se, että meidät pitää paremmin turvassa siteemme toisiin ihmisiin kuin suojautuminen heiltä tai valta heidän yli. Preppaajat jotka keskittyvät kasaamaan yksityiseen varastoonsa ruokaa, välineitä ja aseita pohjustavat meille maailmanloppua joka olisi kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Jos laitat kaikki voimasi yksilöllisiin ratkaisuihin jättäen muut ympärilläsi selviytymään itsekseen, jää ainoaksi toivoksesi ampua nopeammin kuin kilpailijasi. Ja vaikka onnistuisit siinä, lopulta koittaa hetki jolloin ei ole enää ketään jäljellä ketä ampua, olet viimeinen eloonjäänyt, ja käsissäsi oleva ase on viimeinen työkalu joka sinulla on käytettävissäsi.
\n\nUuden tappavan vaarallisen tartuntataudin ilmaantuminen pakottaa meidät kaikki pohtimaan suhdettamme vaaroihin. Mitkä asiat ovat henkemme vaarantamisen arvoisia?
\n\nUseimmat meistä eivät varmastikaan vaarantaisi henkiään vain jatkaakseen kapitalististen rooliemme täyttämistä. Saattaa kuitenkin olla vaaran arvoista suojella toisiamme, hoivata toisiamme ja puolustaa vapauttamme sekä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa elämisen mahdollisuutta.
\n\nAivan niinkuin täydellinen eristäminen ei lisää vanhusten turvallisuutta, kaikkien riskien välttely ei pidä muitakaan turvassa. Jos pysyttelemme tiukasti vain keskenämme samalla kun rakkaamme sairastuvat, naapurimme kuolevat, ja poliisivaltio vie meiltä autonomiamme viimeiset rippeet, emme pysy turvassa. On monenlaisia vaaroja. On koittamassa aika jolloin meidän on ajateltava tarkasti mitä riskejä olemme valmiita ottamaan elääksemme ihmisarvoista elämää.
\n\nTämä tuo meidät pohtimaan tapoja selvitä kaikista niistä tarpeettomista tragedioista joita hallitukset ja maailmantalous kaatavat niskaamme tämän pandemian yhteydessä—puhumattakaan kaikista niistä tarpeettomista tragedioista joita ne synnyttivät jo ennen tätä pandemiaa. Onneksemme samat rakenteet jotka auttavat meitä selviämään viruksesta yhdessä varustavat meidät myös vastustamaan sortajiamme yhdessä.
\n\nYhteenotto Milanossa kapinoiville vangeille solidaarisuutta osoittavien anarkistien ja poliisin välillä.
\nTehdään yksi asia selväksi: totalitarianismin uhka ei sijoitu enää vain tulevaisuuteen. Ympäri maailmaa käyttöön otetut toimenpiteet ovat totalitaarisia sanan jokaisessa merkityksessä. Näemme hallitusten määräävän matkustuskieltoja, ympärivuorokautisia ulkonaliikkumiskieltoja, poikkeustiloja ja muita itsevaltaisia toimenpiteitä.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/18/5-fi.jpg\")
\nTietenkin meidän täytyy tehdä toimenpiteitä suojellaksemme toisiamme viruksen leviämiseltä. Ongelma on se miten näiden erinäisten hallitusten käyttöön ottamat toimenpiteet perustuvat autoritaariseen logiikkaan, käyttäen autoritaarisia keinoja. Ajatelkaa vaikka miten paljon enemmän resursseja annetaan armeijalle, poliisille, pankeille ja osakemarkkinoille kuin julkiseen terveydenhuoltoon ja ihmisten auttamiseen. On edelleen helpompaa tulla pidätetyksi asiattomasta oleskelusta kuin päästä korona-testeihin.
\n\nAivan niinkuin tämä virus kertoo meille totuuden siitä millaisia elämiä elimme jo ennen sitä – ihmissuhteissamme ja kodeissamme – se myös kertoo meidän eläneen jo ennen sitä autoritaarisessa yhteiskunnassa. Pandemian saapuminen vain teki siitä virallista. Ranska laittaa 100 000 poliisia kaduille, 20 000 enemmän kuin keltaliivi -protestien huippuhetkinä. Turvapaikkaa tarvitsevia pakolaisia käännytetään Yhdysvaltain ja Meksikon sekä Kreikan ja Turkin välisillä rajoilla. Poliisijengit hyökkäilevät lenkkeilijöiden kimppuun Italian ja Espanjan tyhjillä kaduilla.
\n\nPoliisi hyökkää lenkkeilijän kimppuun Sisiliassa.
\nSaksassa poliisi on Hampurissa käyttänyt tilannetta hyväkseen häätämällä itseorganisoituneen pakolaisteltan joka oli seissyt paikoillaan jo vuosia. Berliinissä poliisi uhkaa karanteenista huolimatta edelleen häätää anarkistien yhteisöllisen baarin. Muualla täysiin pandemia-erikoisjoukko-varusteisiin pukeutuneet poliisit ratsasivat pakolaiskeskuksen.
\n\nPahinta tässä kaikessa on se miten se tapahtuu väestön enemmistön hiljaisella hyväksynnällä. Virkavalta voi tehdä terveytemme suojelemisen nimissä lähes mitä vain, jopa tappaa meitä.
\n\nTilanteen kiristyessä tulemme todennäköisesti näkemään poliisin ja armeijan käyttävän yhä tappavampaa voimaa. Monissa maailman kolkissa he ovat ainoita jotka saavat vapaasti kokoontua suurin joukoin. Poliisin ollessa ainoa yhteiskunnallisen toimija joka saa kokoontua joukolla ei yhteiskuntaa voi kuvailla muulla sanalla kuin “poliisivaltio.”
\n\nOlemme voineet nähdä ennusmerkkejä tästä jo vuosikymmenien ajan. Entisaikaan kapitalismi oli riippuvainen teolliseen tuotantoon tarvittavasta valtavasta työläisten määrästä—ei ollut mahdollista kohdella elämää yhtä arvottomana kuin nykyään. Nykyaikana kapitalistisen globalisaation ja automaation vähentäessä riippuvuutta työläisistä, globaali työvoima painottuu enenevissä määrin palvelusektorille, tehden työtä joka ei ole välttämätöntä talouden toiminnalle ja on siksi vähemmän turvattua ja huonommin palkattua. Samalla valtioista on tullut yhä riippuvaisempia militarisoidusta poliisiväkivallasta jolla hallita an ihmisten tyytymättömyyttä ja vihaa.
\n\nJos pandemia kestää tarpeeksi pitkään tulemme todennäköisesti näkemään lisääntyvää automaatiota—robottiautot ovat Uber-kuljettajia pienempi tartuntariski porvaristolle—ja syrjään sysättyjen työläisten jakamisen repressio-teollisuuteen (poliisi, armeija, vartiointiliikkeet, yksityisarmeijat) ja parin sentin tienestien vuoksi suuria riskejä ottaviin prekaareihin. Painamme kaasua matkalla kohti tulevaisuutta jossa digitaalisesti yhteyttä pitävä etuoikeutettu luokka tekee eristyksistä käsin virtuaalista työtä, massiivisen poliisivaltion suojellessa heitä uhrattavissa olevalta alaluokalta joka ottaa suurimman osan riskeistä.
\n\nMiljardööri Jeff Bezoz on jo lisännyt 100 000 työpaikkaa Amazonille, ennustaen yrityksensä ajavan paikalliset pienkaupat konkurssiin ympäri maailman. Hän ei myöskään anna työntekijöilleen palkallista lomaa koronan vuoksi, huolimatta niistä jatkuvista riskeistä joita he kohtaavat palvelualalla.
\n\nNäissä olosuhteissa kapinointi on väistämätöntä. Tulemme todennäköisesti näkemään joitain väestöä rauhoittelemaan pyrkiviä reformeja—ainakin väliaikaisia pandemian vaikutuksia tasoittavia—mutta ne tulevat saapumaan kylki kyljessä alati lisääntyvän valtion väkivallan kanssa jota ilman kukaan ei osaa kuvitellakaan elävänsä. Ei ainakaan niin kauan kuin se väärinymmärretään terveytemme suojelijaksi.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/18/6-fi.jpg\")
\nItseasiassa meille kaikista vaarallisin asia on valtio itsessään, sen ylläpitäessä nykyisenlaista äärimmäisen epätasaista resurssien jakoa joka pakottaa meidät kohtaamaan äärimmäisen epätasaisesti jakautuneita riskejä. Jos haluamme selviytyä, emme voi tyytyä vain vaatimaan oikeudenmukaisempaa politiikka—meidän täytyy sen sijaan heikentää valtion valtaa ja sen yhteiskunnallista toimilupaa.
\n\nSitä pyrkimystä silmällä pitäen päätämme artikkelimme muutamaan vastarinnan strategiaan jotka ovat jo pääsemässä vauhtiin ympäri maailmaa.
\n\nSan Franciscossa asumiskollektiivi Station 40 on näyttänyt tietä julistamalla yksipuoleisesti vuokralakon vastauksena korona-kriisiin:
\n\n\n\n\n“Tilanteen kiireellisyys vaatii päättäväisiä ja kollektiivisia toimia. Teemme tämän suojellaksemme ja hoivataksemme toisiamme ja yhteisöämme. Nyt enemmän kuin koskaan me kieltäydymme velasta ja riistosta. Emme aio kantaa tätä taakkaa kapitalistien puolesta. Viisi vuotta sitten peittosimme vuokranantajamme yrityksen häätää meidät. Voitimme silloin naapureidemme ja ympäri maailmaa olevien ystäviemme solidaarisuuden ansiosta. Kutsumme jälleen tuota verkostoa toimintaan. Kollektiivimme tuntee olevansa valmis keskiyöllä [ti 17.3.] alkavaan ulkonaliikkumiskieltoon. Meille merkityksellisin solidaarisuuden osoitus tällä hetkellä on vuokralakkoon liittyminen. Me turvaamme selustaanne, aivan niin kuin tiedämme teidän turvaavan meitä. Levätään, rukoillaan ja pidetään toisistamme huolta.”
\n
![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/18/7.jpg\")
Station 40 vuokralakossa
\nNiille miljoonille joilla ei ole varaa maksaa laskujaan tämä tekee välttämättömyydestä hyveen. Lukemattomat miljoonat kädestä suuhun elävät työläiset ovat menettäneet työnsä ja toimeentulonsa, eikä heillä ole minkäänlaista mahdollisuutta maksaa huhtikuun vuokraa. Paras tapa tukea heitä on mennä kaikki yhdessä lakkoon, tehden valtiovallalle mahdottomaksi hyökätä kaikkien maksamisesta kieltäytyvien kimppuun. Pankkien ja vuokranantajien ei pitäisi voida jatkaa voittojen takomista vuokralaisten ja asuntovelallisten selkänahasta silloin kun rahan tienaamiseen ei ole mahdollisuuksia. Johan maalaisjärkikin sanoo niin.
\n\nAjatus vuokralakosta on ottanut jo monia muotoja. Melbournessa, Australiassa IWW:n paikallisjaosto kannustaa liittymään COVID-19 vuokralakko-lupaukseen. Washingtonin osavaltiossa USAssa Seattle Rent Strike kutsuu ihmisiä lopettamaan vuokran, asuntolainalyhennysten sekä vesi-, sähkö-, kaasu- ja lämmityslaskujen maksamisen korona-epidemian ajaksi. Vuokralaiset Chicagossa uhkaavat myös vuokralakolla. Muutkin ovat julkaisseet dokumentteja jotka kutsuvat vuokra- ja lainanlyhennyslakkoon.
\n\nJotta vuokralakko voisi onnistua valtakunnallisella tasolla täytyy ainakin yhdellä näistä aloitteista olla tarpeeksi voimaa vakuuttaakseen riittävän määrän ihmisiä ylittämään yksin jäämisen pelkonsa ja osallistumaan. Ei ole kuitenkaan viisasta odottaa jonkin yksittäisen massa-organisaation koordinoivan massiivisen lakon ylhäältä päin—näidenkin pyrkimysten on parasta lähteä ruohonjuuritasolta. Keskusjohtoiset organisaatiot tekevät usein kompromisseja jo kamppailujen varhaisessa vaiheessa, tehden tyhjäksi niitä autonomisia pyrkimyksiä jotka antavat näille liikkeille niiden voiman. Paras tapa vahvistaa voimaamme läpi tämän tilanteen on rakentaa verkostoja jotka kykenevät puolustamaan itseään riippumatta ylhäällä tehdyistä päätöksistä.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/18/4.jpg\")
“VUOKRALAKKO NYT! Vaikka sinulla olisikin varaa vuokraan tai lainanlyhennyksiin, kaikilla ei ole! Jos menemme lakkoon yhdessä ovat meistä haavoittuvaisimmat paremmassa turvassa.”
\nSadat työläiset menivät eilen lakkoon Saint-Nazairen telakalla. Suomessa bussikuskit kieltäytyivät rahastamasta matkustajia lisätäkseen omaa tartuntaturvallisuuttaan ja protestoidakseen kohtaamiaan tartuntavaaroja, näyttäen samalla joukkoliikenteen voivan olla ilmaista.
\n\nTämä jos mikä on hyvä aika prekaarille työväenluokalle näyttää voimaansa lakkojen avulla. Kerrankin saamme väestön valtaosan myötätunnon puolellemme, sillä yhteiskunnan normaalin toiminnan pysäyttäminen saattaa hidastaa myös viruksen leviämistä. Sen sijaan että yrittäisimme parantaa vain oman alamme työntekijöiden olosuhteita ja palkkausta, kannattaa meidän rakentaa verkostoja jotka kykenevät keskeyttämään yhteiskunnan toiminnan ja osoittamaan suunnan kohti elämissämme ja suhteissamme tapahtuvaa kokonaisvaltaista vallankumousta. Tällä hetkellä on helpompaa kuvitella kapitalismin lakkauttaminen kuin sen uudistaminen meidän kaikkien tarpeita reilusti täyttäväksi.
\n\nKapinat Brasilian ja Italian vankiloissa ovat jo mahdollistaneet lukuisten vankien paon, myös joukolla. Näiden vankien rohkeuden tulee muistuttaa meitä kaikista niistä sorsituista ihmisryhmistä jotka pidetään normaalisti poissa silmistä ja jotka kärsivät kaikista eniten nykyisenkaltaisten katastrofien keskellä.
\n\nNämä kapinat voivat myös inspiroida meitä: sen sijaan että tottelemme käskyjä ja pysyttelemme piilossa koko maailman muuttuessa vankisellien sokkeloksi, voimme toimia yhdessä ja paeta.
\n\n" }, { "id": "https://crimethinc.com/2019/11/18/perjantai-29-marraskuuta-kukaan-ei-maksa-kansainvalinen-lakkokutsu-nousevia-elinkustannuksia-vastaan", "url": "https://crimethinc.com/2019/11/18/perjantai-29-marraskuuta-kukaan-ei-maksa-kansainvalinen-lakkokutsu-nousevia-elinkustannuksia-vastaan", "title": "Perjantai 29. marraskuuta: Kukaan ei maksa! : Kansainvälinen lakkokutsu nousevia elinkustannuksia vastaan", "summary": "", "image": "https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2019/11/18/header.png", "banner_image": "https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2019/11/18/header.png", "date_published": "2019-11-18T05:46:12Z", "date_modified": "2024-09-10T03:55:41Z", "tags": [ "capitalism", "Work", "labor", "public transportation", "strike", "capitalism", "Chile", "riots", "work", "Student movement", "public transportation" ], "content_html": "Me kaikki maksamme jotta rikkaat rikastuisivat entisestään. Maksamme työllämme, ahertaen heidän taskunsa täyteen. Maksamme nousevilla vuokrilla heidän gentrifioidessa meidät ulos kodeistamme. Maksamme tuhoutuneella ympäristöllä, yhteisöjemme poispyyhkimisellä, jokapäiväisten elämiemme stressillä. Maksamme asioista jotka olivat ennen ilmaisia. Maksamme veroja jotta he voisivat palkata lisää kyttiä kyttäämään meitä. Me kaikki maksamme, mutta vain he hyötyvät.
\n\nVoisimme puhua korkeista elinkustannuksista, mutta kuka enää oikeasti elää?
\n\nMarraskuun 29. päivä kukaan ei maksa. Tämä on kutsu lakkoon, joka käy kaikkia niitä tapoja vastaan millä he puristavat meitä, kaikkia niitä tapoja vastaan jotka tekevät meille elämän mahdottomaksi.
\n\n![](\"https://cdn.crimethinc.com/assets/articles/2019/11/18/1.jpg\")
\nSeattlessa on julkaistu kutsu joukkoliikenteen lippujen maksulakkoon. Portlandissa ihmiset kerääntyvät marraskuun 29. Pioneer Squarelle, San Franciscossa tapaamispaikkana on 16th and Mission. New Yorkissa on ollut mielenosoituksia joukkoliikenteen hintoja ja järjestyksenvalvontaa vastaan jo viikkoja, ja tällä viikolla on lisää luvassa. Chicagokin on jo mukana tässä. Missä vain olet, voit järjestää jotain tai tehdä jonkun aktion ystäviesi kanssa.
\n\nLakko on isku. Se ei ole vain boikotti, vaan se tarkoittaa järjestelmän pysäyttämistä, estäen sen toimintaa. Voit vähintäänkin matkustaa lakkopäivänä itse pummilla. Mutta on parempi tehdä kieltäytymisestämme julkista ja yhteistä. Matkustakaa pummilla yhdessä. Jos lipuntarkastajat häiriköivät teitä, puuttukaa siihen. Sabotoikaa lippulaitteita. Pistäkää seinät julistamaan “Kukaan ei maksa!” julisteilla tai spreimaalilla. Pystyttäkää distropöytä jossa jaatte ilmaiseksi kirjallisuutta siitä miksi kenenkään ei pitäisi joutua maksamaan ikinä mistään. Perustakaa pummimatkustajien liitto niinkuin Ruotsissa.
\n\nIhmiset ympäri maailman kapinoivat nousevia elinkustannuksia vastaan. Ecuadorissa vallattiin parlamenttitalo ja pakotettiin hallitus perumaan kaikki uusimmat leikkaukset. Chilessä joukkopummittamiset pistivät liikkeelle maanlaajuisen kapinan jota edes armeijan väliintulo ei kyennyt tukahduttamaan. Pariisista Beiruttiin ja Hong Kongiin, ihmiset alkavat tunnistaa ainoan toivomme olevan yhteinen vastarinta.
\n\nMarraskuun 29. on päivää aikaisemmin kuin 20. vuosipäivä eräälle mielenosoitukselle, joka pysäytti World Trade Organizationin huippukokouksen Seattlessa vuonna 1999, näyttäen suoran toiminnan voiman muuttaa historiaa. Tänä päivänä kapitalisminvastaisuus on levinnyt laajalle, mutta on meidän tehtävämme levittää niitä vastarinnan käytäntöjä jotka tekevät meistä hallitsemattomia.
\n\nPummimatkustusliike Chilessä.
\nKukaan ei maksa – koska he käyttävät miljardeja hävittäjähankintoihin mutta polttavat luottotiedot pummilta joka jätti ostamatta parin euron matkalipun. Kukaan ei maksa – koska heidän rakennuttamansa infrastruktuuri ei ole tarkoitettu palvelemaan vaan hallitsemaan meitä. Kukaan ei maksa – koska emme halua vain joitain asteittaisia reformeja vaan haluamme näyttää olevamme tarpeeksi vahvoja muuttaaksemme maailmaa itse. Kukaan ei maksa.
\n\n\nhttps://twitter.com/EcuadorLibreRed/status/1194342420181323776\n\n\n
\nhttps://twitter.com/DemandUtopia/status/1196313040876007425\n\n\n
\nhttps://twitter.com/PNWYLF/status/1192825906055852033\n\n\n" } ] }